Voisiko Sinimustan lukupiirin laittaa keräämään rahaa antifasistiseen toimintaan?

Miten toimia Sinimustan liikkeen kanssa? Viime kuukausina on uutisoitu uusfasistien lukupiireistä kirjastoissa ja niitä vastustavista mielenilmauksista. 

Uuden vuoden iloksi olen kuunnellut hyviä kirjoja uudestaan. Yksi niistä oli Rutger Bregmanin Hyvän historia. 

Sieltä mieleeni jäi yksi mainio idea. Mitä jos päättäisimme kerätä jokaisesta Sinimustan liikkeen lukupiirissä käyttämästä osallistujaminuutista lahjoituksia tahoille, jotka vastustavat natsismia, äärioikeistoa ja fasismia? 

Näin Sinimustaliike ja sen osallitujat voisivat olla osana hyväntekeväisyyttä ja natsismin vastustamista.

Rutger Bregmanin kirjassa Hyvän historia kerrotaan tapauksesta, jossa antifasistiset aktivistit käänsivät natsien marssin päälaelleen rauhanomaisella tavalla Wunsiedelissä, Saksassa vuonna 2014.

Lue lisää

Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo

Päätin uuden vuoden iloksi kuunnella hyviä kirjoja uudestaan. Yksi lukulistalle päätynyt kirja oli Rutger Bregmanin Moraalinen kunnianhimo.

Bregman kirjoittaa kirjassaan tinkimättömistä vähemmistöistä, jotka muuttavat maailmaa, koska he eivät pelkää muutoksen seurauksia. Hänen mukaan neljä tärkeintä yksilön ominaisuutta vaikuttamisessa ovat aktivistin idealismi, startup-yrityksen perustajan kunnianhimo, tutkijan kriittisyys ja munkin vaatimattomuus.

Moraalinen kunnianhimo ei ole ominaisuus, se on tarkastelutapa. Tämä tarkoittaa halua parantaa maailmaa mahdollisimman paljon henkilökohtaisen menestyksen sijaan.

Vaikka kuuntelin kirjan ensimmäisellä kerralla huolella ja kirjoitin sen pohjalta viime syksynä myös kolumnin Käpylä-lehteen, antoi kirja uusintakierroksella vielä uutta ajattelemisen aihetta.

Bregman pohtii kirjassaan muun muassa sitä, miten saamme selville sen mitä teemme edelleen väärin ja listaa kuusi hälytysmerkkiä, joiden soidessa meidän olisi aika muuttaa toimintaamme.

Lue lisää

101 onnen päivää

Mitä jos lääkäri sanoisi, että sinulla on elinaikaa jäljellä enää 100 päivää? Ryhdyin ajatusleikkiin: päätin elää syksyllä 2022 kolme kuukautta kuin viimeistä päivää, sukeltaa elämän merkityksellisyyden äärelle ja pitää hupenevista päivistäni päiväkirjaa.

101 onnen päivää ilmestyi kirjakauppoihin sekä ääni- ja ekirjapalveluihin tammikuussa 2024

Tässä ajassa elämän merkityksellisyyden etsiminen korostuu, ja sen olisi hyvä olla jokaisen mielessä. Merkitystä ei kannata odotella kuolinvuoteelle asti. Monilla meistä on lukuisia valinnan mahdollisuuksia jo aiemmin, mutta harmillisen usein kuitenkin siirrämme itselle tärkeitä asioita – siihen hetkeen, kun aika on ajanut ohi.

Lue lisää

Syyskuun kokeilu: Paperikirjat vai äänikirjat

Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Syyskuussa kokeilin lukea mahdollisimman paljon paperikirjoja. 

Yksi inspiroivimpia kirjoja syyskuussa oli Fausto Brizzi: 100 onnen päivää. Tämän myötä ajattelin itsekin käynnistää 100 onnen päivää -kokeilun.

Kaiken kaikkiaan ehdin lukea kuukauden aikana kahdeksan paperikirjaa. Tämän lisäksi kuuntelin 28 äänikirjaa. 

Lue lisää

Helmikuun kokeilu: Säännöllinen unirytmi

Helmikuun alussa järjestin itselleni hyvinvointiviikon. Tämä on sovellus norjalaisen Erik Bertrand Larssenin helvetinviikosta.

Yhtenä viikon sääntönä on mennä mennä nukkumaan joka päivä klo 22.00 ja nousta sängystä ylös klo 5.00.

Olen huomannut, että vaikka herään aikaisin, jään helposti aamuisin sänkyyn lukemaan uutisia, kuuntelemaan äänikirjaa tai seuraamaan sosiaalista mediaa. Hyvinvointiviikolla en näin tehnyt ja ajattelin jatkaa kokeilua koko kuukauden, koska tämä toi selväsi sekä aikaa (esim liikunnalle) että energiaa aamuihin.

Lue lisää

Vuonna 2021 yhteensä 370 kirjaa – Ohessa niistä 8×5 suositusta

Kokeilin tammikuussa 2020, voisinko lukea tai kuunnella kuukauden aikana 31 kirjaa. Keväällä 2020 huomasin, että olin lukenut tai kuunnellut jo sata kirjaa. Vuoden lopussa kirjoja kertyi yhteensä 375.

Oma kirjani Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän ilmestyi vuoden 2022 alussa.

Vuonna 2021 ajattelin ottaa rennommin. Päätin kuitenkin twiitata jokaisesta lukemastani tai kuuntelemastani kirjasta ja pian huomasin, että kirjoja kertyi lähes samaa tahtia kuin viime vuonna. Joulukuussa katsoin, että koko vuoden osalta olisi mahdollista päästä kirja per päivä tahtiin ja tässä sitä nyt ollaan.

Kirjojen kuuntelun/lukemisen ohella sain viimeisteltyä tänä vuonna myös yhden oman kirjan. Kirjassani avaan mm. sitä, miten tämä on keskellä työ- ja perhe-elämää mahdollista. Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän ilmestyy ihan kohta eli 3.1.2022.

Viimeisen kahden vuoden aikana eli tämän vuosikymmenen kuluessa olen lukenut tai kuunnellut nyt yhteensä 745 kirjaa. Vaikka luin ja kuuntelin kirjoja aiemminkin kohtalaisen paljon, tuntuu tämä määrä mykistävältä.

Lue lisää

Donitsitaloudesta mallia vastuullisuustyölle

Miten voisimme arvioida yhteiskunnan ja organisaatioiden menestystä kestävän kehityksen eri näkökulmat huomioiden?

Yksi mielenkiintoinen ja mahdollinen lähestymistapa tähän on donitsitalous. Kyseessä on taloustieteilijä Kate Raworthin kehittämä malli, jossa yhteiskuntaa pyritään kuvaamaan kahden rajan avulla. Nämä rajat ovat ekologinen katto ja sosiaalinen perusta.

Kuva: https://www.donitsitalous.fi/

Maapallon ekologinen kantokyky asettaa rajat toiminnallemme. Näitä rajoja emme voi ylittää. Toisaalta haluamme varmistaa hyvinvoinnin. Tämä on minimitaso, jota ei saa alittaa.

Donitsin sisempi rengas kuvaa siis sosiaalista minimiä ja ylempi rengas planeetan rajoja.

Leedsin yliopisto on hiljattain laskenut eri maiden tilanteen suhteessa donitsiin. Valitettavasti yksikään maa maailmassa ei ole onnistunut saavuttamaan hyvinvointia ekologisesti kestävällä tavalla.

Suomen tulokset löytyvät tästä. Samalla kun Suomi pystyy takaamaan varsin hyvin hyvinvointia (työllisyysastetta lukuunottamatta), menemme räikeästi planetaaristen rajojen yli kaikilla sektoreilla.

Lue lisää

Ratkaiseeko vetytalous ilmastokiisin?

Vetytaloudesta on puhuttu niin pitkään kuin olen energiakeskustelua seurannut. Tämä ei ole sattumaa. Onhan vety maailmankaikkeuden yleisin alkuaine. Aurinko on suurimmaksi osaksi vetyä. Maapallolla vety on sitoutunut lähinnä veteen. Vettä on paljon.

Voisiko vedystä löytyä ratkaisu sekä energiakysyntään että ilmastokriisiin? Voisiko vety olla pitkään etsitty Kalevalan sampo?

Esimerkiksi 1990-luvun lopussa olin mukana valmistelemassa Helsingin Paikallisagenda 21-ohjelmaa. Tuolloin energiaryhmässä puhuimme, että olisi fiksua investoida maakaasuun, koska sen infrastruktuuri mahdollistaa muutaman vuosikymmenen päässä siintävän vetytalouden.

Muutama vuosikymmen on mennyt. Vetytaloutta ei vain näy. Paitsi toki julkisessa keskustelussa ja startup-pöhinöissä. IPCC:n skenaariot ja Pariisin ilmastosopimus käynnistivät 2010-luvun lopulla uudestaan unohduksiin painuneen vetykeskustelun. Myös Suomessa, jossa VTT on valmistellut Suomen kansallisen vetytiekartan.

Lue lisää

Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän

Tänään tein viimeisiä korjauksia tulevaan kirjaani Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän.

Seuraavaksi kirja lähtee painoon ja ilmestyy heti tammikuussa 2022. Perinteisen painetun kirjan ohella teoksesta on tulossa myös e- ja äänikirjat. Kirjan kustantajana toimii Intokustannus.

Alla kirjan esittely niin kuin se on esitelty kustantajan katalogissa. Kannattaa katsoa tuo katalogi. Jälleen kerran Innolta on tulossa iso kasa huippumielenkiintoisia teoksia!


Lue lisää

Luonnon puolustaja ja ilmastovaikuttaja. Kaupunginvaltuutettu. Isi.

Toimitusjohtaja, kaupunginvaltuutettu, yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Ekologisen elämän edelläkävijä, ilmastoaktivisti ja kahden lapsen isä Käpylästä. Työskennellyt ympäristö- ja kansalaisjärjestöjohtajana sekä tietoliikennealalla.

Työ: Toimitusjohtaja ja yritysvastuun vauhdittaja, järjestövaikuttaja ja ympäristöasiantuntija.

Koulutus: Hallintotieteiden maisteri, johtamistaidon ammattitutkinto, tietotekniikan mekaanikko.

Perhe: Koti Helsingin Käpylässä, jossa puoliso Annukka Berg ja kaksi lasta (s. 2011 ja 2014).

Harrastukset: Juoksu, pyöräily, kirjat ja kirjoittaminen sekä vegaaniruoka. Hiilijalanjälki: 2867 kg.

Luottamustoimet: Kaupunginvaltuutettu vuodesta 2013, HSY hallituksen varapuheenjohtaja, HKL johtokunnan jäsen.

Luonnolle, ilmastolle ja hyvinvoinnille puolustaja Helsinkiin! Tue kuntavaalikampanjaani tästä.

Julkinen CV:ni löytyy täältä.

Voit katsoa myös tämän: Leo Stranius Wikipediassa.

Seuraa minua Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Mielipiteitä ja ajatuksiani noin 150 politiikan eri aihealueeseen voi käydä lukemassa täältä: Leo Stranius – Politiikka A,B,C ja Ö

Lue lisää

Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!