Tiistaina 11.9.2007 – Jatko-opintoihin liittyvät istunnot alkoivat

Olin koko päivän jatko-opintoihin liittyvässä seminaarissa eli umbrellassa Tampereella. Kyse on siis viikottaisin kokoontuvasta ja professori Yrjö Hailan vetämästä ympäristöpolitiikan alan väitöskirjatekijöiden yhteisestä istunnosta, jossa käsittelemme vuorollamme kunkin osallistujan tutkimusta. Tällä kertaa käsittelimme Marian artikkeliluonnosta toimijaverkkoteoriasta sekä sovimme syksyn aikataulusta. Keskustelu oli vilkasta ja kiinnostavaa. Seminaarin päätteeksi kävimme lounaalla Arin, Jeren ja Eveliinan kanssa. Tampereelta ehdin pariksi tunniksi kotiin tekemään töitä ennen kuin piti pyöräillä ViSiOon kokoustamaan opintokeskusten kestävän kehityksen … Lue lisää

Maanantaina 10.9.2007 – kansalaisyhteiskunta ja hallinto

Osallistuin taannoin säätytalolla järjestettyyn kansalaisyhteiskuntafoorumiin (http://leo-stranius.livejournal.com/2007/08/23/), jonka tarkoituksena oli pohjustaa myöhemmin syksyllä asetettavan kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan työtä. Raportti tilaisuudesta löytyy osoitteesta: http://www.kansanvalta.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1187878535220 Olen ollut alustavasti kiinnostunut osallitumaan neuvottelukuntaan varajäsenenä Suomen luonnonsuojeluliiton edustajana.Varsin kiinnostavia havaintoja neuvottelukunnan ongelmista tekee Attacin blogissa kuitenkin Mikael Böök: http://attacsuomi.blogspot.com/2007/09/kansalaisyhteiskuntapolitiikan.html Jossain siis mättää. Otetaan esimerkki kokonaan toisen toimikunnan/jaoston perustamisesta. Kestävän kehityksen toimikunnan (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=4427&lan=fi) yhteyteen ollaan perustamassa alue- ja paikallisjaostoa. Luonto- ja ympäristöjärjestöjä pyydettiin nimeämään ehdokkaita jaostoon. Suomen luonnonsuojeluliitto, … Lue lisää

Viikonloppu 8.-9.9.2007

Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin syyssuunnittelupäivä Harakan saaressa oli peruuntunut, joten saimme viettää Annukan kanssa laatuaikaa koko lauantain. Laatuaikaan kuului tällä kertaa mm. nukkumista kymmeneen asti, pyöräilyä, Suomenlinnassa vierailua – kävimme mm. jo suljetussa Viaporin Vege ravintolassa (http://www.viaporinvege.info/) kun Jasper sattui olemaan paikalla ja teki meille herkulliset soijaburgerit. Paikka on muuttanut Kallioon Vaasankadulle. Lisäksi istuimme pitkään Bulevardin kahvisalongissa keskustelemassa, tulimme kotiin siivoamaan ja viettämään rauhallista iltaa. Sunnuntaina valmistelin esitystä Terveyden edistämisen keskuksen … Lue lisää

Perjantaina 7.9.2007 – Elän 84 vuotiaaksi

Tein YLE:n Elämä pelissä testin (http://elamapelissa.yle.fi/#). Ikäluokkani miehet elävät keskimäärin 77 vuotiaiksi. Sadasta juuri minun kaltaisestani ihmisestä noin 2 saavuttaa 100 vuoden iän. Minun kaltaisilla elintavoilla elän keskimäärin 84 vuotta ja 3 kuukautta. Kuolen siis joulukuussa vuonna 2057. Jokamihenoikeuksien päivää vietetään sunnuntaina 9.9. – nimi pitäisi tosin olla jokahenkilönoikeuksien päivä. Luonnonsuojeluliiton tiedote aiheesta löytyy täältä: Ammattimainen malminetsintä erotettava jokamiehenoikeuksista: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/malminetsinta%20jokamiehenoikeudet Töiden jälkeen olin illalla Villen ja Johannan luona Kalliossa juhlimassa … Lue lisää

Torstai 6.9.2007 – Al Gorelle Nobelin rauhanpalkinto? – äänestä vuoden turhake!

Nobel-instituutti ilmoitti julkistavansa rauhanpalkinnon saajan 12. lokakuuta Oslossa. Yksi suosikki palkinnon saajaksi voisi olla Yhdysvaltain entinen varapresidentti ja nykyinen ilmastoaktivisti Al Gore. Viime vuonna palkinnon sai köyhille naisille jakamistaan mikroluotoista tunnetuksi tullut bangladeshilainen Muhammad Yunus ja hänen perustama Grameen-pankki. Suomen luonnonsuojeluliiton äänestys vuoden 2007 turhakkeesta käynnistyi: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/turhakeaanestys2007 Jälleen on aika äänestää vuoden turhaketta – tuota tarpeettominta, haitallisinta, oudointa tai älyttömintä esinettä tai ilmiötä. Turhake voi myös olla haitake, haisuke, saastuke … Lue lisää

Tiistai 4.9.2007 – syöttötariffit vihdoin tuulivoimalle ja karhujen teloitus loppukoon

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen haluaisi vauhdittaa uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa syöttötariffeilla. Mainiota. Pekkarinen on selvästi alkanut ymmärtämään, mistä EU:n uusiutuvien energialähteiden osuuden nostamisessa ja hiilidioksidipäästövähennyksissä on kysymys. Suomeen olisi vihdoin aika saada tuulivoiman syöttötariffit eli takuuhintajärjestelmä. Lisää aiheesta voi lukea vaikkapa Greenpeacen tämän päivän tiedotteesta: http://www.greenpeace.org/finland/fi/mediakeskus/lehdistotiedotteet/greenpeace-kannustaa-pekkarist Aamulla Olkiluodon ydinvoimalan kakkosyksikkö jouduttiin pysäytettämään jäähdystysvesiongelmien takia. Oi voi. Ei kuulosta turvalliselta. Samaan aikaan Olkiluoto kolmosen rakennustyöt kärsivät pahoista laatuongelmista, ovat lähes kaksi … Lue lisää

Viikonloppu 31.8.-2.9.2007 – Puolet maapallon lajeista kuolee sukupuuttoon

Perjantaina olin koko iltapäivän Suomen luonnonsuojeluliiiton liittohallituksen kokouksessa keskustoimistolla Kotkankadulla. Asialistalla oli mm. vuoden 2008 budjetin tekemistä, Suomen luonnon tilannekatsausta, norppaenergian kriteeriuudistus ja ohjausryhmän perustaminen, juhlavuoden arpajaisten järjestäminen sekä keskustelu liiton yritysyhteistyöstä ja sen periaatteista. Hallituksen kokouksen jälkeen osallistuin vielä http://www.ilmasto.org –hankkeen ohjausryhmän tapaamiseen, jossa ideoimme sivujen rakennetta ja sisältöä uuteen uskoon. Lauantai aamuna lähdin koko viikonlopuksi Pieksämäelle Partaharjun opistolle Luonnonsuojeluliiton yhdistys-aktivistien tapaamiseen. Lauantain aluksi paikalla oli Ilkka Hanski kertomassa … Lue lisää

Teollisuusmaat vähentävät päästöjä 25-40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä

Teollisuusmaat pääsivät YK:n ilmastosopimuksen (UNFCCC) välikokouksessa Wienissä sopuratkaisuun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 25-40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteiden on tarkoitus tulla voimaan Kioton ilmastosopimuksen jatkokaudelle vuoden 2012 jälkeen. Wienin kokouksen päätökset ja suositukset ovat Balilla joulukuussa pidettävän ilmastohuippukokouksen työn pohjana. Lisätietoja kokouksesta: http://unfccc.int Lisää aiheesta myös esimerkiksi Greenpeacen sivuilla: http://www.greenpeace.org/finland/fi/uutiset/tunnelmia-wienin-ilmastokokouk

Perjantai 31.8.2007 – Turkistarhojen ympäristöongelmat, Ruuhkamaksut, Pyöräkaistat

Uutisten mukaan Mustasaaressa Pohjanmaalla on isketty minkkitarhaan. Iskussa päästettiin vapaaksi 2 500 minkkiä. Ympäristöministeriön laskelmien mukaan siitoskettunaaras vastaa ympäristökuormitukseltaan 1,2-kertaisesti lihasikaa. Muutenkin turkistarhat rasittavat ympäristöä raskaasti esimerkiksi typpi- ja fosforipäästöjen muodossa. Suuret lantamäärät huuhtoutuvat rehevöittämään vesistöjä ja tarhojen typpilaskeuma tuhoaa lähimetsiä. Aidon turkiksen valmistus kuluttaakin noin 70 kertaa enemmän energiaa kuin tekoturkiksen valmistaminen. (http://www.animalia.fi). Olisi jo aika lopettaa koko turkistarhaus. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla Martti Tulenheimo peräänkuuluttaa ruuhkamaksujen käyttöönottoa Helsingissä. Hyvä! … Lue lisää

Keskiviikko 29.8.2007 – Lisää veroja ja pyöräilyä, varaa olla ilman, askeettista hedonismia

Suomen luonnonsuojeluliitto otti kantaa ympäristöverotukseen. Luonnonsuojeluliiton mielestä hallituksen esittämä energiaverotuksen tiukentaminen on tervetullut askel kohti verotuksen ympäristöohjaavuuden parantamista. Liitto kritisoi kuitenkin sitä, että valtion talousarvion varoista entistä pienempi osuus käytettäisiin ilmastonmuutoksen torjumiseen. Lue koko tiedote täältä: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/verotusilmasto Viimeisimmässä Imagessa (7/2007) oli juttu kuluttamislakoista. Uusi keskiluokka on vihdoin niin varakasta, että sillä on välillä varaa olla ilman. John Webster on Suomessa toiminut merkittävänä innoittajana pyrkiessään elämään kokonaisen vuoden ilman öljyä. Aiheesta … Lue lisää

Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Seuraa minua Instagramissa