Sunnuntaina 4.2.2007

Kävin läpi reissun jälkeen kasaantuneita sähköposteja. Kirjoittelin ensimmäiset luonnokset Ympäristö-lehden vieraskynä-artikkelista ja Eurooppalaisen Suomen EU:n energia- ja ilmastopolitiikkaa käsittelevästä tekstistä. Lisäksi luonnostelin ensimmäisen version myös Suomen luonnonsuojeluliiton keskeisiksi energiaviesteiksi. Annukan kanssa saimme edistettyä H-projektia. Ohjelma ja eri käytännön järjestelyt alkavat hahmottua. Vielä joku hyvä bändi ja esiintyjä kuitenkin puuttuu. Koko päivä kului neljän seinän sisällä tietokoneen ääressä. Juoksemaankaan emme ehtineet.

Lauantai 3.2.2007

Tämä päivä oli omistettu Annukalle ja rentoutumiselle. Valitettavasti jouduin perumaan osallistumiseni Maan ystävien kampanjatapaamiseen sekä erään toisen hyvin tärkeän menon.Nukuimme pitkään, kävimme myöhäisellä aamupalalla/lounaalla Zen Sushissa ja nautimme teetä Samovarissa Sofiankadulla sekä asioimme muutenkin kaupungilla. Alkuillasta kävimme juoksemassa tutun kymmenen kilometrin lenkin. Illan kruunasi täydellinen, kolmen ruokalajin illallinen ja hyvä keskustelu Jukan ja Elinan luona.

Hollannissa 1.-2.2.2007

Olin torstain ja perjantain Hollannissa, Haagissa. Olen kansainvälisessä asiantuntijaryhmässä, jonka tarkoituksena on arvioida maan kestävän kehityksen strategiaa. Ryhmässä on mukana muutaman suomalaisen lisäksi jäseniä Etelä-Afrikasta ja Saksasta. Lisäksi on konsultteja sekä ulkopuolisia asiantuntijoita YK:sta, OECD:sta ja EU:n komissiosta. Ensimmäisen tapaamisen tarkoituksena oli määritellä keskeisiä kysymyksiä vertaisarviointia varten.   Monet kestävän kehityksen asiantuntijat olivat selvästi harmissaan siitä, että ilmastonmuutos hallitsee yhteiskunnallista keskustelua tällä hetkellä niin voimakkaasti eikä kukaan puhu kestävästä kehityksestä. … Lue lisää

Tiistai 30.1.2007

Tänään oli kylmä pyöräillä. Ultrakiire. Huomiseksi pitäisi kirjoittaa valmiiksi artikkeli-idea (synopsi) Esa Konttisen ja Jukka Peltokosken virittelemään kansalaisliikehdintää käsittelevään toimitettuun teokseen. Torstain ja Perjantain olen Haagissa arvioimassa Hollannin kestävän kehityksen prosessia osana kansainvälistä vertaisarviointiprojektia. Ennen matkaa on vielä metri materiaalia lukematta. Samalla pitäisi viimeistellä puhe ja esitys kestävän kehityksen toimikunnan ensi viikon kokoukseen. Olen myös luvannut tehdä Ympäristö-lehteen vieraskynä artikkelin gradustani. Lisäksi pitäisi kirjoittaa Eurooppalaisen Suomen tulevan julkaisuun (työnimi: 50 … Lue lisää

Maanantai 29.1.2007

Kävin jokavuotisessa hammaslääkäritarkastuksessa. Ei yhtään reikää. Huippua! Hammaslääkäri kehui hyvin hoidettuja hampaitani. Ilmeisesti herkkulakko ja sokerin tarkoituksellisen käytön lopettaminen edistävät hampaideni hyvinvointia. Illan päätteeksi tapasimme Aleksin ja Tuulin vanhassa sofiassa. Keskustelimme hiukan H-projektista, mutta ennen kaikkea kestävän kehityksen politiikasta. Ideoimme myös mahdollista ympäristöjärjestöjen omaa kontribuutiota, projektia hallinnon kestävän kehityksen strategiaan liittyen. Metallityöväen liiton järjestösihteeri Turja Lehtonen oli kirjoittanu Helsingin Sanomiin lisäydinvoiman rakentamista puoltavan mielipidekirjoituksen. Hetken mielijohteesta päätin vastata takaisin omalla … Lue lisää

Sunnuntai 28.1.2007

Herään jostain syystä pirteänä jo ennen kello viittä aamulla. Helsingin Sanomissa on käsittämättömän hyvä Jorma Ollilan haastattelu, jossa hän vaatii tiukempia toimia ilmastokriisin ratkaisemiseksi (katso edellinen ploki-merkintäni). Käymme Annukan kanssa aamulla juoksemassa tutun kymmenen kilometrin lenkin. Hiukan takkuista menoa. Muokkailen puhettani kestävän kehityksen toimikunnan kokousta varten. Minulla on käytössäni ympäristöjärjestöjen edustajana ruhtinaallinen 3-4 minuutin puheevuoro pääministerin  vetämän toimikunnan seuraavassa kokouksessa aiheena hallitusohjelmatavoitteet. H-projekti etenee kovaa vauhtia. Käymme läpi avoinna olevat … Lue lisää

Ollilan uusi missio – Sunnuntai 28.1.2007

Aamun kovin juttu on Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla oleva Jorma Ollilan haastattelu. ”Ollilan mielestä hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä paljon nykyistä nopeammin. Ja hänen mielestään siihen tarvitaan aluksi valtioiden yrityksille ja muille toimijoille asettamia rajoituksia. Hänen mukaansa suuryritykset ovat valmiita päästörajoituksiin, koska ne näkevät, että ennemmin tai myöhemmin rajoitukset tulevat. Nyt kannattaa olla mukana sopimassa niistä. Ollilan mukaan apuun tarvitaan aluksi valtioita, YK:ta ja Kioton sopimuksen kaltaisia mekanismeja: julkisia tukia, veroja, päästökattoja. Valtioiden … Lue lisää

Lauantai 27.1.2007

Polkupyöräni oli jäätynyt pajasti edellisen illan lumimyräkän ja pyöräilyjen jäljiltä. Osa pyöräteistä oli edelleen auraamatta kun lähdin aamulla polkemaan kohti Suomen luonnonsuojeluliiton (http://www.sll.fi) toimistoa liittohallituksen kokoukseen. Hallituksen kokous sujui rivakasti. Kävimme läpi talouskatsauksen, keskustelimme Puhtaan meren puolesta –tarrakampanjasta (http://www.sll.fi/luontojaymparisto/vesistot/tarrakampanja), liiton energialinjauksista, juhlavuotta varten ilmestyvän historiikin tilanteesta (SLL täyttää 70 vuotta vuonna 2008) sekä Taiga Rescue Networkin mahdollisesta tukemisesta. Kokouksessa valitsimme liittohallituksen varapuheenjohtajaksi Tuire Laurinollin sekä nimesimme eri valiokuntien jäsenet. Itse … Lue lisää

Perjantai 26.1.2007

Pyöräilin töihin ja illalla töistä kotiin. Ihan käsittämättömät kinokset lunta. Pyöräteiden aurauksista ei tietoakaan – ei varsinkaan Espoon puolella. Olisi pitänyt ottaa muutama kuva tänne blogiin muistoksi. Sain tuhlattua vajaan 15 kilometrin pyöräilymatkaan yli tunnin. Pitkän työpäivän myötä missasin saunavuoromme enkä jaksanut edes siivota. Annukka oli jonkun tutkijakaverinsa karonkassa illan. Siispä itse keskityin sähköposteihin ja viimeistelin mm. Suomen luonnonsuojeluliiton ja Maan ystävien kirjalliset lausunnot kestävän kehityksen toimikunnan kokousta varten sekä … Lue lisää

Torstai 25.1.2007

Nyt kun aika ja paikka H-juhlille on päätetty alkavat asiat edetä. Ohjelmassa oli mm. päivän ja illan ohjelman luonnostelua sekä julkisen liikenteen aikataulujen selvitystä. Lisäksi pyysin bussiyhtiöltä (Amper) tarjouksen kuljetuksista, tiedustelin maistraatin vihkijää sekä kyselin Tulikansaa (http://www.tulikansa.com) esiintymään juhliin ja Maan ystävien varapuheenjohtajaa Jenni Gästgivaria valokuvaajaksi. Illalla osallistuin puolihuolimattomasti YTY:n kokoukseen (Lue lisää kokouksesta Janne Länsipuron blogista. http://jannelansipuro.wordpress.com/2007/01/26/mennaanko-metsaan/). Kokouksen päätteeksi jäimme keskustelemaan Jannen kanssa H-projektin tarjoiluista. Olemme päättäneet ottaa Jannelta … Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Seuraa minua Instagramissa