Talonvaltauspohdintaa

Pyörittelimme keskiviikkona Elina Mikolan kanssa näkökulmaa talonvaltauksia käsittelevään puheenvuorokirjoitukseen Alue ja Ympäristö -lehteen. Nähdäksemme talonvaltaukset ovat olleet yksi näkyvä kansalaisaktivismin muoto Helsingissä 2000-luvulla. Kirjoituksemme tarkastelee talonvaltauksia kansalaisaktivismin muotona, jossa luodaan urbaaneja utopioita sekä etsitään vaihtoehtoisia elämäntapoja ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Talonvaltauksista lisää esimerkiksi Elina Mikolan ja Riina Simosen graduista sekä allekirjoittaneen ja Mikko Salasuon toimittamasta verkkojulkaisusta: – Mikola: Toisenlainen tila on mahdollinen! Etnografinen tutkielma Helsingin talonvaltauksista: http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=18131 – Simonen: Talojen valtaajat … Lue lisää

Tukholmaan lentäen vai laivalla?

Yritin pohtia tiistaina ilmastoystävällisintä matkustustapaa Tukholmaan. Mennäkö lentokoneella vai laivalla. Esimerkiksi http://www.atmosfair.de -laskurin mukaan meno Tukholmaan tuottaa 90 kg/suunta/henkilö CO2-päästöjä eli noin 180 g/km. Vastaavasti VTT:n lipasto-tietokannan mukaan matkustaja-autolautalla matkustaminen tuottaa 318 g CO2 / hkm (http://lipasto.vtt.fi/yksikkopaastot/henkiloliikenne_vesiliikenne.htm). Tiistaina kävimme myös lounaalla Saara Kupsalan kanssa. Keskustelimme Saaran väitöskirja-aiheesta. Samalla törmäsimme yliopiston päärakennuksen ruokalassa opintojaan suunnittelevaan Elina Mikolaan ja vaihdoimme kesäkuulumisa.

Viimeinen lomaviikko alkaa: aktiivisuus herää

Viimeinen lomaviikko alkoi Helsingissä mukavissa merkeissä. Lueskelin Pasi Toiviaisen mainiota teosta Ilmastonmuutos nyt. Kuinka ikinä kehtaamme katsoa lapsiamme silmiin tulevaisuudessa, kun he kysyvät meiltä: Miksi ette tehneet mitään silloin kun se oli vielä mahdollista? Maanantaina kävin antamassa Pasilan juna-asemalla Ruotsin kielisen radion uutisille haastattelun vapaasta autoedusta. Näkökulmani voi lukea SLL:n ilmastoblogista osoitteesta: http://ilmastoblogi.wordpress.com. YLE Radio ykkösessä alkukesästä nauhoitettu keskustelu Heidi Hautalan, Erkki Suden ja allekirjoittaneen kanssa sukupolvikapinasta tuli ulos. Ohjelman … Lue lisää

Lomailua Suomessa

Itä-Euroopan reissailun jälkeen oli vielä aikaa nauttia viikon verran Suomesta. Helsingissä tapasimme muutaman päivän aikana ystäviä sekä vietimme yhden museopäivän. Käytännössä tämä tarkoitti vierailua Ateneumiin (Pekka Halosen näyttely), Luonnontieteelliseen museoon, Kiasmaan (Notkea katu) ja Kansallismuseoon. Vetäydyimme pariksi päiväksi myös saaristoon, Högsåraan luku- ja liikuntalomalle. Parin päivän aikana sainkin luettua Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa (http://www.ursa.fi/ursa/julkaisut/5329-15-1/tieto-finlandia.html) ja Ilkka Hanskin Viestejä saarilta (http://www.yliopistokustannus.fi/1kirja.php?isbn=978-952-495-026-8) -teokset. Högsårassa vieraillessamme saimme samalla ihastella myös saaren kolmea komeaa … Lue lisää

Sunnuntai 20.7.2008 Itä-Euroopan reissulla: 19 päivää, 15 kaupunkia ja seitsemän maata

Takana lähes kolme viikkoa kestänyt Itä-Euroopan reissu. Yhteensä 19 päivää, 7 maata ja 15 eri kaupunkia. Kaiken kaikkiaan 10 junassa vietettyä yötä. Reissaaminen herättää aina suhteellisen paljon ajatuksia. Erilaisia maita, kaupunkeja, kirkkoja, museoita ja muita nähtävyyksiä on tullut kuitenkin elämän varrella nähtyä jo ihan tarpeeksi. Pitäisi siis olla aika ihmeellistä, että jaksaisi innostua. Tai vaihtoehtoisesti paikallisia tuttavia ja enemmän aikaa. Tällä kertaa matkalla oli siis poikkeuksellisen paljon saturaatiota ja vähän … Lue lisää

Lauantai 19.7.2008 – Jumissa Moskovassa

Saavuttuamme Moskovaan 50 tunnin junamatkailun jälkeen majoitumme hauskaan pieneen kotimajoitukseen.aivan vanhan keskustan tuntumaan. Lonely Planetista poimimamme Galinan majoitus oli hintansa väärti vaikka Galina hiukan vastentahtoisesti lainasikin pyyhettä ihmetellen, että miksi sitä nyt suihkussa pitää käydä. Seuraavana aamuna kävelimme juna-asemalle. Pettymys tunnin jonotusten jälkeen oli suuri, sillä illan juna Helsinkiin oli täynnä. Hetken harkitsimme hyppäämistä Pietariin menevään bussiin, mutta lopulta päätimme jäädä Moskovaan ylimääräiseksi päiväksi ja otimme liput seuraavan päivän illalla … Lue lisää

Paluumatkalla Ateena – Moskova – 15.-17.7.2008

Olimme ehtineet ostaa liput Ateenasta Sofiaan heti Ateenaan saavuttuamme. Juna-asemalla junaa odottaessa meille kuitenkin ilmoitettiin, että työntekijöiden lakon vuoksi junamme Sofiaan on peruttu. Matkaan pääsisimme aikaisintaan kolmen päivän päästä. Vaikka Ateena onkin kiva kaupunki, kolme ylimääräistä päivää olisi liikaa. Hetken asiaa pohdittuamme päätimme hypätä Thessalonikiin menevään junaan. Näin olisimme edes askeleen lähempänä Bulgarian rajaa ja Sofiaa. Aamulla Tsessalonikissa saimme vaihdettua vanhat junaliput myöhemmin iltapäivällä lähtevään junaan. Koska päivä Thessalonikissa ei … Lue lisää

Ateenassa 12.7.-14.7.2008

Ateenassa saimme hotellin turistien suosimalta Plakan alueelta. Hotelli Acropolis House on 150 vuotta vanha opiskelijoiden suosiman majatalo. Ylimmän kerroksen parvekkeeltamme näkyy Acropolis-kukkula. Paikkaa voi lämpimästi suositella! Lueskelin Platonin Valtio-teosta. Siinä käsitellään vahvasti oikeudenmukaisuuden teemaa. Ihmisen perustavaalaatua oleva tarve on olla onnellinen. Tämä toteutuu kuitenkin parhaiten olemalla oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisia mahdollisuuksia kaipaisivat varmasti myös ne Ateenan kaduilla olevat lukemattomat kerjäläiset ja kodittomat. Onneksi aika monet antavat heille edes jotain roposia. Vierailimme ensimmäisenä … Lue lisää

Perjantai 11.7.2008 – Sofia Dream House

Sofia on viihtyisä kaupunki. Kävelimme juna-asemalta keskustaan. Ensin piipahdimme synagogassa. Sen sijaan Banya Bashin moskeija oli kiinni, samoin vieressä ollut mineraalikylpylä. Pesimme kätemme kuitenkin vieressä olleissa kuumissa lähteissä, joissa paikalliset täyttivät vesipullojaan. Predidentin palatsin edessa katselimme vartioiden vaihtoseremonioita. Sekä presidentin linna että vieressä oleva parlamentti ovat molemmat yleisöltä suljettuja. Mistäköhän sekin kertoo? Aleksander Nevski -kirkon ympäristössä törmäsimme automielenosoituskulkueeseen. Näytin bensan hinnan nousua vastustaville mielenosoittajille peukkua alaspäin ”kaksi pyörää parempi” t-paita … Lue lisää

Keskiviikko 9.7.2008 – Causescun Bukaresti

Joulukuussa 1989 Nikolae Causescu piti viimeisen puheensa kommunistisen puolueen rakennuksen parvekkeelta. Väkijoukon buuatessa hän joutui pakenemaan paikalta helikopterilla ja muutaman päivän päästä jouluna 1989 hänet ja hänen puolisonsa teloitettiin. Kommunistisen maailmanvallankumouksen sijaan markkinatalous ja demokratia ottivat ylivallan. Vallankumouksen kovimmat taistelut käytiin yliopistoaukealla, missä länsimaiset toimittajat pääsivät seuraamaan hotelli Inter-Contimentalista tankkien vyöryä Bukarestin kaduille ja sotilaiden tulitusta kohti kasvavaa protestoijien joukkoa. Seinissä on vieläkin luodinreikiä. Vartiorakennuksen paikalla kommunistisen puolueen rakennuksen vieressä … Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Seuraa minua Instagramissa