Valtuustoblogi: Yksityinen, ostopalvelu vai kunnallinen päiväkoti?

Kävin tulevana kaupunginvaltuutettuna tutustumassa hiljattain käpyläläiseen päiväkotiin, joka on muuttunut ostopalvelupäiväkodista kunnalliseksi.

Aihe on henkilökohtaisesti ajankohtainen ja tärkeä, koska oma lapsikin on lähiaikoina siirtymässä päivähoitoon.

Vaikka lähtökohtaisesti pidän ostopalvelupäiväkotien kunnallistamista hyvänä asiana, ei se välttämättä vielä takaa laadun paranemista.

Tässä päiväkodissa oli tapahtunut ainakin viisi muutosta heikompaan suuntaan:

1. Vakituinen ja täysipäiväinen päiväkotiapulainen joutui siirtymään toiseen päiväkotiin, koska Palmian mitoituksen mukaan laitoshuolto sujuu 4,5 tunnissa. Aiemmin täysipäiväisestä työajasta osa käytettiin avustaviin toimiin ja äkillisiin sijaistarpeisiin.

2. Sijaisia ja vaihtuvuutta on ollut enemmän. Päiväkotiapulaisen poistuttua, on päiväkodissa yksi tuttu ja turvallinen aikuinen vähemmän. Seuren kautta tulevien väliaikaisten sijaisten määrä on lisääntynyt merkittävästi. Kaikki sijaiset eivät välttämättä ole olleet edes päteviä.

3. Mahdollisuus vaikuttaa ruokailuihin ja ruokalistaan on kaventunut. Ruuat tulevat pääsääntöisesti Palmian kautta. Aiemmin päiväkodin oma keittäjä sai hoitaa ruokien suunnittelun, budjetoinnin, tilaukset, reseptiikan ja raportoinnin. Nyt pitää noudattaa valmiita ohjeita. Pelkona on, että pian joudutaan siirtymään kokonaan Palmian valmistamiin ruokiin. Kaiken lisäksi keittäjä ei voi hygieniasäännösten takia enää osallistua yhteisen kasvattajuuden ajatusta toteuttavaan toimintaan, vaikka haluaisikin.

4. Kaupungin työ- ja palkkapolitiikka estää leirikoulujen pitämisen. Lasten kovasti tykkäämiä ja odottamia yön yli kestäviä leirikouluja ei voida enää järjestää, koska kaupungilla on tiukka linja ylitöiden korvaamisen suhteen.

5. Päiväkodilla ei ole enää omaa johtajaa. Johtajan työ on jaettu kahdelle eri päiväkodille, joista toinen on uusi ja selvästi suurempi. Näin johtajan mahdollisuudet olla läsnä tässä päiväkodissa ovat rajalliset.

Samaan aikaan päiväkodin vanhemmat ja työntekijät eivät kuitenkaan ole pääsääntöisesti tyytymättömiä kunnallistamiseen. Kunnallistamista on pidetty ns. toiseksi parhaana vaihtoehtona pitkäaikaisen ostopalvelusopimuksen jälkeen. Lyhyet ostopalvelusopimukset kun eivät ole olleet hyvä tapa järjestää päivähoitoa.  Usein sopimuksen uusiminen on venynyt niin pitkälle, että työntekijät on jouduttu irtisanomaan ja vanhempia on pyydetty miettimään vaihtoehtoisia päiväkoteja lapsilleen.

Kyse on siis erityisesti siitä, että kunnallista päivähoitoa tulisi kehittää paremmaksi. Nykyiset ratkaisut tuntuvat ainakin tämän yhden päiväkodin näkökulmasta kalliilta ja huonoilta. Kunnallisessa päivähoidossa Helsingissä on tapahtunut viimeisen vuosikymmenen aikana paljon heikennyksiä. Muissa päiväkodeissa muutos on ollut hidasta, mutta tässä yksittäisessä päiväkodissa ne näkyvät nyt nopealla aikataululla ja ovat siksi mitä mainioin oppimisen paikka kaupungille.

Suurin ongelma näyttäisi olevan siis se, että kaupunki on ulkoistanut omia palveluitaan (omistamilleen) liikelaitoksille, joiden tehtävä on tuottaa taloudellista voittoa. Tämä ei voi valitettavasti toimia päivähoidon laadun säilyttävänä saati sitä parantavana ratkaisuna.

Olen itse samaa mieltä päiväkodin vanhempien ja henkilökunnan kanssa.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien vaalikoneen kysymykseen ” Kotikuntani palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi” vastasin ”täysin eri mieltä. Perusteluihin kirjoitin:

”Lähtökohtana palveluiden tuotannossa tulee olla asiakkaiden etu. Yksityistäminen voi joissain tilanteissa parantaa palveluita ja säästää kustannuksia laadusta ja työntekijöiden oikeuksista tinkimättä, mutta mitenkään automaattista tämä ei ole. On tärkeää, että kunnallisista peruspalveluista vastaa viime kädessä julkinen sektori. Julkisin varoin tuotetut palvelut painottavat yhteistä hyvää, kun taas yksityiset painottavat liiketaloudellisia näkökohtia. Helsinki on ulkoistanut palveluitaan jo liikaa yrityksille, jotka rahastavat palveluilla ja kierrättävät rahat veroparatiisien kautta maksamatta veroja. ”

Päiväkotien kunnallistaminen ei tietenkään aina paranna tilannetta ja yksityinen sektori saattaa tässä tarjota usein erityisesti erikoistilanteessa parempaa palvelua. Itse ihastuin taannoin mm. Luonnossa kotonaan Mörrintupaan.

Millaisia kokemuksia sinulla on päiväkodeista? Mikä malli toimisi parhaiten? Tarvitaanko lisää yksityisiä, kunnallisia vai ostopalvelupäiväkoteja?

Valtuustoblogin edelliset kirjoitukset täällä:
Ympäristölautakuntaan ja Helsingin Energian johtokuntaan
Päätöksenteko Helsingissä avoimemmaksi
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tavoitteena ihana kaupunki
Politiikan teon periaatteiksi avoimuus, positiivisuus, proaktiivisuus ja äänettömät?
Kunnallisvaalit on käyty: Kiitos luottamuksesta!

3 kommenttia artikkeliin ”Valtuustoblogi: Yksityinen, ostopalvelu vai kunnallinen päiväkoti?”

  1. Vaihdoimme yksityiseen Luonnossa kotonaan Sotkankoto-päiväkotiin parin vuoden kaupungin päiväkotikokemuksen jälkeen. Ei siitä kaupungin päiväkodistakaan paljoa voi valittaa, ruokienkaan laadusta kun ei vanhempana ole kokemusta. Mutta Sotkankoto on hyvin lähellä täydellistä päivähoitopaikkaa. Ei pelkästään siksi että siellä ulkoillaan paljon ja ruuat ovat itse kokattua luomua. Ehkä tärkeimmäksi nousee yhteisöllisyys. Kun juhlia, retkiä ja vaikka pihan kunnostuksia järjestetään vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan yhteistyönä, päiväkoti on todellakin kuin toinen koti. Myös lapset yksilöinä huomioiva kasvatus antaa vanhemmalle hyvän tunteen.

  2. Me taas on ratkaistu asia niin, että lapset eivät ole olleet ikinä päiväkodissa paitsi eskarissa. Olemme keränneet tuttavaperheen kanssa tai hoitopaikka.fi-sivuston kautta (vai oliko se hoitopaikka.net) perhepäivähoitoringin, ja palkanneet hoitajan itse. Tätä varten on kehitetty yksintyinen kotihoidontuki. Pieni lapsi ei tarvitse ryhmätoimintaa eikä sosiaalisten taitojen oppiminen ole vielä taaperoikäisen kehitystehtävä. Ja kun lapsi on ollut isompi, ystäviä on saatu kotipihan lisäksi päiväkerhosta ja asukaspuistosta. Näin olemme saaneet päättää, mitä lapsi syö, miten ulkoilee ja kenen aikuisen kanssa hän päivänsä viettää. Meillä on ollut aina tosi hyvä tuuri hoitajien suhteen, joskin työhaastatteluihin käytetty aika on ollut hurja. Jostakin syystä tämä ratkaisu on ollut äärettömän suosittu lähipiirissämme, joka koostuu paljolti kasvatusalan ammattilaisista (lastentarhanopet ja luokanopet) ja psykologeista. Oletteko käpyläläisinä muuten tutustuneet Steiner-päiväkotiin?

  3. Vihreillä itsellään on iso vaikuttamisen paikka päiväkotitoiminnan ja varhaiskasvatuksen järjestämisen, kehittämisen ja laadun suhteen. Uuden Varhaiskasvatuslautakunnan puheenjohtajan paikka on ainutlaatuinen tehtävä ja koko lautakunnan toimintaa tullaan seuraamaan suurella mielenkiinnolla. Siis puheita teoiksi vaan reippaasti ja rohkeasti.

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!