Tiistai 21.11.2006

Graduuni liittyvä asiantuntija-artikkeli julkaistiin STT:llä. Ohessa kirjoitus (alla).

Suomen ympäristöpolitiikka murroksessa

Viime aikojen julkisessa keskustelussa ympäristöasiat ovat olleet laskussa samalla kun ympäristöhallinto on toiminut yhä passiivisemmin. Ympäristöhallinnossa toteutetaan toki vanhoja päätöksiä, mutta siellä ei juurikaan tehdä uusia avauksia. Nämä seikat nousivat esiin pro gradu -tutkielmassani, johon oli koottu keskeisten suomalaisten ympäristöjärjestövaikuttajien näkemyksiä Suomen ympäristöpolitiikan tilasta.

Järjestötoimijoiden näkemyksenä oli, että suomalaiselle ympäristöpolitiikalle on tapahtunut hallinnollinen haltuunotto. Sen myötä puhe talous- ja kilpailukykypolitiikasta on alkanut hallita Suomen ympäristöpolitiikkaa. Samaan aikaan ympäristöliike ei näytä elävän kaikkein aktiivisinta vaihettaan. Ympäristönsuojelu nähdään myös valitettavan usein liiketoiminnan ja yksittäisten ihmisten toiminnan esteenä, vaikka kyseessä on mahdollisuus yhteiskunnalliselle kehitykselle ja liike-elämälle.

Ympäristöjärjestöjen arkipuheista heijastuva kuva on, että Suomen ympäristöpolitiikka on muuttunut pohjoismaisen veturin vetämisestä Euroopan unionin ympäristöpolitiikan myötäilyksi, jopa jarruksi. Esimerkkejä ympäristöjärjestöjen yleisistä harmin aiheista ovat olleet viime vuosina harjoitettu energia-, ilmasto- ja liikennepolitiikka sekä Suomen linjaukset geenimanipuloituja organismeja (GMO) koskevissa kysymyksissä. Itämeren suojelu ja ekologinen verouudistuskin tuntuvat järjestöjen mielestä unohtuneen kestävän kehityksen retoriikan taakse hallitusohjelmassa olevista lupauksista huolimatta.

Kestävä kehitys vesittäjänä

Suomi nähdään kansainvälisessä vertailussa kestävän kehityksen mallimaana, jossa ympäristöasiat ovat kunnossa. Samalla ympäristökysymys ei enää tarjoa julkisuudelle ja medialle yhtä tuoretta ja kiinnostavaa aihetta kuin aiempina vuosikymmeninä. Kestävän kehityksen puhetapa on tarjonnut hallinnolle mahdollisuuden ottaa ympäristökeskustelu haltuun. Siihen viittaamalla näytetään, että hallinto ottaa vastuun ympäristöasioita. Ympäristöliikettä ei tarvita niinkään haastamaan hallinnon retoriikkaa ja vaatimaan ekologista rakennemuutosta kuin tukemaan hallinnon pyrkimyksiä ja osallistumaan niihin.

Ympäristöhallinnon ja Suomen ympäristöpolitiikan aktiivisuuden hiipuminen johtuu järjestötoimijoiden mukaan ainakin kolmesta keskeisestä tekijästä. Taustalla vaikuttaa yleisemmin talouden globalisaation mukana syntynyt teollisuuden ja liike-elämän kilpailukyvyn ja työllisyyskysymysten ylikorostuminen. Toisekseen Suomen ympäristöpolitiikan aktiivisuuden hiipumiseen, ”talvehtimisstrategiaan” ja passiivisuuteen, ovat vaikuttaneet 1990-luvulla tehdyt monet kansalliset ja kansainväliset sitoumukset sekä EU:n ympäristöpolitiikan kautta syntyneet uudet velvoitteet. Kolmanneksi myös monet ympäristökeskustelussa aiemmin passiiviset ja konservatiiviset tahot ovat aktivoituneet vastustamaan ympäristönsuojelua julkishallintoon ja yleiseen mielipiteeseen vaikuttamalla.

Ympäristötoimijat paitsiossa

Kansainväliset ympäristöneuvottelut ja globaalit ympäristökysymykset vievät enenevässä määrin huomiota pois kansallisesta ympäristöpolitiikasta. Aktiivisen jakson jälkeen ympäristöasioissa on taannuttu. Tämän seurauksena Suomen ympäristöpolitiikka on muuttunut myös kansainvälisellä kentällä, esimerkiksi EU:ssa, passiiviseksi ja jarruttelevaksi. Tämä on tapahtunut juuri nyt, kun Suomi on EU:n puheenjohtajamaa. Voidaan mahdollisesti puhua yleisemmästä, Pohjois-Amerikasta peräisin olevasta ”green backlash” -ilmiöstä, jossa turvallisuus- ja kilpailukykypolitiikka sekä talouskasvupuhe kyykyttävät ympäristöpolitiikkaa. Toistaiseksi Suomessa ei ole kuitenkaan ryhdytty purkamaan jo olemassa olevaa ympäristölainsäädäntöä.

Ympäristöhallinnosta on tullut ympäristöjärjestöille yhä enemmän vastustaja kuin liittolainen. Useissa kysymyksissä on tietoisesti pyritty heikentämään ympäristönsuojelun korkeaa tasoa ja joissakin tapauksissa hallinnon eri toimikunnat on jopa suljettu ympäristöjärjestötoimijoilta, samalla kun ne ovat kuitenkin avautuneet elinkeinoelämän ja talouspolitiikan vaikuttajille. Voidaan ajatella, että kun ympäristöpolitiikka on pyritty sisällyttämään kaikkiin politiikkalohkoihin, on sen ympäristöulottuvuus heikentynyt, koska peliin ovat tulleet eri intresseistä operoivat toimijat. Vastaavasti esimerkiksi ympäristötoimijat eivät ole puhumassa tai vaikuttamassa talouspolitiikan tai muiden yhteiskunnallisten sektoreiden ytimissä.

Vallitseva valtapolitiikka näyttää tietyissä tapauksissa, esimerkiksi energiapoliittisessa keskustelussa, pyrkivän koordinoidusti mitätöimään koko ympäristökysymyksen. Ympäristön tilan ja luonnonvarojen kulutuksen sekä harjoitetun ympäristöpolitiikan välillä on syvä ristiriita. Tämä voi purkautua lopulta ympäristöjärjestöjen kiihtyväksi toiminnaksi, mobilisaatioksi, mikäli joku ryhmä tai taho onnistuu politisoimaan ympäristökysymyksen uudella tavalla.

Leo Stranius
Hallintotieteiden maisteri
Kirjoittaja tutkii ympäristöliikkeiden ja -politiikan suhteita.

Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
Viikonlopun mittainen puolimatkan triathlon ja vähän enemmänkin! Perjantaina 3 km uinti, lauantaina 100 km pyöräilyä ja sunnuntaina 21,5 km juoksua. Sen lisäksi joka aamu venyttelyt ja 7 minute workout + perjantaina vielä 1,5 tunnin kuntopiiri.