Tänään (20.6.) alkaa YK:n Rio+20-konferenssin korkean tason vaihe.
”Tämä sukupolvi elää kuin viimeistä päivää – ja jätämme massiivisen laskun tuleville sukupolville ja yhteisen planeettamme ympäristölle. Rion kokouksessa voidaan vihdoin kääntää suuntaa”, toteaa kokoukseen osallistuva ympäristöministeri Ville Niinistö ministeriön tiedotteessa.
Mistä homma sai alkunsa? Worldatch-instituutin julkaisema Maailman tila 1992 esipuhe alkaa seuraavasti:
Maanantai: Kirjoitin aamulla Ekoisi-blogiin vauvajumpasta eli lihaskuntoharjoittelusta vauvan kanssa. Luonto-Liiton toimistolla aloitti kolme uutta harjoittelijaa. Tervetuloa Taija, Pinja ja Ilkka! Aamupäivällä pidimme johtoryhmän kokouksen ja iltapäivällä vedin koko porukan toimistokokousta. Lyhyen venyttelyn jälkeen jätin muut juhlistamaan Birthen syntymäpäivää ja suuntasin eduskuntaan kuuntelemaan Rio+20 –seminaaria ja presidentti Tarja Halosta aiheesta naisten, tyttöjen ja tasa-arvon merkityksestä planeettamme tulevaisuudelle. Päivän päätteeksi osallistuin vielä seminaariin Suomen kehityspoliittisesta toimenpideohjelmasta, jota oli esittelemässä ministeri Heidi Hautala. Muistiinpanot seminaareista löytyy täältä. Illan olin kotona vauvan ja sähköpostien kanssa.
Viikon alkajaisiksi (ma 19.3.) kävin parissa seminaarissa.
Vasemmistoliiton ympäristötyöryhmän Rio+20 -seminaarin aiheena oli Minna Canthin päivän hengessä ”Naisten, tyttöjen ja tasa-arvon merkitys planeettamme tulevaisuudelle.”
Pentti Tiusasen vetämässä seminaarissa presidentti Tarja Halonen puhui uusien BKT:lle vaihtoehtoisten mittareiden sekä naisten aseman globaalin parantamisen puolesta. Halonen totesi osuvasti: Sukupuolta ei voi valita, mutta tasa-arvoajattelun voi ja muistutti, että tekemisellä on hintansa, mutta niin on myös tekemättä jättämisellä.
Vietin aamupäivän (1.2.) Kansallismuseon auditoriossa Rio+20 -seminaarissa. Aiheena oli ”Mitä annettavaa Suomella on YK:n kestävän kehityksen konferenssiin ympäristönäkökulmasta”.
Tilaisuuden avauspuheenvuoron käytti ympäristöministeri Ville Niinistö. Hän nosti esille kolme tärkeää asiaa.
1. Kestävän kehityksen kysymyksiin tarvitaan kokonaisvaltainen lähestymistapa. Nykyinen talousjärjestelmä on ajautunut umpikujaan. BKT mittaa vain talouden kokoa, ei inhimillistä hyvinvointia tai ympäristön tilaa. Tarvitaan vaihtoehtoisia mittareita. Yksi lupaava vaihtoehto Niinistön mukaan voisi olla esimerkiksi GPI.
Kyse on siis YK:n Brasilian Rio de Janeirossa 4.–6.6.2012 pidettävästä kestävän kehityksen huippukokouksesta (United Nations Conference on Sustainable Development, UNCSD).
Tilaisuuden aluksi SLL:n toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen esitteli suosituksia päättäjille kestävän kehityksen toimenpiteistä.
Olen itsekin ollut mukana valmistelemassa noita suosituksia yhdessä Jenni Kauppilan, Jouni Nissisen, Jarna Pasasen, Marko Ulvilan ja Eero Yrjö-Koskisen kanssa.
Tässä on lyhyesti neljä tekemäämme suositusta:
Olin tänään (16.12.) Säätytalolla Kestävän kehityksen toimikunnan ”Valmistautuminen YK:n Rio+20 –konferenssiin 2012″ -seminaarissa. Tilaisuutta johti työministeri Anni Sinnemäki ja puheenvuoron käyttivät myös ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen, kestävän kehityksen suurlähttiläs Tarja Reponen (UM) ja kansliapäällikkö Hannele Pokka (YM). Ylivoimaisesti kiinnostavin puheenvuoro oli kuitenkin professori, ympäristöneuvos Antero Honkasalon esitys aiheesta ”Miten vihreällä taloudelle edistätään kestävää kehitystä ja käyhyyden poistamista”. Omassa puheenvuorossaan Honkasalo sivusi myös degrowth-ajattelua seuraavasti. Degrowth-liike vaatii kasvusta luopumista koska: … Lue lisää