”Ensimmäinen tunne oli häveliäisyys. Sellainen, joka tulee tilanteessa, kun pitäisi tehdä jotain sopimatonta. Seisoin ison eläimen edessä. Tai oikeastaan sen rintojen. Ja minun oli määrä pestä ne. Kajota jonkun yksityisalueelle, mihin tunsin ettei minulla olisi lupaa eikä oikeastaan haluakaan. Siinä se seisoi suoraan minun nenäni edessä, utareet pullottaen maidosta.”
.
Näin alkaa Eveliina Lundqvistin kirja Salainen päiväkirja eläintiloilta (Into, 2014).
Kirja perustuu Lundqvistin päiväkirjamerkintöihin, joita hän on tehnyt opiskellessaan eläintenhoitajaksi. Opintojen myötä hän suoritti harjoittelujaksoja eläintiloilla, kuten navetoissa, sikaloissa ja broilerihallissa. Yhteensä Eveliina vieraili tai työskenteli opintojensa myötä noin 20 eläintilalla.
Käyttikö Eveliina eläintilallisten luottamusta väärin kirjoittamalla harjoittelusta päiväkirjamerkintöjä ja julkaisemalla ne? Tätä kysyi kirjan julkaisutilaisuudessa MTK:n Leena Suojala.
Eveliinan vastaus oli selvä. Eläimet eivät pysty puhumaan omasta puolestaan. Tästä syystä on tärkeää, että edes joku tuo eläintilojen arjen päivänvaloon.
