Vuonna 2006 tapahtui paljon

Sain suoritettua yliopistolla (http://www.uta.fi) loppuun pakolliset kieliopinnot (englanti ja ruotsi). Myös gradu valmistui (http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=16103). Gradun perusteella kirjoittelin Helsingin Sanomiin vieraskynän ja STT:n uutispalveluun asiantuntija-artikkelin. Gradu oli muutenkin esillä aika monessa paikassa. Gradun palautus tarkoitti sitä, että valmistuin hallintotieteiden maisteriksi (HM) lokakuun 5. päivä. Tapahtumaa juhlittiin asiankuuluvin menoin! Opiskelu ja yliopistomaailma eivät kuitenkaan ole taakse jäänyttä elämää. Jo joulukuussa varmistui jatko-opintopaikka Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan laitoksella (http://www.uta.fi/laitokset/yhdt/). Sain myös parivuotisen paikan yhteiskunnallisen … Lue lisää

Perjantaina 22.12.2006, Nepal – Intia – Helsinki

Aamulla kiertelemme vielä Kathmandun katuja ennen lähtöämme kotimatkalle. Ostamme paikallisesta liikkeestä puiset tai luiset kihlasormukset. Kathmandun lentokenttä on saarrettu mielenosoittajien toimesta. Pääsemme kuitenkin hyvällä onnella läpi saartorenkaan. Paikallinen liikemies puuskuuttaa lentokentän sisälle menevässä jonossa. Hän on joutunut tulemaan kentälle kävellen jostain kiitoratojen takaa ja on tuntitolkulla myöhässä. Paikalliset vastustavat kuulemma hallituksen tekemiä maan pakkolunastuksia lentokentän laajentamiseksi. Hyvä, että vastustavat. Kathmandun lentokentällä vieressämme istunut mies kysyy yllättäen olemmeko Suomesta. Hän sanoo … Lue lisää

Torstaina 21.12.2006, Kathmandu, Nepal

Keskustelemme Annukan kanssa jälleen kerran siitä, kuinka kerjääviin köyhiin tulisi suhtautua. Antamalla rahaa ihmisille sitä on tahtomattaan heikentämässä paikallisten asukkaiden intoa yrittää selvitä muuten elämästään. Tämä on omiaan kannustamaan paikallisia ihmisiä myös huijaamaan keinolla tai toisella turistien rahat. Eikä sekään ole reilua! Erityisen inhottavia tilanteita syntyy lapsikerjäläisten kanssa. Sinulla ei yksinkertaisesti ole sydäntä olla antamatta jotain lantteja. Mikäli kuitenkin annat lapsille rahaa, kannustaa se vanhempia laittamaan ja pakottamaan lapsensa kerjäämään … Lue lisää

Keskiviikko 20.12.2006, Kathmandu, Nepal

Odotamme aamulle melkein tunnin bussiamme. Pääsemme kuitenkin istumaan meille varatuille paikoille. Tällä kertaa ilmastoinnin virkaa hoitavat toimimattomat tuulettimet, jotka on ruuvattu kunkin paikan yläpuolelle. Pyhät miehet käyvät tarjoamassa otsamerkin maalausta eli tikaa. Kieltäydyn. Yhtä kaikki. Bussimatka on mukava sekä maisemat upeita ja kiinnostavia. Yli kahdeksan kilometrin korkeuteen kohoavat lumihuiput ovat vaikuttavia. Muuten vuoristomaisemat ovat saman tyyppisiä kuin Andien vuoristossa Etelä-Amerikassa. Eroa on kuitenkin siinä, että tiet ovat täällä huonommassa kunnossa … Lue lisää

Tiistai 19.12.2006, Gorakhpur – Sunauli, Intia – Bhaiwara, Nepal

Gorakhpurin juna-asemalla Intiassa meitä vastassa on roskiksesta naposteltavaa kaiveleva lehmä. Löydettyämme ulos kaaottiselta asemalta alamme tiedustelemaan bussiaseman sijaintia. Tarkoituksena on löytää jonkinlainen kulkuneuvo Sunauliin, lähelle Nepalin rajaa. Bussi löytyykin pian. Onneksemme bussi on meidän astuessa sisään jo tupaten täynnä. Aikatauluja ei ole, vaan bussit lähtevät liikkeelle sitten kun ovat täynnä. Niin sanottuun ylempään matkustusluokkaan (upperclass) emme tällä kertaa onneksi joudu. Bussin katolla matkustaminen on täällä yleistä. Neljä tuntia varsinaista rynkytystä … Lue lisää

Maanantai 18.12.2006, Delhi, Intia

Nukuimme aamulla hiukan pidempään ja nautimme hostellilla rauhallista aamupalaa. Aamupäivällä lähdin yhdessä Annukan kanssa Indian Habitat Centeriin ISEE:n ekologisen taloustieteen konferenssiin. Tänään oli vuorossa Annukan esitys otsikolla: ”Innovative Governance or Just Messing Around? -Discussing European forerunner cases of sustainable consumption and production”. Esitys sujui erinomaisen hyvin ja sai positiivisen vastaanoton. Ihmiset esittivät myös paljon hyviä kommentteja. Annukan tutkijaura on lähtenyt liikkeelle raketin lailla. Aplodeja. Ennen lounasta päätin piipahtaa konferenssikeskuksen lähellä … Lue lisää

Sunnuntai 17.12.2006

Aamulla suuntasin ensimmaisena Delhin rautatieasemalle kyselemaan lippuja Gorakhpuriin. Matka Gorakhpuriin taittuu parhaimmillaan 13 tunnissa. Tarkoituksena on yrittaa paasta Gorakhpurista bussilla ensin Intian ja Nepalin valiseen rajakaupunkiin Sunauliin, sielta Nepalin puolelle Bhairawaan ja lopulta saada viela bussi Kathmanduun. Lahden Delhin juna-asemalle moporiksalla. Kuski vaitti kiven kovaa aseman olevan kiinni pyhapaivan takia ja vei minut johonkin kaverinsa matkatoimistoon. No en tietenkaan suostunut siihen, vaan pakotin tyypin ajamaan minut Delhin rautatieasemalle. Delhin taksikuskeilla … Lue lisää

Lauantai 16.12.2006

Olin perjantai aamuna lyhyesti Suomen luonnonsuojeluliiton energia- ja ilmastovaliokunnan seminaarissa puheenjohtajana ennen lahtoa Delhiin, Intiaan. Jostain syysta sain vaihtaa turistilippuni business-luokan paikkaan. Olipa kerrankin jaloilla tilaa ja 6,5 tuntinen matka sujui leppoisasti lukiessa. Sain yolla Delhin lentokentalla parin epaonnistuneen yrityksen jalkeen kuljetuksen majapaikkaan. Annukka oli matkannut paikan paalle jo keskiviikkona. Jalleen nakeminen oli onnellinen tapahtuva. Siitakin huolimatta, etta heratin Annukan pahasti kesken unien. Lauantai aamuna kavelin ensimmaisena Connaught placen lahella … Lue lisää

Torstai 14.12.2006

Alan olemaan jo ihan puhki sateessa pyöräilemisestä. Näyttää kuitenkin siltä, että tänä vuonna mittariin tulee juuri ja juuri 5000 kilometria pyöräilyä. Ihan mukava määrä. Illaksi suuntaan tällä kertaa Lahteen, jossa osallistun Salpausselän luonnonystävien syyskokoukseen. Olen paikalla esittelemässä Uudenmaan ympäristönsuojelupiiriä. Lahden yhdistys on hakenut piirimme jäsenyyttä. Tilaisuus on oikein onnistunut, vaikka ehdinkin olla paikalla vain pari tuntia. Viikko on ollut aikamoista sukkulointia. Olen neljän päivän sisällä ollut esitelmöimässä viidessä eri tilaisuudessa, … Lue lisää

Keskiviikko 13.12.2006

Kepan vaalikampanjan (http://www.kepa.fi/vaalit2007) julkistamistilaisuus järjestetään Hakasalmen huvilalla. Esittelen Suomen luonnonsuojeluliiton edustajana ympäristöjärjestöjen arvion hallituksen ympäristöpolitiikasta. Paikalla on aika mukavasti toimittajia. Arvosanaksi ympäristöpolitiikastaan hallitus saa 6+. Ympäristöpolitiikkaa koskeva taustatiedote löytyy esimerkiksi Luonnonsuojeluliiton www-sivuilta: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2006/hallitusyarvio Valitettavasti en ehdi millään Työllistävää Luonnonhoitoa Länsi-Uudellamaalla –projektin pikkujoululounaalle (http://www.sll.fi/uusimaa/toiminta/projektit/luonnonhoitoprojekti). Sen sijaan osallistun kansallisen kestävän kehityksen strategiaa valmistelleen työryhmän loppujuhliin. Tilaisuudessa keskustelemme vilkkaasti Sternin juuri ilmestyneestä ilmastonmuutosraportista sekä pohdimme Aleksi Neuvosen aloitteesta sitä, kuinka strategia ja strategiaprosessi … Lue lisää

Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Seuraa minua Instagramissa