Juoksemisen kauneus

Juoksin tänään Hangossa 15 kilometrin lenkin.

Talven pakkasessa tunsin itseni lämpimäksi, pirteäksi ja vahvaksi.

Metsäpolulta kääntyessäni kohti meren rantaa tulvahti vastaan kahden kallion välistä pilvien takaa kirkas aamun aurinko. Pimeys ja valo, kylmyys ja lämpö kohtasivat.

Samalla hetkellä MP3-soittimestani tuli CMX:n kappale Siivekäs, jonka kertosäe lauloi korvaani ”Ja oikea siipi on valkee, ja se vasen musta on, ja päivä on auringon kultaa ja yö on kylmä valoton. ”

Siihen hetkeen kiteytyi juoksemisen kauneus. Se oli enemmän kuin pelkkä ihokarvaefekti.

Lue lisää

Ekoisi – osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu

Olen viime aikoina käynyt usein juoksemassa vauvan ja vaunujen kanssa.

Viikonloppuna juoksin vaunujen kanssa ensimmäisen puolimaratonin eli 21,1 km. Aikaa matkan tekemiseen kului 1:58:03 eli kilometrivauhti oli 5:35.  Vauva nukkui suloisesti lähes koko matkan.

Juoksemisesta olen kirjoitellut aiemmin mm. tänne: Juoksemisen filosofia: Miksi juoksen? Myös epäonnistumiseni Helsinki City Maratonilla saattaa kiinnostaa.

Lue lisää

Juoksemisen filosofia: Miksi juoksen?

Luin hiljattain Haruki Murakain erinomaisen kirjan Mistä puhun kun puhun juoksemisesta.

Juoksussa on kyse oman kunnon ja terveyden vaalimisesta. Siitä, joka meille useimmille on kaikkein tärkein asia läheisten ihmisten ja merkityksellisen tekemisen rinnalla.

Juoksussa kyse on tietysti myös itsensä haastamisesta, arjesta irtautumisesta, rentoutumisesta ja puhdistumisesta.

Juoksu lisää hyvän olon tunnetta, parantaa itsetuntoa ja auttaa painon hallintaan. Toki juoksu saattaa joillekin tarkoittaa myös kiirettä ja suorittamista.

Ohessa on neljä kirjasta poimimaani hyvää huomiota ja sitaattia juoksemisen filosofiasta:

Lue lisää

Juokseminen pakkasessa

Aamulla (18.2.) mittari näytti Helsingin Käpylässä -25 astetta. Voiko näin kovassa pakkasessa enää käydä juoksemassa tai pyöräillä? Kyllä voi. Kunhan huomioi kolme asiaa: kannattaa välttää (1) kovia tai (2) liian pitkiä harjoituksia sekä (3) pukeutua sään mukaan. Kovemmilla pakkasilla askel pitää hyvin verrattuna loska-, jää- tai lumimossokeleihin. Tietysti pakkaskestävyys on yksilöllistä, mutta hyvä asia on se, että siihen voi pikkuhiljaa totutella. Juoksija-lehden mukaan (1/2011) kehon rasittaminen eri lämpötiloissa (kuumassa tai … Lue lisää

Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.