Hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen järjestimme itsellemme taksin ja matkan Dudutkin pikkukylään. Käytännössä kyse oli ulkoilmamuseosta, jossa esiteltiin perinteisiä maalaistaitoja, eläimiä ja ruokaa. Lisäksi nautimme perinnelauluesityksestä. Sympaattinen paikka.
Miskissä loppupäivä kului nettikahvilassa. Suomen uutisista saimme lukea mm. edellisen päivän pommi-iskusta, josta emme olleet paikan päällä kuulleet yhtään mitään. Illallista nautimme ruokakaupasta ostamillamme eväillä rautatieasemalla ennen matkaa kohti Kiovaa.
Valitettavasti olimme saaneet Annukan kanssa makuupaikat eri hyteistä. Säätämisestä huolimatta emme onnistuneet vaihtamaan paikkoja kanssamatkustajien kanssa. Hyttikaverikseni sain valko-venäläisen kirjailijan, joka höpötti koko matkan venäjää. Opetin hänelle muutamia suomenkielen sanoja.
Junassa törmäsimme myös yhteen niistä lukemattomista hääpereista, joita olimme edellisenä päivänä nähteen Minskin keskustassa. Suorastaan ilahduttavaa, että joku puhui englantia. Kielen kanssa on ollut haasteellista. Olisi pitänyt ottaa Suomessa Venäjän alkeiskurssi tai ostaa matkaan edes yksinkertainen fraasikirja. Nyt mennään sanakirjan ja elekielen varassa.
