Kävin tulevana kaupunginvaltuutettuna tutustumassa hiljattain käpyläläiseen päiväkotiin, joka on muuttunut ostopalvelupäiväkodista kunnalliseksi.
Aihe on henkilökohtaisesti ajankohtainen ja tärkeä, koska oma lapsikin on lähiaikoina siirtymässä päivähoitoon.
Vaikka lähtökohtaisesti pidän ostopalvelupäiväkotien kunnallistamista hyvänä asiana, ei se välttämättä vielä takaa laadun paranemista.
Tässä päiväkodissa oli tapahtunut ainakin viisi muutosta heikompaan suuntaan:
Ohessa esitykseni kansalaisaloitekampanjasta turkistarhauksen kieltämiseksi oikeusministeriön kansalaisaloitetta koskevassa seminaarissa 13.12.2012.
Oikeusministeriö on julkaissut sähköisen alustan, jonka kautta kansalaisaloitteita voi käydä laittamassa vireille ja allekirjoittamassa.
Kyseessä on siis tiivistelmä siitä, mitä teimme ja miksi onnistuimme.
Tällä hetkellä Väestörekisterikeskus (VRK) on tarkistamassa noin 70 000 kannatuslomaketta, jotka olemme heille 22.11.2012 toimittaneet. Kunhan VRK vahvistaa kannatusilmoitusten määrän, aloitteen vireillepanijat eli minä, Kati Pulli ja Helinä Ylisirniö viemme lakialoitteen eduskuntaan.
Perjantaina 30.11. vietetään Älä osta mitään -päivää.
Luonto-Liiton järjestämä päivä kannustaa viettämään yhden päivän ilman ostoksia ja pohtimaan samalla omia kulutustottumuksiaan.
Vuonna 2012 päivän teemana on Koe, älä osta.
Teemalla halutaan kyseenalaistaa ostamisen tuoman hetkellisen tyydytyksen tunteen verrattuna muihin kokemuksiin. Shoppailu ei ole itseisarvo, todellisia onnen ja tyytyväisyyden tunteita harvoin koetaan kauppajonossa. Nautitaan siis kokemusrikkaasta ÄOM-päivästä ja jätetään päiväksi väliin ostohysteria.
Älä osta mitään -päivän myötä julkistettiin myös vastamainoskilpailu Mainoskuplan voittaja.
Suomessa käytetään liikaa alkoholia. Selvitys suomalaisten alkoholiasenteista kertoo, että yli 90 prosenttia väestöstä käyttää alkoholia. Tästä 5-10 % on suurkuluttajia.
Alkoholihaittojen välittömät kustannukset ovat 0,8-1 miljardia euroa ja välilliset noin 3,2-5,9 miljardia euroa. Vuonna 2012 alkoholiveron tuotoksi on arvioitu 1,4 miljardia euroa.
Kaikkein eniten alkoholin kulutukseen vaikuttavat saatavuus ja hinta. Tämän jälkeen tehokkain keino alkoholihaittojen vähentämiseksi on mainonnan rajoittaminen.
Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että esimerkiksi alkoholimainonnan rajoittaminen on vesittymässä.
Ohessa on kahdeksan vinkkiä alkoholin haittojen rajoittamiseksi:
Vanhempana olen kiinnostunut lapseni tulevaisuudesta. Erityisesti ilmaston lämpeneminen huolestuttaa. Maanantaina 26.11. alkaa Dohan ilmastokokous Qatarissa.
Olen entistä vakuuttuneempi, että jokaisen vanhemman ja jokaisen ihmisen tulisi tehdä kaikkensa sen eteen, että päästöjen vähentämisessä onnistuttaisiin.
Dohan kokouksen tavoitteena on päästä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa eteenpäin, jotta uusi, kattava ja kaikkia sitova sopimus saataisiin vihdoin aikaiseksi. Tavoitteeseen on pyritty jo vuoden 2007 Balin ilmastokokouksesta lähtien. Ensimmäinen yritys kuitenkin kaatui Kööpenhaminan mahalaskuun vuonna 2009.
Ilmasto ei kuitenkaan odota. Tänä syksynä olemme saaneet kuulla entistä huonompia uutisia. Ehkä kaikkein vakuuttavin (ja samalla pelottavin) suurelle yleisölle suunnattu artikkeli oli Bill McKibbenin Ilmastonmuutoksen pelottava matematiikka.
Lyhesti sanottuna ongelma on tämä:
Kirjoitus on julkaistu alunperin Luonto-Liiton kulutus.fi -sivuilla.
Helsinki on toiminut maailman designpääkaupunkina vuonna 2012.
Tämän myötä keskusteluun on noussut myös ekodesign – mitä ikinä sillä sitten tarkoitetaankaan. Esimerkiksi MTV3 uutisoi jo viime talvena, että ekodesign-ala myös kasvaa vauhdilla.
Meillä kotona ekodesign tarkoittaa lähidesignia.
Huomasin viikonloppuna, että kotimme on lähes vuorattu lähidesignilla. Tällä tarkoitan sitä, että kotimme on täynnä naapurimme kuvittaja Sanna Pellicionin suunnittelemia Bombo-design-tuotteita. Olemme myös lukeneet lapsellemme Sannan tekemiä kirjoja.
Ohessa kuvia kotimme lähidesign-tuotteista.
Osallistuin Sunnuntaina (21.10.) Käpylä klubilla Runoja ja kunnallispolitiikkaa -tapahtumaan.
Tilaisuudessa luin kolme runoa ja debytoin näin ensimmäistä kertaa runojen lukijana.
Alla lukemani kolme runoa. Mikä runo on tehnyt sinuun vaikutuksen?
1. Eeva Kilpi
Animalia-kirjasta
Tulevana viikonloppuna kunnallisvaalikampanja jalkautuu Kumpulaan ja Käpylään.
Lauantaina 20.10. klo 10-13 olen lapsiperhetapahtumassa Intianpuistossa (Intiankatu 44).
Sunnuntaina 21.10. klo 15-17 olen runoja ja kunnallispolitiikkaa -tilaisuudessa Käpylän klubilla (Väinölänkatu 2).
Lämpimästi tervetuloa! Alla tilaisuuksien mainokset. Mukana kanssani ovat myös Sirkku Ingervo, Janne Länsipuro ja Jukka Relander.
Oheinen mielipidekirjoitukseni julkaistiin tänään (16.10.) Helsingin Sanomien mielipidesivuilla.
HS MIELIPIDE
Helsingin siirryttävä uusiutuvaan energiaan
LEO STRANIUS (VIHR) HELSINKI
Helsingin Energia suunnittelee Vuosaareen uutta energialaitosta. Uusi jättivoimala polttaisi pääasiassa pellettejä ja muita biopolttoaineita. Kivihiiltä olisi polttoaineesta viidennes.
Tuleva valtuusto päättää paitsi Vuosaaren laitoksesta myös Hanasaaren ja Salmisaaren kivihiilivoimaloista.
Kun nykyisillä päästöillä maailmanlaajuinen lämpeneminen kolkuttelee kuuden asteen rajoja, on selvää, että fossiilisia polttoaineita, varsinkaan kivihiiltä tai turvetta, ei tulisi käyttää enää yhtään tonnia.
Stockmannilla on Hullut päivät. Päivien tarkoitus näyttäisi olen ihmisten kuluttamisen lisääminen ja ylipäätään kulutuskulttuurin tukeminen. Samaan aikaan suomalaiset käyttävät kuitenkin luonnonvaroja enenmän kuin mitä mitenkään olisi mahdollista kaikille maailman ihmisille. Pidätämme siis itsellämme etuoikeuden hyödyntää yhteisiä resursseja enemmän kuin mitä meille oikeudenmukaisesti kuuluisi. Tästä syystä itse kannustan kaikkia viettämääjn Tolkun päiviä. Osta yksi ja maksa vain siitä jonka tarvitset! Ja jos nyt hurahdat heräteostoksiin, voi Tolkun päiviä viettää vuoden ympäri. … Lue lisää
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?
Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.
Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.
En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.
Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?
Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.
Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.
Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.
Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.
Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:
- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.
Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?
Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍
Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?
Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!
Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.
Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.
Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.
Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.
Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.
Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Toivottavasti yhä useampi muistaisi, että tämä pieni, hauras ja sininen piste keskellä pimeää tyhjyyttä on ainoa kotimme. Erimielisyydet näyttävät tästä perspektiivistä tuskaisen turhilta. Olisipa meillä taitoa nähdä toisemme tällä samalla lempeydellä ja ymmärryksellä myös täällä alhaalla. Meillä on vain toisemme ja tämä yksi, korvaamaton planeetta, jolla matkustamme läpi äärettömyyden. 💚🌍
Kuva: Nasa
Missä kaikki mainokset ovat?
Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.
Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?
Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.
Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.
Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?
Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.
Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.
Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?
Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Anna Abreun keikalla oli tänään mahdollista bailata kaksi tuntia ilman liharuokavaliota esiintyvän taiteilijan toiveesta. Niin upeaa Anna @iamabreu ! Vastaavaa Suomessa ei ole varmaan ennen nähty.
Valitettavasti Veikkaus Areenan ravintolapalvelut onnistuivat kuitenkin tuottamaan pettymyksen. Kyllähän tarjolla oli vegaanihampurilaista, ranskalaisia sekä erilaisia herkkuja ja juomia, mutta suuri osa ruokatarjoiluista ei ollut täysin kasvispohjaisia vaan niissä oli mukana jotain eläinperäistä. Montako vegaanista pizzaa näet tuossa viimeisessä kuvassa? Ei onneksi kuitenkaan lihaa.
Pisteet asenteesta upealle artistille ja miinukset areenan ruokatarjonnasta vastaaville.
Tiettävästi kukaan ei lihan puutteen takia kuollut tai joutunut sairaalaan.
11-vuotias lapsi teki mulle oman kyltin naistenpäivän marssille!
”I can make my own sandwitch.”
”Tämän marssin myötä lähetetään kirkas viesti poliittisille päättäjille”
Hyvää naistenpäivää kaikille!
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä.
SIPULIVESI!
Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.
Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.
Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.
Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.
Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!
Kiitos @jalotofu reseptistä!
