Miten voisimme arvioida yhteiskunnan ja organisaatioiden menestystä kestävän kehityksen eri näkökulmat huomioiden?
Yksi mielenkiintoinen ja mahdollinen lähestymistapa tähän on donitsitalous. Kyseessä on taloustieteilijä Kate Raworthin kehittämä malli, jossa yhteiskuntaa pyritään kuvaamaan kahden rajan avulla. Nämä rajat ovat ekologinen katto ja sosiaalinen perusta.
Maapallon ekologinen kantokyky asettaa rajat toiminnallemme. Näitä rajoja emme voi ylittää. Toisaalta haluamme varmistaa hyvinvoinnin. Tämä on minimitaso, jota ei saa alittaa.
Donitsin sisempi rengas kuvaa siis sosiaalista minimiä ja ylempi rengas planeetan rajoja.
Leedsin yliopisto on hiljattain laskenut eri maiden tilanteen suhteessa donitsiin. Valitettavasti yksikään maa maailmassa ei ole onnistunut saavuttamaan hyvinvointia ekologisesti kestävällä tavalla.
Suomen tulokset löytyvät tästä. Samalla kun Suomi pystyy takaamaan varsin hyvin hyvinvointia (työllisyysastetta lukuunottamatta), menemme räikeästi planetaaristen rajojen yli kaikilla sektoreilla.
Yritykset ja eri organisaatiot tarkastelevat omaa vastuullisuustyötään usein esimerkiksi Kestävän kehityksen SDG 2030 -tavoitteiden kautta.
Voisiko vastuullisuustyötä jäsentää myös donitsin kautta? Olisi mielenkiintosta laskea yksittäiselle organisaatiolle oma donitsi. Mallista saa kätevästi rakennettua organisaatiolle oman vastuullisuusstrategian ja määriteltyä avainmittarit, joilla johtoa ja henkilöstöä voidaan palkita.
Esimerkiksi yllättävän harva pörssiyritys on linkittänyt vastuullisuusmittareita johdon tai henkilöstön palkitsemiseen vaikka tämän luulisi olevan itsestäänselvä perusta, mikäli vastuullisuus on viety liiketoimintastrategien ytimeen.
Toistaiseksi itselläni ei ole myöskään tiedossa yrityksiä, jotka olisivat jäsentäneet omaa liiketoimintaa donitsitalouden kautta. Vinkkaa jos tiedät tai kerro, jos haluat lähteä omassa yritykssessäsi kehittämään mallia eteenpäin.
Donitsi-malli näyttää miellyttävältä, helposti ymmärrettävältä sekä jäsenneltävältä. Siinä on yksilön ja yhteiskunnan elementit kohdallaan, ja se viitoittaa tietä kohti tulevaisuutta. Tulevaisuus näyttää ”niukalta”, jos sitä vertaa nykypäivän kulutuskulttuurin järjettömään yltäkylläisyyteen. Toisaalta, jos ja kun saamme pelastettua tärkeimmän eli ihmisen kodin, luonnon, se on se asian rikkaus sinänsä.
Taidankin nauttia tämän vuotisen jouluglögini donitsin kera!
Mukavaa joulun odotuksen tunnelmaa blogiin. Itselleni se syntyy ensilumen odotuksesta, joululauluista, glögistä, joulukukista, hyvästä tahdosta ja muutamasta kenties aineettomasta lahjasta.
Leo , kumma kyllä haet aina kaikenlaisia ” malleja ” ns.anglosaksisesta maailmasta ( ja enimmäkseen englanninkielisestä ) ottamatta huomioon muiden olemassaoloa maapallollamme.
Koetan tarkastella tätä donitsitalousmallia myöhemmin, mutta ensi näkemäni on, että tämä tuntuu melko suppealta kehitysmallilta, joka onkin näköjään tarkoitettu lähinnä talouspoliittiseen tarkoitukseen..ennenkaikkea markkinoiden pyörittämiseen. Siis kuten nykyinenkin talousjärjestelmä, uudistamatta perustavanlaatuisesti yhteiskuntien omistus-ym. taloudellis-poliittisia rakenteita . Siis jonkinlaista entisen paikkaamista.
Mitä lienee siinä esitetty ” uudistava ja jakava talous ”, ja miten se toteutettaisiin ja keiden ehdoilla ? Mikä taho tällöin olisi se ” uudistava ” – ja varsinkin ” jakava ” puoli ? Ja mitä jaettaisiin ja keiden kanssa , siis koko maapallon mitassa? Ehkä ko.taloustieteilijä antaa vastauksen… netissä…
Ja ihmiskunnan kyseessä ollessa : mikä taho olisi tässä mallissa se johtava lanka eli millä ihmisryhmällä olisi poliittinen valmisteluoikeus ja vastuunkanto ? Pelkästään yrityksilläkö ja organisaatioilla ? Mitä tässä tarkoitetaan organisaatioilla ?
Mielestäni yritysmaailma ei sen perusluonteesta johtuen edelleenkään kykene hoitamaan valtioiden talouksia ja poliittista toimintaa ihmiskunnan kaikinpuolisen hyvinvoinnin suhteen, eikä tähän kyvyttömyyteen liittyen myöskään vastustamaan ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Vai olisiko tarkoitus saada yritysmaailma muuttamaan äkkipikaisesti ( nythän on jo tulipalokiire ! ) luonnettaan ja alkuperäistä tarkoitustaan ja toimintatapojaan ? Poliittista valmistelua ja vastuunkantoa tarvitaan edelleenkin, sitä ei yritysmaailma pysty korvaamaan.
Koko ihmiskunnan valtioineen huomioonottaen ( siis niiden yhteiskunnallis-poliittisista eroavaisuuksista välittämättä ) tuntuu hyvin teknokraattiselta ehdotuksesi donitsitalouden ottamisesta malliksi vastuullisuustyölle. Ja taasko uusia ” malleja ”, numeroita ja laskelmia ja vaikka mitä mittareita, joiden avulla ei edetä muuta kuin seinään ? Et tunnu Leo mitenkään uskovan , että yritysmaailma ei ainakaan yksin voi pelastaa meitä nyt planeettamme polttavaksi käyneestä tukalasta tilanteesta.
Pienelle Ihmiselle huomio:
Ihmisen holtittomaan käyttäytymiseen ja tuhomishaluun olisi toisiaankin saatava tiukka sääntely ( kuten monille villieläimille on säädetty ) , eikä ihmistä elättävän luonnon ja luonnosta elävien villieläinten olemiselle !Luonto käyttäytyy ihmistä kohtaan epäsuotuisasti…kun ihminen käyttäytyy sitä kohtaan vihamielisen tuhoavasti. Muuttaisiko tämä donitsimalli asiaa mitenkään, vaikka ihmiselle laitettaisiinkin ekologisen kantokyvyn rajat ?
Hyvä Eeva,
Törmäsin tähän donitsimalliin ensi kertaa tässä blogissa. Minusta siinä näyttäytyy kaiken perustana materiaalinen niukkuus, mitä se käytännössä tarkoittaakaan. Tämän päivän menoon verrattuna sitä on kohtuus, hyödykkeistä pidättyväisyys, tuotannon merkittävä vähentäminen jne, mikä on teoriassa arvopohja sen päälle rakennettavalle talousjärjestelmälle. Se perustuu uudistavalle ja jakavalle taloudelle esimerkiksi kiertotaloudelle, eli siihen, että tuotettu tavara pysyy käytössä ja kierrossa sekä lopulta korjattuna ja uudistettuna mahdollisimman pitkään eikä uudelle tuotteelle ole tuotto- tai käyttötarvetta. Tässä on radikaali ero tämän päivän kertakäyttökulttuurille, jossa kodinkoneetkin tuotetaan kulutukseltaan ja käyttöiältään heppoisesti mahdollistaen uuden hankkiminen liian aikaisin koneeseen tuotettuihin resursseihin nähden. Tämähän tehdään tietysti alan busineksin takia. En muuten ole itse niin kielipoliittisesti politisoitunut, että välittäisin mistä ilmansuunnasta tai kielialueelta hyvät ratkaisuehdotukset tulevat. Hieman venäjää osaavana tutustun kyllä mielelläni vaikka venäläisiin samovaari-malleihin, mutta niitä ei ole näkynyt. En ole niitä kyllä aktiivisesti etsinytkään.
Kirjoitat edellä, että donitsimalli vaikuttaa sinusta suppealta. Eikö siinä ole kaikki elämän osa-alueet jaoteltu se lähtökohta mielessä, mikä on luonnon kantokyvyn kannalta kestävää ja kohtuullista, ja mitä ongelmia seuraa, jos luonto sivuutetaan? Sanot myös, että malli on laadittu taloutta silmällä pitäen. Eikö länsimainen teollistuminen nykymuodossaan ole koko ongelman ydin, josta lähtien ongelmiinkin on suhtauduttava? Itse uskon vielä sen verran demokratiaan ja politiikkaan, että toivon, että poliitikot edistävät näitä asioita yhdessä yritysten ja organisaatioiden kanssa tulevaisuudessakin. Se, miten näitä poliittis-taloudellisiin kytköksiä saadaan läpinäkyvämpään ja avoimempaan suuntaan onkin hyvä kysymys. Kaiken kaikkiaan tämä donitsimalli on minusta looginen esitys tämän hetken ongelmista ja mahdollisista ratkaisuista ja sen esittäjä lienee perehtynyt tarpeeksi asiaan esitellääkseen sitä kansainvälisestikin, otaksuisin. En lähde tälläkään kertaa samalle linjalle kuin sinä taas kerran, eli hyökkäämään ja dumaamaan tätäkään esitystä. Kysymyksesi aiheeseen ovat sinänsä toki ihan relevantteja.
” Ihmisen holtittomaan käyttäytymiseen ja tuhomishaluun olisi toisiaankin saatava tiukka sääntely. ” Donitsi-mallin ydintä on käsite nimeltä niukkuus ja siihen näyttää pohjaavan koko donitsi-teoria ydin. Se on arvona tiukin mahdollinen sääntely sinänsä. Kate Raworth osannee selittää tarkemmin myös käytännössä sääntelyn toteutuksen. ainakin mikäli on jalkautunut Leedsin Yliopistolta käytännöntasolle vaikkapa yritysmaailmaan ja näkee vision teorialleen.
PS. Leolle :
Taas ihmetyttää ..en tosiaankaan pidä bisnesajattelustasi ! Ajattelussasi kaikki kääntyy loppujen lopuksi talouden , kaupankäynnin eli markkinoiden puolelle, ikäänkuin ne olisivat maailman napa.Miksi vastuullisuudesta pitäisi maksaa yritysjohtajille ja työntekijöille ? Eikö kyseinen vastuullisuus olemassaolostamme olekaan normaalin luonnollista ja spontaania ? Entä miten meille ns.tavallisille vaastuullisille ihmisille maksettaisiin ja mistä ? Vain sitenkö, että selviydymme ehkä elävinä tuosta markkinaruljanssista, joka tuhoaa kovaa kyytiä planeettaamme ja ihmiskuntaa sen mukana ?
Hyvä Pieni Ihminen,
Taholtani kyse ei ole hyökkäyksestä ja torjumisesta, vaan epäilysten ja kysymysten asettamisesta ja kriittisestä suhtautumisesta.
Ilmastonmuutos ja ekologinen siirtymä ovat ympäristökysymys, mutta samalla tietenkin talouspoliittinen kysymys , ja sen pitäisi koskea ensisijaisesti valtiontaloutta, eikä vain yksityistä bisnestä. Valtiontalous on ohjattava torjumaan ympäristö/ilmastokatastrofeja. Valtioiden taloudenhoiton ilmastonmuutoksen jarruttamisen / siihen soveltumisen aikakaudella ei saisi olla kaikessa yhteiskunnallisessa laajuudessaan ainoastaan niukkaa, sillä ympäristön ja kaikkien ihmisten hyvinvointia ei luoda vain vähäisyydellä. Asia on suhteellista riippuen siitä mitä niukkuudella tarkoitetetaan kussakin yhteydessä. Esimerkiksi, mistä päätellen Suomi pystyy takaamaan varsin hyvin hyvinvointia, kun tiedetään, että mm.köyhyys , yhdenvertaisuuden puute ja epäoikeudenmukaisuus ja niihin kietoutuvat monenkaltaiset ongelmat vaikeuttavat yhä suuremmassa määrin ihmisten elämää ? Hyvinvointia ei voida mitata pelkästään talousmittarilla ja bruttokansantuotteella. Suomi ei takaa nykyään tasavertaista hyvinvointia kaikille. Tässä tullaankin jo sen ” jakavan ” talouden alueelle, eli miten ” uudistavan ” talouden tuottamat rikkaudet tulisi jakaa ilmastonmuutokseen sopeutuvalla , oikeudenmukaisella ja kaikkia hyödyttävällä tavalla . Turhan ja paljon saastuttavan kulutuksen ja siihen kiinteästi kietoutuvan jatkuvan talouskasvun kylläkin tulisi ” niukentua ”. Pelkästään yritysmaailmaan jalkautuminen ei tässä sentään riitä ” niukkuudessaan ”…
Toisaalta kiertotalous ei yksin riitä ympäristökatastrofien torjunnassa. Se on yksi talouden osa-alue. Ympäristö/ilmastokriisin ratkaisemiseksi ja hyvinvoinnin luomiseksi laajassa merkityksessä markkinat ja talouspolitiikka yleisesti on suunnattava palvelemaan koko kansantaloutta, eikä pelkästään yksityisen sektorin ” kilpailukykyä ” ja voitontavoittelua ja …hyvinvointia. Markkinavoimia ei saa päästää hallitsemaan yhteiskuntaa. Nykyisenlaiset kapitalistiset markkinat eivät palvele kansantaloutta ja yhteiskuntaa, vaan yksityistä sektoria. Tämä on ratkaiseva ero siihen , että tarvitaan perustavanlaatuisia muutoksia yhteiskunnan rakenteisiin eli siirtymistä toisenlaiseen taloudellis-poliittiseen yhteiskuntajärjestykseen , jossa demokratiaa laajennetaan talouden alueelle. Tämä tarkoittaa sitä, että taloudessakin päätösvalta on demokraattisessa kontrollissa, eikä vaikutusvaltaisen yritys-ja finanssisektorin käsissä, kuten se on nykyisin. Täten demokratia laajenisi , ja kansalaiset saisivat enemmän vapautta ja vaikutusmahdollisuuksia omienkin asioidensa hoidossa.
Leolle ,
kirjasuosituksenasi amerikkalaisen Pulitzer-palkinnon saaneen Elisabeth Kolbertin kirjoittama ” Kuudes sukupuutto ” : olen lukenut ko.teoksen useita vuosia sitten pian sen ilmestymisen jälkeen. Se kertoo realistisen valaisevasti sen oksan poikkisahaamisesta, jolla ihmiskunta itse istuu.
Hyvä Pieni Ihminen ,
Vielä hieman tuosta suhteestamme luontoon eli ihmisen kotiin ja sääntelystä:
Vapaista ihmisistä muodostuvaa yhteiskuntaa ei voida kahlita jyrkästi jonkun maailmanlaajuisen ” mallin ” raameihin. Yhteiskunta kaikkine elementteineen kun on hyvin muuttuvaa, liikkuvaa ja jatkuvasti kehittyvää ainesta. Kuitenkin talouspolitiikassakin on oltava sääntelyä, kuten yleensä muussakin politiikassa. Se on tärkeää yhteiskunnan koossapysymisessä ja toiminnoissa.
Ympäristö/ ilmastokriisiä ei voida ratkaista kokeiluiden avulla. Tästä on jo näyttöä. Nyt on tehtävä uskaliaita ja ratkaisevia ihmisen luontosuhdetta kartoittavia poliittisia päätöksiä myöskin talouspolitiikan alalla. Ympäristö/iIlmastopolitiikassa Suomi ei ole ollut sekään tähän mennessä puheista ja lupauksista huolimatta ihan esimerkillinen…nimenomaan markkinavoimien edessä. Nyt olisi jo aika edetä reippaasti ja näyttää esimerkkiä siten, että markkinavoimat eivät saa päätösvaltaa.