Vuonna 2006 tapahtui paljon

Sain suoritettua yliopistolla (http://www.uta.fi) loppuun pakolliset kieliopinnot (englanti ja ruotsi). Myös gradu valmistui (http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=16103). Gradun perusteella kirjoittelin Helsingin Sanomiin vieraskynän ja STT:n uutispalveluun asiantuntija-artikkelin. Gradu oli muutenkin esillä aika monessa paikassa.

Gradun palautus tarkoitti sitä, että valmistuin hallintotieteiden maisteriksi (HM) lokakuun 5. päivä. Tapahtumaa juhlittiin asiankuuluvin menoin! Opiskelu ja yliopistomaailma eivät kuitenkaan ole taakse jäänyttä elämää. Jo joulukuussa varmistui jatko-opintopaikka Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan laitoksella (http://www.uta.fi/laitokset/yhdt/). Sain myös parivuotisen paikan yhteiskunnallisen ympäristöalan valtakunnallisessa tutkijakoulussa eli YHTYMÄ:ssä (http://www.uta.fi/laitokset/yhdt/opetus/yhtyma.shtml) vuosille 2010-2011. Väitöskirjan teko alkaa jollain tavalla kaiken muun ohessa tammikuussa 2007.

Omassa henkilökohtaisessakin elämässäkin riitti viime vuoden aikana mielenkiintoisia tapahtumia. Toukokuussa ostimme Annukan kanssa oman kodin Käpylästä (http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4pyl%C3%A4), jonka remontoimme katosta lattiaaan kovalla intensiteetillä kesäkuussa. Muuttamaan pääsimme kesäkuun lopussa. Isoja askeleita parisuhteessamme otimme asuntolainan ja yhteisen kodin jälkeen menemällä joulukuussa kihloihin Katmandussa, Nepalissa (matkajorinoita voi lukea tästä blogista). Häät ovat näillä näkymin kevätkesällä 2007.

Nautin läpi vuoden myös askeettisesta hedonismista. Kasvissyönnin ja kotiveganismin lisäksi tämä tarkoitti kieltäytymistä mm. alkoholista, kaikista makeista tai suolaisista herkuista ja kahvista. Elämänlaatuni on parantunut merkittävästi. Polkupyöräilyn suhteen kyseessä oli ennätysvuosi. Kesällä sukkuloimme Annukan kansso polkupyörien kanssa pitkin Suomea. Kilometrejä kertyi vuoden aikana lopulta 5009 km. Juoksemassa ja punttisalillakin kävin silloin tällöin.

Ympäristöjärjestötyössä vuosi 2006 tarkoitti isoa muutosta. Vaikka toiminkin paljon Maan ystävissä (http://www.maanystavat.fi), lähinnä taustavaikuttajana ja kansainvälisten asioiden vastaavana, suurin osa vapaa-ajastani kului kuitenkin Suomen luonnonsuojeluliiton (http://www.sll.fi) luottamustehtävissä. Vuoden 2006 alussa aloitin SLL:n liittohallituksessa, Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin (http://www.sll.fi/uusimaa) puheenjohtajana, energia- ja ilmastovaliokunnan (http://www.sll.fi/luontojaymparisto/energiajailmastonmuutos) puheenjohtajana sekä jäsenenä viestintävaliokunnassa ja Luonnonsuojelijalehden (http://www.sll.fi/jasensivut/luonnonsuojelija/) toimitusneuvostossa. Aika kovalla ryminällä sisään Luonnonsuojeluliiton toimintaan siis.

Iso ponnistus keväällä 2006 oli kansallisen kestävän kehityksen strategian (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=188780&lan=fi) valmistelutyön loppuun saattaminen. Strategia saatiin valmiiksi toukokuussa ja se hyväksyttiin yksimielisesti kestävän kehityksen toimikunnassa kesäkuussa. Strategiaryhmän ja erilaisten pienryhmien lisäksi vedin strategiaan vaikuttamaan pyrkivää kansalaisjärjestöjen omaa työryhmää. Valtioneuvosto eli hallitus teki periaatepäätöksen (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=213067&lan=fi) strategiasta lopulta joulukuussa. Muutenkin kestävän kehityksen toimikunnan (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=4427&lan=fi) kokoukset tarjosivat mielenkiintoisia keskusteluja kuluneena vuonna.

Matkustelua pyrin rajoittamaan vuonna 2006 erityisesti. Siitä huolimatta reissuja tuli mm. Islantiin, Brysseliin, Unkariin, Tukholmaan, Viipuuriin, Kairoon, Intiaan, Nepaliin ja moneen muuhun paikkaan. Erityisesti sukkulointia oli kotimaassa. Myös töissä vuosi 2006 oli murrosten aikaa. Työtehtäväni muuttuivat aika paljon aloittaessani työskentelyn projekti-, kehitys- ja ympäristöpäällikkönä. Tämän blogin kirjoittaminen on tietysti ollut lisäksi yksi hauska uusi elementti. Toivottavasti innostusta kirjoittamiseen riittää jatkossakin.

Toki monia haasteitakin jäi. Esimerkiksi kynsien pureskelua en onnistunut lopettamaan. Punttisalilla olisi voinut käydä selvästi enemmän paremman rasvaprosentin saavuttamiseksi. Juoksukin jäi aktiivisen pyöräilyn varjoon. Lisäksi päätimme Annukan kanssa jättää väliin niin Euroopan sosiaalifoorumin (Ateenassa) kuin Maailman sosiaalifooruminkin (Keniassa). Olisi ollut liikaa ahnehtimista osallistua noihin tapahtumiin. Unelma omasta kirjasta tai toimitetusta teoksesta jäi vielä unelman asteelle.

Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.