Mielipide: Miksi hyvinvoinnin mittaaminen herättää vastustusta?

Oheinen mielipidekirjoituksemme julkaistiin hieman lyhennettynä Vihreässä Langassa  (9.3.2012). Tässä teksti kuitenkin alkuperäisessä muodossaan.

Mielipide: Miksi hyvinvoinnin mittaaminen herättää vastustusta?

Taloudellisen eriarvoisuuden kasvaminen ja suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus huolestuttavat suomalaisia poliitikkoja, valtion virkamiehiä ja tutkijoita. Viimeksi näihin huolestuttaviin kehityssuuntiin kiinnitti huomiota Tasavallan presidentti uudenvuodenpuheessaan sekä Tarja Halonen ja Jacob Zuma omassa raportissaan.

Kuitenkin käytännön politiikassa ilmaistu huoli on toistaiseksi jäänyt täysin nykyisenlaisen talouskasvun jatkamispyrkimysten varjoon. Näyttää siltä, että taloudellisen eriarvoistumisen pysäyttäminen ja rajallisten resurssien kohdentaminen entistä tehokkaammin hyvinvoinnin tuottamiseen ei herätä päätöksentekijöissä juhlapuheita suurempaa mielenkiintoa. Päinvastoin Suomessa jopa suorastaan aktiivisesti vastustetaan uusia hyvinvointimittareita. Hyvä kysymys onkin miksi mittareita, joita voitaisiin hyödyntää pohjoismaisen Hyvinvointivaltiomme kehittämiseksi meidän kaikkien parhaaksi, halutaan vastustaa?

Johtuuko tämä muutosvastarinta juuttumisesta vanhakantaiseen maailmankuvaan? Vanhakantaisten uskomusten mukaan kun parhaiten hyvinvointia voidaan lisätä alati tuotantoa ja vientiä kasvattamalla. Tämä joidenkin ekonomistien ideaalissa maailmassa ikuisesti jatkuva talouskasvu, jota mitataan BKT:n kasvuna, on kaiken hyvän lähde. Se, että BKT:n laskennassa ei aiheutettuja sosiaalisia ongelmia sekä ympäristöhaittoja ja -tuhoja huomioida, jätetään yleensä mainitsematta, vaikka niiden merkitys ihmisten hyvinvoinnille on suuri, jopa ratkaisevan tärkeä.

Yhteiskunta- ja talouspolitiikkamme ydin tiivistyy ikuisen talouskasvun tavoitteluun, vaikka tiedämme sen mahdottomaksi rajallisella maapallolla. Kansalaisille on kuitenkin tehokkaasti opetettu usko talouskasvun tavoitteluun ja kuluttamiseen, jolla ei enää suurelta osin ole mitään tekemistä tarpeiden tyydyttämisen tai hyvinvoinnin kanssa.

Valitettavasti maailma ei enää toimi niin yksinkertaisesti kuin vanhentuneet talousteoriat uskottelevat. Päinvastoin, talous- ja yhteiskuntapolitiikkamme juuttuminen vanhentuneisiin teollisenyhteiskunnan maailmankuvaan ja käsityksiin, haittaa taloutemme luonnollista kehittymistä jälkiteolliseksi palveluyhteiskunnaksi. Vanhentuneet kansantuote- ja tuottavuuslaskelmat tunnistavat huonosti asiakaslähtöisistä erikoistuotteista ja -palveluista saatavia katteita ja voittoja.

Harva ekonomisti väittäisi, ettei BKT:ta nykyään käytettäisi tänä päivänä ihan muunlaisiin tarkoituksiin kuin mihin sen alun perin oli tarkoitus. Miksi BKT:ta silti käytetään mittaamaan talouden tilaa ja sen tulevaa kehitystä? Ekonomistien yleinen vastaus on: koska parempia vaihtoehtoja ei ole. Vastaus on oikea, mutta samalla vain osatotuus. Vaihtoehtoja ei ole, koska ekonomistit ovat tehokkaasti vastustaneet niiden kehittämistä ja käyttöönottoa. On hämmentävää että, kehityksen vastustajia ovat juuri ekonomistit. Tuloksena on laajamittaista taloudellista tehottomuutta ja niukkojen resurssien haaskausta.

Useat ekonomistit väittävät edelleen virheellisesti, että BKT korreloisi yleisen vaurastumisen tai hyvinvoinnin kasvun kanssa, kuten asian laita oli 20 – 30 vuotta sitten. Lukuisten tutkimusten mukaan, on kuitenkin havaittu, että on olemassa erkaantumiskohta, jonka jälkeen ihmisten objektiivisesti mitattu taloudellinen hyvinvointi alkaa junnata paikallaan, vaikka BKT kasvaa.

Talouskasvun seuraaminen BKT -mittarin avulla on keskeinen ongelma. Mitä lähinnä talouden liikevaihtoa kuvaava BKT -mittari todellisuudessa kertoo taloudesta ja sen kehityksestä? Oikeastaan aika vähän, sillä BKT laskee yhteen talouden rahamääräiset tulot ja osan menoista sekä unohtaa kokonaan suuren osan menoista. BKT:ta kasvattavat hyödykkeiden tuotannon ohella muun muassa rikollisuus, onnettomuudet, sairaudet sekä ympäristön puhdistaminen saasteista ja jätteistä. BKT on siis mittari talouden rahavirroista, jotka eivät sinällään kerro mitään toiminnan järkevyydestä ja resurssien tehokkaasta käytöstä.

Pelkän liikevaihdon perusteella ei voi sanoa, kuinka järkevää yrityksen toiminta on. Sen määrittää yrityksen tuottama voitto. Yhteiskunnassa tuo voitto on hyvinvointi. Kuitenkaan tätä talouden tuotosta ei mitenkään mitata. Tarvitsemmekin hyvinvoinnin mittaamiseen uuden, jälkiteollisen ajan haasteita vastaavan hyvinvointi-indikaattorin. Valtioneuvoston kanslian esittämä Findikaattori -kokoelma on tarkoitettu ensiavuksi täydentämään BKT:n puutteita. Ongelmana vain on, että muita mittareita käytetään vain BKT:lle alisteisina, jolloin talouden kokonaiskehityssuunnat jäävät hahmottumatta.

Jotta taloudenpitomme olisi järkevällä tolalla, emme saisi elää velaksi. Kuitenkin juuri näin teemme: lainaamme rahaa ympäristöltä ja tulevilta sukupolvilta kiihtyvällä tahdilla, eikä mikään mittari varoita meitä väärästä suunnasta. Yrittäessämme saada lisää talouskasvua, otamme lisää velkaa ja aiheutamme vain lisää sosiaalisia ja ympäristö-ongelmia, joiden hoitamiseen toivomme saavamme talouskasvun kautta lisää rahoitusta. Olemme tottuneet ajattelemaan, että näillä negatiivisilla asioilla ei muka olisi rahamääräistä arvoa, mutta käytännössä niillä kaikilla on sellainen.

Aidon kehityksen indikaattorin (GPI) näkökulma on menneen maailman ekonomistien kannalta mullistava. GPI saadaan kun hyödyistä vähennetään aiheutetut haitat. GPI pyrkii myös huomioimaan, että meillä on seuraavina vuosina mahdollisuus tehdä yhtä paljon tuotosta toisin kuin BKT, jota voidaan yhtenä vuonna paisuttaa seuraavan vuoden kustannuksella. Lopputuloksen pitäisi jäädä plussan puolelle – ja olla mielellään kehittymässä hyvään suuntaan. Jos talouden aktiviteetit eivät lisää yhteiskunnan hyvinvointia, on talouden toiminnan perusteissa jotain pahasti vialla. Valitettavasti asia on näin tällä hetkellä.

GPI:tä vastaan on usein esitetty argumentteja, että se sisältää poliittisesti päätettäviä asioita, jolloin mittari olisi ”poliittinen”, kun taas BKT olisi jotenkin objektiivinen ja puolueeton mittari. BKT ei kuitenkaan sekään ole objektiivinen, vaan päätökset siitä mitä ja miten BKT:hen sisällytetään, ovat yhtä lailla poliittisia. Myöskään BKT:ssa käytetyt hinnat eivät ole objektiivisia markkinahintoja, vaan tilastonlaatijoiden päätöksistä riippuvaisia keskimääräisiä hintoja.

Argumentti että ympäristöpääomaa ja sosiaalista pääomaa ei nykyisellään hinnoitella riittävästi markkinoilla, on sinällään oikea. Kuitenkin, jos ympäristö hinnoitellaan GPI:n metodologian mukaisesti pääsääntöisesti todellisilla kansalaisille ja yhteiskunnalle aiheutuneilla kustannuksilla, ovat kyseessä oikeat rahamääräiset virrat joita emme vain ole tähän saakka huomioineet.

Kestävän kehityksen mukaisesti emme voi enää keskittyä maksimoimaan tuotantoa tässä ja nyt, vaan meidän tulee ottaa huomioon tulevat sukupolvet ja heidän mahdollisuutensa pitää yllä nykyisentasoista hyvinvointia. Tällöin joudumme ottamaan huomioon kustannukset, jotka siirrämme lapsillemme käyttämällä taloustieteellisiin tutkimustuloksiin pohjautuvaa hinnoittelua. Tässä kohden tarvitaan myös poliittista keskustelua, jotta itsekin kirkastamme itsellemme yhteiskunnalliset arvostuksemme.

Jukka Hoffrén, HTT, dosentti, Helsingin yliopisto
Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto
Kristoffer Wilén, tutkija, Hanken Svenska handelshögskolan

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!