Seminaarimuistiinpanot: Rio+20 ja Suomen kehityspoliittinen toimenpideohjelma

Viikon alkajaisiksi (ma 19.3.) kävin parissa seminaarissa.

Vasemmistoliiton ympäristötyöryhmän Rio+20 -seminaarin aiheena oli Minna Canthin päivän hengessä ”Naisten, tyttöjen ja tasa-arvon merkitys planeettamme tulevaisuudelle.”

Pentti Tiusasen vetämässä seminaarissa presidentti Tarja Halonen puhui uusien BKT:lle vaihtoehtoisten mittareiden sekä naisten aseman globaalin parantamisen puolesta. Halonen totesi osuvasti: Sukupuolta ei voi valita, mutta tasa-arvoajattelun voi ja muistutti, että tekemisellä on hintansa, mutta niin on myös tekemättä jättämisellä.

Kaikkein kiinnostavimman puheenvuoron käytti Suomen kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri, ympäristöneuvos Sauli Rouhinen puhuessaan planetaarisen politiikan ajasta. Hän viittasi selvitykseen, jonka mukaan länsimaisella kulutustasolla maapallon väkiluku vastaa 105 miljardia nykyihmistä vuonna 2050. Tätä planeetta ei yksinkertaisesti kestä.

Toinen kiinnostava, Vihreiden järjestämä, seminaari koski Suomen kehityspoliittista toimenpideohjelmaa. Otsikkona oli ”Ihmisoikeudet, ilmastokestävyys, köyhyyden vähentäminen: mikä muuttuu kehityspolitiikassa?” Paikalla oli ministeri Heidi Hautala esittelemässä uutta paperia.

Toimenpideohjelman läpileikkaavina tavoitteina ovat sukupuolten tasa-arvo, eriarvoisuuden vähentäminen ja ilmastokestävyys. Kehityspolitiikan ja -yhteistyön painopistealueet ovat:

– (1) ihmisoikeuksia edistävä, demokraattinen ja vastuullinen yhteiskunta,
– (2) osallistava ja työllistävä vihreä talous,
– (3) luonnonvarojen kestävä hallinta ja ympäristönsuojelu sekä
– (4) inhimillinen kehitys.

Täytyy myöntää, että ministeri Heidi Hautala, ulkoministeriön väki sekä ohjelmaa luonnostelleet ja kommentoineet eri toimijat ovat tehneet erinomaista työtä. Toimenpideohjelman sisältö ja sen valmisteluprosessi ovat hyviä.

Itse kaipaisin toimenpideohjelman toimeenpanossa vielä enemmän konkreettisia mittareita. Nyt kehityspoliittinen keskustelu pelkistyy usein kinasteluksi 0,7 prosentin tavoitteesta (joka toki on aivan keskeinen kysymys) – se kun sattuu olemaan niin helposti mitattava ja todennettavissa oleva tavoite.

Mikäli toimenpideohjelmalla haetaan sitä, että päästöjä vähennetään ja vihreää taloutta edistetään, pitäisi mielestäni pystyä myös mittaamaan, kuinka monta tonnia hiilidioksidipäästöjä on saatu vähennettyä ja kuinka suuri osa varoista on mennyt todella vihreän talouden edistämiseen.

Jätä kommentti

Close Bitnami banner
Bitnami