Nukuimme aamulla hiukan pidempään ja nautimme hostellilla rauhallista aamupalaa. Aamupäivällä lähdin yhdessä Annukan kanssa Indian Habitat Centeriin ISEE:n ekologisen taloustieteen konferenssiin. Tänään oli vuorossa Annukan esitys otsikolla: ”Innovative Governance or Just Messing Around? -Discussing European forerunner cases of sustainable consumption and production”. Esitys sujui erinomaisen hyvin ja sai positiivisen vastaanoton. Ihmiset esittivät myös paljon hyviä kommentteja. Annukan tutkijaura on lähtenyt liikkeelle raketin lailla. Aplodeja.
Ennen lounasta päätin piipahtaa konferenssikeskuksen lähellä olevassa Lodi-puistossa. Pitkästä aikaa hiljaisuutta, vihreää ja vehreää. Puistossa oli paljon hassuja temppeleitä, bonsai-puu näyttely sekä paljon nuoria pareja viettämässä yhteistä aikaa. Rentouttavaa. Kävin vielä lounastamassa ja tervehtimässä muutamia tuttavia ISEE:n konferenssissa ennen kuin suuntasin Humayn’s Tombiin. Matkalla sinne näin kalkkarokäärmeen lumoajan.
Kävellessäni hostellille törmäsin vielä mielenosoitukseen. Gandhilaisuudesta huolimatta paikallisen poliisin arsenaali vesitykkeineen, barrikaadeineen ja tuliaseineen oli ihan toista luokkaa kuin vaikkapa Suomessa Smash ASEM -mielenosoituksessa.
Ehdin hiukan lukea sähköposteja ja juoda teetä ennen kuin Annukka saapui konferenssista hostellille. Pakkasimme tavarat ja söimme pikavauhtia illallista ennen lähtöä juna-asemalle. Valitettavasti kiirehdimme turhaa, sillä juna oli heti lähdössä kolme tuntia myöhässä.
Delhin juna-asema on aika uskomaton paikka. Ihmiset ovat kyhänneet asumiseen tarkoitettuja hökkeleitä hylätyille raiteille. Ruuhkan seassa ihmiset, lehmät ja kanat viihtyvät kaikki sulassa sovussa. Raiteita käytetään yleisesti vessana, johon tehdään kaikki tarpeet. Haju on sen mukainen. Samalla paikalla siis asutaan, syödään, tehdään tarpeet ja pidetään kotieläimiä. Ihmisillä on tietysti mitä uskomattomampia kantamuksia mukana.
Juna ei ehdi edes pysähtyä asemalle kun ihmiset tungeksivat väkisin sisälle vaunuihin. Ilmastointi tarkoittaa sitä, että junavaunussa ei ole ikkunoita. Meillä on Annukan kanssa kuitenkin varatut sänkypaikat. Omia hyttejä ei ole, mutta verhoilla saa jonkin verran yksityisyyttä. Nukumme hyvin. Neljäntoistatunnin matkan jälkeen saavumme Gorakhpuriin koillis-Intiaan.