Mikä asia saisi sinut ryhtymään kasvissyöjäksi tai vegaaniksi tai miksi aikanaan (ja milloin) ryhdyit kasvissyöjäksi/vegaaniksi?
Itselläni syy olla vegaani on ilmasto- ja ympäristövaikutusten minimointi, omasta terveydestä huolehtiminen ja eläinten oikeudet.
Olin ollut pitkään kasvissyöjä ja kotivegaani. Kaksi viimeistä tikkiä vegaaniksi ryhtymiseen olivat seuraavat tapahtumat vuonna 2007.
Vieraskynäblogissa Mikael Fogelholm kirjoittaa kasvisruokavaliosta
Ravitsemus, terveys ja ympäristö – yhteinen sävel
Terveydelle ihanteellisesta ruokavaliosta kiistellään paljon ja kiihkeästi.
Monet esiintyvät ravitsemuksen asiantuntijoina, vaikka ainoat ansiot ovat säännöllinen syöminen ja kyky etsiä tutkimusraportteja internetistä. Mielipiteitä on monta.
Tutkijakoulutuksen saaneet ravitsemustieteilijät ovat ruokavalion ja terveyden yhteyksistä kuitenkin aika yksimielisiä. Yhtä terveydelle ihanteellista ruokavaliota ei ole.
Terveellisillä ruokavalioilla on kuitenkin yhteisiä piirteitä. Näitä ovat runsas kasvisten, hedelmien, marjojen ja kasviöljyjen – ei tosin kookosöljyn – käyttö. Myös täysjyvävilja kuuluu luetteloon. Jotkut luulevat tosin, ettei viljaa pitäisi syödä, mutta tämä ei ole tieteellisesti perusteltua.
Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 4.6.2014 äänin 50-28 (4 tyhjää, 3 poissa), että viikoittainen kasvisruokapäivä kouluissa saa jatkua.
Valtuutettujen äänestyskartta oheisessa kuvassa.
Valtuutettu Terhi Koulumies esitti, että kasvisruokapäivästä luovuttaisiin.
Kaupunginhallituksen vastauksesta käy kuitenkin ilmi, että “nykykäytännön muuttamiselle ei ole olemassa riittäviä perusteita. Kasvisruokapäivä on vakiinnuttanut paikkansa koulujen arjessa.” Hyvä näin.
Kasvisruuan edistäminen on järkevää terveyden, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta.
Perustelen ohessa näitä kaikki hiukan tarkemmin.
Kävin torstaina (7.6.) kevyen juoksulenkin ja pyöräilyn jälkeen Medstepsin aamiaistilaisuudessa. Tilaisuuden kutsu oli otsikoitu houkuttelevasti: ”Nosta itsesi uudelle energiatasolle”.
Tavoitteena oli keskustella työpaikkojen hyvinvoinnista ja terveydestä. Tilaisuuden yhteydessä oli mahdollisuus osallistua klo 7.00 alkavaan kahvakuulatreeniin ja keskustelun jälkeen sai oman kehonkoostumusmittauksen.
Aamiaissession kiinnostavimman puheenvuoron käytti 15/30 Researchin toimitusjohtaja Markus Keränen. Hänen mukaansa olemme siirtymässä hitaan kasvun vuosikymmeneen. Tehtyjen työtuntien määrä tulee vähentymään ja työntehokkuus laskemaan. Näin ollen myös talouskasvu hiipuu ja resurssit käyvät niukemmiksi mm. ekologisten rajojen tullessa vastaan.
Menestyksen salaisuus on epäonnistumisen sietokyky ja valtava tahto. Keränen kiteytti oman puheenvuoronsa kolmeen huomioon:
Olen joutunut useaan otteeseen tilanteeseen, jossa viimeisimmillään raskaana olevalle puolisolleni on lähes väkisin tarjottu autokyytiä siitä syystä, että hän ei varmasti enää tässä vaiheessa jaksa kävellä, pyöräillä tai kulkea julkisilla.
Useimmat haluavat olla tietysti vain kohteliaita ja tukea puolisoani. On hienoa, että ihmiset ovat niin huomaavaisia.
Minusta hyvä tarkoitus kääntyy kuitenkin helposti päälaelleen. Ohessa neljä syytä sille, miksi ajattelen näin.
Luin hiljattain Haruki Murakain erinomaisen kirjan Mistä puhun kun puhun juoksemisesta.
Juoksussa on kyse oman kunnon ja terveyden vaalimisesta. Siitä, joka meille useimmille on kaikkein tärkein asia läheisten ihmisten ja merkityksellisen tekemisen rinnalla.
Juoksussa kyse on tietysti myös itsensä haastamisesta, arjesta irtautumisesta, rentoutumisesta ja puhdistumisesta.
Juoksu lisää hyvän olon tunnetta, parantaa itsetuntoa ja auttaa painon hallintaan. Toki juoksu saattaa joillekin tarkoittaa myös kiirettä ja suorittamista.
Ohessa on neljä kirjasta poimimaani hyvää huomiota ja sitaattia juoksemisen filosofiasta:
Olen vegaani. Eli en syö mitään eläinperäisiä tuotteita. Tämän lisäksi en käytä lainkaan alkoholia, kahvia, muita päihteitä tai turhakkeita, kuten karkkia, limsaa, sipsejä, suklaata ja keksejä.
Tilanne ei ole ollut aina näin. Minimalistiseksi muuttuneen alkoholin käytön jätin kokonaan pois vuoden 2005 alusta.
Turhakkeet jäivät valikoimista pois joskus vuosien 2006–2007 aikana. Vegaanina olen ollut vuoden 2008 alusta lähtien. Sitä ennen siirtyminen sekasyöjästä kasvissyöjäksi oli monen vuoden projekti ja ehdinpä olla ”kotivegaanikin” pari vuotta.
Veganismilleni on tänä päivänä kolme selkeää syytä:
Tässä kirjoitussarjassa pohdin kevään ajan, millainen olisi onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen Suomi. Tämän kirjoituksen teemana on onnellisuus. ”Onni on merkityksellisten asioiden tekemistä yhdessä muiden kanssa. Laajemmin kyse on siitä, että voimme turvata luonnon monimuotoisuuden ja elämän jatkumisen maapallolla. Arjessa onni on minulle sitä, että voin ajaa polkupyörällä, syödä hyvää kasvisruokaa sekä toimia ekologisesti kestävän ja hiilineutraalin yhteiskunnan edistämiseksi.” Näin vastasin Vihreän Langan kysymykseen ”mitä onni on?”. Yksilön näkökulmasta onni muodostuu … Lue lisää
Tyytyväinen ihminen syö hyvin eikä myrkytä kehoaan turhaan. Tässä viikon vinkin pidempiaikaiseen muutokseen omissa ruoka- ja nautintotottumuksissa. 1. Suosi eläinperäisten elintarvikkeiden sijaan kasvisruokaa. Vegaaniruokavalio on paras vaihtoehto oman terveyden, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin kannalta. Täysipainoisella kasvisruualla olo on kevyempi ja liikunta sujuu paremmin. 2. Vältä alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä. Alkoholi aiheuttaa sosiaalista pahoinvointia ja väkivaltaa sekä pilaa monen terveyden. Juhlissa on mukavampaa ja keskusteluista saa enemmän irti selvinpäin. Seuraavan … Lue lisää
Tyytyväinen ihminen arvostaa terveyttä, läheisiä, tekemisiään ja vapautta. Usein näitä asioita osataan arvostaa vasta siinä vaiheessa kun ne menetetään. Nostamalla nämä asiat arkipäiväisten valintojen keskiöön, voi elämästä odottaa täyttymystä. 1. Terveys. Ihmisen tärkein arvo on terveys. Ilman henkeä ei ole oikeastaan mitään muuta. Henki on riippuvainen terveydestä. Tyytyväisen ihmisen kannattaa pitää huolta terveydestään ja jaksamisestaan. 2. Läheiset. Terveyden jälkeen tyytyväisen ihmisen tärkein asia on lähimmät ihmissuhteet. Vaikka kaikki muu olisi … Lue lisää
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka.
Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki.
Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e.
Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi
Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa.
#norja #lofootit #lappi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa.
Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo.
Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!
Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun.
#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Miten palauduin triathlonista?
Tein pari päivää sitten omatoimisesti triathlonin täysmatkan.
Täytyy sanoa, että kyllähän se keho tuossa todella koville ja aikamoiseen stressitilaan joutui, vaikka tein suorituksen tietoisesti kevyesti ja kokonaisuudessaan peruskuntoalueella.
Välittömästi triathlonin jälkeen:
-etova olo eikä ruoka maistunut vaikka energiavajetta oli huomattavasti
-niska oli jumissa
-hiukan huimausta ja näön hyvin lievää sumenemista.
-sain nukuttua yöllä vain 4 h 35 min.
Seuraavana päivänä:
-kyynärtaipeet olivat kipeät ja käsien suoristaminen sattui (mistä ihmeestä tämä tuli?)
-pää ja niska olivat lievästi kipeät
-etureidet olivat kipeät ja portaiden kävely alaspäin oli tuskallista
-vasemman jalan akillesjänne sattui portaita alas kävellessä
-oikean jalan etuvarpaan kynsi oli kipeä
-leposyke oli ensimmäisenä aamuna noin 10 lyöntiä normaalia korkeammalla
Toisena päivänä:
-leposyke oli palautunut normaaliksi, mutta kehon lämpötila oli 0,4 astetta normaalia korkeammalla.
-etureidet, vasemman jalan akillesjänne ja oikean jalan etuvarpaan kynsi olivat edelleen arkoja.
-aamuvenyttelyt ja 7 minuutin lihaskuntotreeni tuntui jo melkein normaalilta
-pyöräilin kevyesti noin 12 km ja osallistuin Helsingissä Pride-tapahtumaan
Garminin urheilukellon mukaan kehon energiatilanne (body battery) oli suorituksen jälkeen seuraavana aamuna vain 17/100 ja harjoitteluvalmius oli 1/100. Toisena aamuna Body batteri olikin jo 88/100, mutta harjoitteluvalmius edelleen heikko.
Nyt kolmantena aamuna/päivänä olo tuntuu jo kuitenkin energiseltä tai ainakin normaalilta ja sellaiselta, että ihan hyvin voisi lähteä treenaamaan.
Täytyy todeta, että palautuminen on oikeastaan aika mahtavaa! Tässä tuntee sen miten oma keho muuttuu aiempaan verrattuna hyvin raihnaisesta ja osatoimintakykyisestä taas takaisin tunti tunnilta ja päivä päivältä kykenevämmäksi ja parempivointiseksi. Hyvä muistutus siitä, miten iso rooli fyysisellä suorituskyvyllä on omaan jaksamiseen, toimintakykyyn ja mielen hyvinvointiin.
#triathlon
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?
Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal.
Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain.
Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?
Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal
Yhteensä 3937 kcal
Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal.
Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan:
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal
Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!
Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta.
Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta.
Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana.
Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi.
Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa.
Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille!
Mutta mitä seuraavaksi?
Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!
#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt?
Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt.
Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua.
Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e.
Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e.
Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä.
#maatapitkin
