Leo Stranius

Tenttasin junamatkalla Tampereelle kieliopin pilkkusääntöjä, relatiivilauseita, pronomineja ja kaiken maailman kirjoitussääntöjä. Olen innoissani kun opin, että sähköpostiviestin alkuun tulevan tervehdyssanan perään ei tarvitse laittaa pilkkua. Englannin kurssin jälkeen suuntasin takaisin Helsinkiin ja ympäristöministeriöön kestäviä kulutus- ja tuotantotapoja käsittelevään seminaariin. Valitettavasti tilaisuuden anti jäi laihaksi. Lopussa jäin väittelemään Metsäteollisuus ry:n johtaja Anne Brunilan kanssa hallituksen ilmastostrategiasta – tai lähinnä siitä, onko Valtiovarainministeriö tai Kauppa- ja teollisuusministeriö julkaissut aiheesta jo jotain tietoja. Seminaarissa törmään myös opiskelukaveriini Juha Hietaseen.

Istuimme louksi vielä iltaa Vanhan kuppilassa Tapio Laakson kanssa. Analysoimme jälleen suomalaisen kansalaistoiminnan tilaa ilmastotoiminnan, prekariaatin, ranskan mellakoiden ja monen muun seikan kautta. Siirrymme Cafe Javan puolelle, koska siellä voi samalla käyttää langatonta verkkoa. Toimittaja Elina Venesmäki kävi laitattamassa oman koneensa langattoman verkon kuntoon ja jatkoi juttumatkalle Ruotsiin. Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija Tuuli Kaskinenkin ilmestyi kahvilaan äitinsä kanssa suoraan 2-astetta-kampanjan maakuntakierrokselta. (ks. http://www.2astetta.net).

Vietän koko viikonlopun Lahdessa, Maan ystävien väentapaamisessa. Paikalla on paljon uutta porukkaa. Paljon uusia kasvoja, joita en edes tunne. Hienoa. Lauantain aikana kuulen yhteenvetoa tiedotustyöpajasta, keskustelen ilmastokampanjan tapaamisessa tulevista strategioista ilmastoselonteon suhteen ja esittelen omian näkemyksiäni illan suuntaviivakeskusteluissa. Annukka esittelee Älä osta mitään -päivän suunnitelmia. Ruohonjuuritason toimintaa tulee olemaan ÄOM-päivänä noin 20 eri paikkakunnalla, joista Maan ystävät on mukana noin 10 paikkakunnalla. Mahtavaa. Saunomme ja nautimme olosta. Myöhään yöllä keskustelemme vielä suomalaisen ympäristöliikehdinnän tilasta ja suunnittelemme Jani Lukkarisen kanssa Maan ystävien 10-vuotispäivän tapahtumia tulevana kesänä 2006 samalla kun Meri ja Lauri soittavat ja laulavat.

Sunnuntaina ohjelmassa on huonosti nukutun yön jälkeen vuosikokous. Toimintasuunnitelman hyväksyminen menee lähes läpihuutojuttuna, mutta keskustelu talousarviosta jää junnaamaan paikalleen. Huomaan lopulta ajautuneeni omien mielipiteideni kanssa vähemmistöön OPM:n yleisavustusta koskevassa keskustelussa. Harmittaa. Uuden hallituksen valinta sujuu mutkattomasti. Puheenjohtajaksi valitaan nykyinen varapuheenjohtaja Riitta Savikko Tampereelta. Jee! Olen todella onnellinen Riitan valinnasta. Varapuheenjohtajiksi valitaan Sari Leinonen Jämsästä ( – mahtavaa!) ja uusi kasvo Joensuusta eli Riikka Leskinen. Nykyinen puheenjohtaja Meri Pukarinen tekee hienoa työtä vuosikokouksen onnistumisen suhteen. Viikoloppu muodostuu yllättävän raskaaksi. Mietiskelen olisiko aika astua syrjään Maan ystävien toiminnasta. Ehkä olen antanut järjestölle jo sen panoksen, jonka sille pystyn antamaan. Maailma kaipaa kuitenkin muutosta. Päätän motivoitua.

Töissä rankka päivä. Ei siitä sen enempää.

Hallituksen energia- ja ilmastostrategia julkistettiin ehkä hiukan yllättäen iltapäivällä. Ensimmäisten kommenttien perusteella kyseessä on todellinen pohjanoteeraus. Aika nousta kapinaan.

Huomenna lauantaina matka jatkuu Lahteen, Maan ystävien väentapaamiseen.

Osallistuin Vihreän eduskuntaryhmän keskustelutilaisuuteen energia- ja ilmastostrategiasta otsikolla ”Ilmasto muuttuu – mitä tekee Suomi?”. Paikalle oli saatu puhujaksi myös kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. Valitettavasti näyttää siltä, että Suomi ei tulevassa strategiassa ole aloitteellinen, vaan pidättää edelleen etuoikeuden luonnonvarojen liikakäyttöön muiden maiden kustannuksella.

Suomen luonnonsuojeluliiton Simo Kyllösen esitellessä pitkän tähtäimen eri päästövähennysskenaarioita, Pekkarinen koki tarpeelliseksi peittää ja pimittää tulevaisuuden, koska strategiassa ei ole ministerin mukaan tarkoitus keskittyä Kioton pöytäkirjan tavoitteita pidemmälle. Uskomatonta! Olisin valmis vaihtamaan Pekkarisen pois strategian valmistelusta saman tien. Oras Tynkkynen ja Energiateollisuus ry:n johtaja Jukka Leskelä pitivät erinomaiset ja mielenkiintoiset puheenvuorot, jotka olivat täynnä konkreettisia esimerkkejä Suomen päästövähennyksiksi. Olisi pitänyt iskea soijakakku Pekkarisen naamaan.

Töiden jälkeen kävin 25.11. vietettävän Älä osta mitään –päivän suunnittelukokouksessa Luonto-Liitossa. Päivään liittyvä materiaali oli jaossa. Lehti, postikortti, juliste ja tarrat olivat todella upeita. Kokouksen aikana koin itseni hyödylliseksi taitellessani päivän ohjelmaesitteitä. Hassut dokumentin tekijät kuvasivat jokaista liikettä ja porkkanan puraisua.

Illalla kävin vielä Suomen luonnonsuojeluliiton Tapani Veistolan kanssa ostamassa junaliput seuraavan viikon viikonlopun liittovaltuuston kokoukseen Suonenjoelle. Osallistun kokoukseen uutena Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin puheenjohtajana muun piirin väen kanssa. Kävimme Rautatieasemalla samalla kahvilla keskustelemassa tulevan vuoden hallituskuvioista liitossa ja muutenkin kokouksen kulusta.

Arvioin aamulla töihin pyöräillessäni meriveden syvyyden tiellä väärin ja kastelin kengät, nilkat ja polvet oikein kunnolla. Työntäyteinen päivä – istuin työpaikalla aamusta iltaan. Jouduin jättämään Maailman sosiaalifoorumia (WSF) ja maailman demokratisointia käsittelevän luennon väliin Helsingin yliopistolla. Puhunaja olisi ollut perulaistunut ja Limassa asuva ystävämme, professori Teivo Teivainen.

Päivän ja illan mittaan purin hiukan kertynyttä sähköpostisumaa ja keskustelin Kepan toimijoiden kanssa kestävän kehityksen strategian valmistelusta ja kipupisteistä. Maan ystävien ilmastokampanjavastaava Lauri Myllyvirta soitteli vihaisena ilmastonmuutosta koskevista osioista luonnosteksteissä ja kahden asteen tavoitteen sisällyttämisestä strategiaan.

Välillä keskustelin myös Olli-Pekka Haaviston kanssa vesiasioista. Olemme kirjoittamassa Maan ystävien ja Attacin vesitoiminnan esittelystä kertovaa tekstinpätkää Ulkoministeriön Suomea kehuvaan kansainväliseen esitteeseen. Lisäksi viimeistelin kansanäänestyskampanjaa koskevan tiedotteen ja lähetin sen kommenteille sekä viilailin Jussi Lepolan lähettämää GMO-lausuntoa Maa- ja metsätalousministeriölle.

Lopuksi perustin tämän blogin.

Edellisen yön keskustelut painoivat mieltä ja olo oli kuin kipsissä tai sumussa. Matkalla Tampereelle sain kuitenkin käytyä läpi hiukan kasaantuneita sähköposteja sekä tehtyä tieteellisen kirjoittamisen kurssin kurssikaverini harjoitustyön arviota. Englannin kielen kirjallinen kurssi meni leppoisasti. Jäin alakuppilaan kirjoittamaan tiedotetta kansanäänestyskampanjan lopetuksesta ja kerätyistä nimistä EU:n perustuslaista järjestettävän kansanäänestyksen puolesta. Välillä pöydässäni vieraili Anna-Maria Urhonen – aina iloinen ja säkenöivä persoona, joka on aktiivinen kaikessa vihreässä politiikassa sekä hymyilevä Sara Löyttyjärvi, jonka kanssa keskustelimme Annikista ja Tampereen kunnallispolitiikasta.

Tampereen yliopiston kehyviikkojen koordinaattori Johannes Urpelainen oli saanut houkuteltua minut jo syyskuussa tekstiviesteillä vetämään paneelikeskustelua Suomen kehitysyhteistyörahoituksesta ja YK:n vuosituhattavoitteista. Valitettavasti paikalla oli minun, kokoomuksen kansanedustajan Kimmo Sasin ja Kepan kehituspoliittisen sihteerin Tytti Nahin lisäksi vain neljä eksyneen oloista kuulijaa.

Hiukan vaisusta paneelista Tampereella päädyin Helsingin Lauttasaareen, kaatosateeseen etsimään Villa Salin -nimistä paikkaa. Ihastuttavassa talossa vietettiin Heidi Hautalan 50-vuotisjuhlia. Mahtava ja voimaannuttava päätös hiukan uneliaalle päivälle. Paikalla oli huomattava osa vihreän liikkeen menneisyyden ikoneita ja kulttuurivaikuttajia. Syntyi epätodellinen olo, kun sai nauttia small-talkia nuoruuden idoleidensa kanssa. Parasta antia olivat erikoinen kirjallisuuspiiri ja vuoden 1979 Aura-lehden selailu.

Sunnuntai 13.11.2005

Kävimme Annukka Bergin kanssa läpi kalentereitamme junassa matkalla takaisin Turusta Pasilaan. Loppuvuodesta tulee tiivis. Ensimmäiset tyhjät päivät sijoittuvat vasta joulukuun puolen välin jälkeen. Yhteistä aikaa ei tunnu oikein löytyvän. Kalenteri näyttää tyhjentyvän merkittävästi vasta tammikuun puolella. Silloin voisi edistää muutaman viikon vaikka hiukan hyllylle jäänyttä gradua suomalaisesta ympäristöliikkeestä.

Oli kiva käydä Turussa. Näimme Tiia Haapaniemeä ja Henna Rouhiaista, joihin tutustuimme asuessamme Limassa vuoden 2005 alkupuoliskon. Oli hauska tehdä analyysia ja tiliä Suomeen paluusta sekä kuunnella, millaisia suunnitelmia ihmisillä oli juuri tällä hetkellä. Jaoin Tiialle, Hennalle ja Sampolle repustani löytämät Limasta peräisin olevat combi-bussiliput. Tätä ennen olimme ehtineet nauttia isänpäivälounasta ravintola Teinissä ja juhlistaa Annukan siskon Piian valmistumista Turun Kauppakorkeakoulusta.

Illalla kävin läpi vielä muutamia työsähköposteja sekä tein rästiin jääneitä kansalaisvelvollisuuksia. Lähetin valtavan määrän kommenttipyyntöjä eri ihmisille valmisteilla olevasta kansallisesta kestävän kehityksen strategiasta. Edustan strategiaryhmässä ympäristöjärjestöjä, mutta toivoisin, että järjestöt ja ihmiset kommentoisivat keskeneräisiä luonnostekstejä hiukan aktiivisemmin. Muokkasin Älä osta mitään –päivän tiedotteista artikkelin Elonkehä-lehteen. Lehden uusi päätoimittaja Mikaela Vuorio on uusi sähköpostituttavuuteni, jota en ole koskaan tavannut bittiavaruuden ulkopuolella. Syväekologista ajattelua tarvitaan ja on ilo auttaa vaikeuksiin joutunutta Elonkehä-lehteä. Ilmottauduin myös Ympäristöjohtamisen yhdistyksen ja Ympäristöministeriön virka vapaan vyöhykkeen järjestämään kestäviä kulutus ja tuotantotapoja käsittelevään seminaariin. Lopuksi kävin läpi Kansainvälisen Maan ystävien arvoja, visiota ja missiota. Näistä on tarkoitus keskustella Maan ystävien väentapaamisessa Lahdessa tulevana viikonloppuna.