Tiistai 8.7.2008 – Kohti kotimaata

Monipuolisen ja herkullisen aamiaisen jälkeen hyppäsimme Odessassa bussiin kohti Moldovaa. Lonely Planet, Wikitravel sekä Suomen ulkoministeriö olivat kovasti varoitelleet matkustamasta Transdniestrin läpi. Tämän tajusimme kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun bussimme oli lähtenyt liikkeelle. Transdniestr on siis noin puolen miljoonan asukkaan maakunta, joka on julistautunut Moldovasta itsenäiseksi. Alueella on oma hallinto, valuutta ja armeija. Tosin kansainvälinen yhteisö tai mikään maa ei ole tunnustanut aluetta itsenäiseksi valtioksi. Levottomuuksien takia mm. junavuorot Odessan … Lue lisää

Maanantai 7.7.2008 – Odessassa Mustan meren rannalla

Odessassa hotelli, johon olimme ajatelleet majoittua, oli purettu. Siispä majoitumme neljän tähden hotelli Frapelliin. Huoneen saimme kuitenkin vasta puolen päivän aikaan, joten ehdimme sitä ennen nauttia pitkää aamiaista, käydä hankkimassa bussiliput Chisinauhun sekä katsastaa kaupungin vähäiset nähtävyydet. Hyödynsimme myös huoneen tietokonetta ja nettiyhteyttä sekä pesulapalvelua. Tosin oli ehkä hiukan liikaa maksaa 40 euroa siitä, että saimme sukkamme ja kalsarimme puhtaina ja silitettyinä kun homman olisi voinut hoitaa hyvin nyrkkipyykkinäkin. Iltapäivän … Lue lisää

Sunnuntai 6.7.2008 – Reclaim the Streets Kiovassa

Aamulla seikkailimme Kiovassa vesisateessa ja piipahdimme mm. juna-aseman vieressä olleessa kasvitieteellisessä puutarhassa. Kiova on vehreä ja elävä kaupunki. Kiovassa metro kulkee syvällä maan alla. Hyppäsimme junaan Universitetin asemalta, jossa on maailman pisimmät yhtenäiset liukuportaat (87 metriä) ja ajoimme Arsenalnan asemalle, joka on maailman syvin (107 metrin syvyydessä). Aamupäivällä vierailimme luolaluostarissa (Caves Monastery) ihastelemassa paikallisia uskonnollisia tapoja sekä balsamoituja munkkeja. Lounaalla kävimme syömässä Intialaista ruokaa. Päivällä tunnelmoimme Khreshchatykin aseman liepeillä sekä … Lue lisää

Lauantai 5.7.2008 – Dudukti

Hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen järjestimme itsellemme taksin ja matkan Dudutkin pikkukylään. Käytännössä kyse oli ulkoilmamuseosta, jossa esiteltiin perinteisiä maalaistaitoja, eläimiä ja ruokaa. Lisäksi nautimme perinnelauluesityksestä. Sympaattinen paikka. Miskissä loppupäivä kului nettikahvilassa. Suomen uutisista saimme lukea mm. edellisen päivän pommi-iskusta, josta emme olleet paikan päällä kuulleet yhtään mitään. Illallista nautimme ruokakaupasta ostamillamme eväillä rautatieasemalla ennen matkaa kohti Kiovaa. Valitettavasti olimme saaneet Annukan kanssa makuupaikat eri hyteistä. Säätämisestä huolimatta emme … Lue lisää

Perjantai 4.7.2008 – Punavihreä Minsk

Aamulla saavuimme Minskiin. Modernilta juna-asemalta saimme valuuttaa sekä ostimme junaliput Ukrainaan, Kiovaan. Minsk on rauhallinen, puhdas ja sympaattisen neuvosto-henkinen paikka verrattuna Pietariin. Leveitä jalkakäytäviä, rauhallinen liikenne ja raikas ilma. Siistiä ja puhdasta. Paljon vasara-, sirppi- ja tähtisymbolikkaa. Punaista ja vihreää. Kaikki hyvässä kunnossa. Mukavaa. Päivän mittaan vierailimme voiton obeliskilla, Kyynelten saarella ja vanhassa kaupungissa ihmettelemässä alueella pyöriviä lukemattomia hääpareja. Lisäksi piipahdimme sotamuseossa sekä katsomassa presidentti Lukashenkon hallintorakennuksia. Sähköpostit tarkastimme pikaisesti … Lue lisää

Torstai 3.7.2008 – Pietarista kohti Minskiä

Aamulla kävimme katsomassa Dostojevskin ja Tshaikovskin hautaa taitelijoiden hautausmaalla. Piipahdimme myös Jusupovin palatsissa sekä Iisakin kirkon tornissa. Nevskillä pysähdyimme syömään lounaaksi kasvissushia. Puhdasta turismia siis. Illalla hyppäsimme Valko-Venäjän ja Minskin junaan. Olimme ostaneet halvimmat mahdollisimmat paikat, mutta iloksemme huomasimme, että penkit sai laitettua makuuasentoon. Junavirkailija jakoi vielä lakanatkin. Yöllä odotin rajanylityksen yhteydessä tulevaa passintarkastusta, jota ei koskaan tullut.

Keskiviikko 2.7.2008 – Pietari vai Punkaharju

Ihmiset elävät Pietarissa kuin musiikkivideossa. Erityisesti nuorilla tuntuu olevan jatkuva juhlimisen ja näyttäytymisen tarve. Milloin veneellä Nevalla, limusiinilla tai moottoripyörällä Nevskillä. Jonotimme 2,5 tuntia junalippuja Minskiin. Jonottaminen olisi sikäli ihan ok, mikäli vain pelisäännöt olisivat jotenkin ymmärrettävät. Suosittelen Venäjän rautateiden kassoille vuoronumerojärjestelmää. Lopulta käteisemme ei riittänyt makuupaikkaan. Otimme yöjunaan istumapaikat. Päivän aikana piipahdimme Emeritasissa sekä Iisakin kirkon liepeillä. Kävellessämme kohti yliopistokampusta törmäsimme useisiin hummerilimusiineihin. Katumaasturilimusiineja olen nähnyt aiemmin Pohjois-Amerikassa, mutta … Lue lisää

Tiistai 1.7.2008 – Paras paikka Pietarissa

Pietari, varsinkin Finlyandsky -asema oli paljon rosoisempi ja likaisempi kuin olin odottanut. Tain mitä muistin. Olen käynyt kaupungissa viimeksi noin 23 vuotta sitten. Silloin oltiin Neuvostoliitossa ja Leningradissa. Kävelimme Nevan rantaa ja siltoja pitkin. Piipahdimme Pietarin ja Paavalin linnoituksen tuntumassa sekä varhaislapsuuteni maisemissa. Mytninskaja nab 5:ssa sijaitseva opiskelija-asuntola oli kyllä kaupungin parhaalla paikalla. Ikkunasta saattoi katsoa Navan yli Eremitassille. Tosin nyt taloa oltiin purkamassa. Samalla vilkutimme Neva-joella veneissä bilettäville ryhmille … Lue lisää

Tiistai 1.7.2008 – Kesäpäivä Vainikkalassa

VR:n Sibelius-junan veturin kiinnitys meni rikki Vainikkalan asemalla. Olemme odotelleen nyt noin kuusi tuntia. Ihmiset ovat kuitenkin valmiita odottamaan hymyssä suin, koska aseman ravintola Ukkopekasta saa ilmaisia virvokkeita (lue kaljaa) VR:n piikkiin. Sen sijaan ravintolan henkilökunta on tuskaista. Konduktöörit paikkaavat junan rikkinäistä kuulutusjärjestelmää urhoollisesti. Aiheesta saisi hienon lyhytelokuvan. Pikkuravintolan ruoka on loppunut, mutta iloinen suomalainen kantaa kaksin käsin kaljaa ja viiniä pöytään. Odottelu ei tunnu missään. Kesäpäivä Vainikkalassa voi jatkua. … Lue lisää

Maanantai 30.6.2008 – Re-fill

Aamulla muokkasin mielipidekirjoitustani Kalajoenseudun Sanomiin sekä kävin läpi TEM:n energiatehokkuustoimikunnan kotitaloudet jaoston materiaaleja. Lisäksi siivoilin papereita ja kaappeja. Kävin täyttämässä myös printterin mustekasetit. Suosittelen! Käy katsomassa: http://www.print-refill.com/. Samalla piipahdin vielä SLL:n toimistolla säätämässä ilmastohaastekampanjan (http://www.sll.fi/ilmastohaaste) käytännön juttuja. Lisäksi kävin läpi Jounin kanssa pikaisesti ajankohtaiset ja meneillään olevat jutut. Alkuillasta kävimme kyläilemassä Henrikin, Sallan ja Oonan luona. Tiistai aamuna suuntaamme Annukan kanssa Pietariin ja sieltä Valko-Venäjälle, Ukrainaan, Moldovaa, Romaniaan ja Bulgariaan. … Lue lisää

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Seuraa minua Instagramissa