Vieraskynäblogissa Ekofy Oy:n perustaja Henri Paltemaa:
Ekofy on Aalto-yliopiston opintojen jatkumona rakennettu verkkopalvelu, joka pisteyttää brändit ja yritykset niiden vastuullisuuden perusteella. Ranking ei perustu tilastoihin, vaan avoimeen platformiin, joka muodostuu Ekofyn käyttäjien arvioinneista.
Ekofyssä käyttäjät voivat arvioida toistensa lausuntoja, jolloin hyviksi koetut argumentit saavat muita suuremman painoarvon.
Oheinen kirjoitukseni julkaistiin 6.8.2013 www.tavarafillari.fi -sivuilla.
Auta ekoisiä: Miten valita polkupyörän peräkärry?
Ekoisi-kolumneista tuttu Leo Stranius on tähän asti pärjännyt lapsen kanssa lastenistuimella, mutta nyt harkinnassa on peräkärry. Mitä sellaisen hankkimisessa pitäisi osata ottaa huomioon?
Kesällä on usein mahdollisuus lukea hyviä kirjoja. Niin tapahtui ainakin itselleni myös tänä kesänä.
Aiemmin olen tottunut ostamaan monet kirjat omaksi hyllyyn. Hyllytila on kuitenkin loppunut ja viimeisen vuoden aikana olen laittanut noin puolet kirjoistani kierrätykseen. Toisin sanoen olen antanut kirjat ystäville ja kavereille, Emmaukselle sekä vienyt niitä taloyhtiön tai kirjaston kierrätyshyllyyn.
Samalla olen lopettanut uusien kirjojen ostamisen ja siirtynyt kirjaston aktiivikäyttäjäksi. Pahoittelut kaikille ansioituneille kirjailijoille!
Pääkaupunkiseudun kirjastopalvelut ovat kuitenkin niin hyviä, että omia kirjoja on turha hankkia. Käyt vain verkosta hakemassa kirjan ja tilaat sen lähikirjastoosi. Vaikka kirja ei olisi juuri sillä hetkellä vapaana, voi sen yhdellä klikkauksella varata. Valikoima on kattava. Suosittelen lämpimästi!
Esimerkiksi kesälomalla lukemastani 13 kirjasta kuusi oli kirjastosta, kolme ystävältä lainassa, kaksi omia sekä kaksi kierrätyshyllystä löydettyjä ja sinne palautettuja. Kahdesta omasta kirjasta toinen on ostettu vuosia sitten ja toinen saatu kustantamolta.
Kesällä 2013 luin mm. seuraavat kirjat. Sulkeissa tieto siitä, mistä kirja oli saatu.
Kävin viikonloppuna Alepassa. Ostin tofua.
Ilokseni huomasin, että Soyan luomutofu on nykyään valmistettu Suomen luonnonsuojeluliiton sertifioimalla ekoenergialla ja pakkauksessa on myös hiilijalanjälkimerkintä (ohessa kuva).
Juuri näin toivoisin kaikkien tuottajien toimivan!
Ruokapakkausten ja muiden tuotteiden hiilijalanjälkimerkinnät olisivat perusteltuja ainakin kolmesta syystä:
1. Ensinnäkin ihmisillä pitäisi olla lisäksi oikeus tietää, minkälaiset hänen ostoskorinsa ilmasto- ja muut ympäristövaikutukset ovat siinä missä tieto hinnasta ja esimerkiksi ravintosisällöstäkin on tarjolla. Kyse on valinnan vapaudesta.
YK on julistanut maaliskuun 20. päivän ensimmäiseksi onnellisuuden päiväksi.
Olen itse kirjoittanut onnellisuudesta aiemmin esimerkiksi Luonto-Liiton Kulutus.fi-blogiin ja Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden Onnellinen yhteiskunta -projektiin.
Tässä on onnellisuuspäivän kunniaksi tiivistetysti vielä onnellisuudesta niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta.
Vieraskynäblogissa Jussi Lystimäki ja Seppo Roponen
Viime vuonna luonnonvaramme loppuivat WWFn ja ympäristöministeriön tutkimuksen mukaan jo 22. elokuuta.
On selvää, että nykyinen kulutuksemme ei ole kestävällä tasolla. Mutta minkä pitäisi muuttua?
Suomi on kuitenkin ehkä muuttumassa, eikä vain pikku hiljaa. Meillä on kuluttajakäyttäytymisen suhteen positiivista kerrottavaa. Vuonna 2012 suomalaiset ilmoittivat Tori.fi:ssä jo noin 5,9 miljardin euron arvosta, joka on 3,1 % Suomen bruttokansantuotteesta vuoden 2011 käyvin arvoin.
Oheinen kirjoitus on alunperin julkaistu Luonto-Liiton kulutus.fi -sivustolla.
Vuoden vaihteessa monessa kodissa tehdään joulu- tai kausisiivousta. Niin meilläkin.
Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä kaappien ja kellarin läpikäymistä sekä ylimääräisen tai käyttämättömän tavaran kierrätykseen laittamista.
Itse olen yrittänyt noudattaa sellaista periaatetta, että jos jotain esinettä ei ole yli vuoteen tarvinnut tai käyttänyt lainkaan, kannattaa se laittaa mieluimmin kierrätykseen kuin säilöä omissa nurkissa.
Tietysti poikkeuksiakin on. Esimerkiksi monet muistoesineet tai kirjahyllyn kirjat lojuvat vuodesta toiseen eri paikoissa käyttämättöminä.
Tällä kertaa yritin laittaa tavaraa kiertoon poikkeuksellisen kovalla kädellä.
Suomessa myydään vuosittain YLE uutisten mukaan pari miljoonaa ilotulitetta.
Lain mukaan ilotulitteita saa ampua 31.12. klo 18.00 – 1.1. klo 02.00 välisenä aikana. Ammunnan tulee tapahtua häiriötä ja vaaraa aiheuttamatta, ampujan tulee olla täysi-ikäinen ja selvä, ja hänen tulee käyttää suojalaseja tuotteita ampuessaan. Ilotulitteita ei tule käyttää asutusalueiden keskellä.
Ilotulite on valittu vuonna 2009 vuoden turhakkeeksi. Monille ilotulitus aiheuttaa kuitenkin suunnatonta iloa. Toisaalta sillä on omat haittansakin.
Ohessa neljä syytä, miksi meidän perheessä ei ammuta raketteja:
Suomalaisissa kodeissa heitetään vuosittain miljoonia kiloja ruokaa roskiin. Varsinkin juhlapyhinä ruokajätettä kertyy helposti enemmän kuin muulloin.
Kotona valmistettua ruokaa kipataan roskiksiin noin 20-30 miljoonaa kiloa vuosittain sen vuoksi, että kotiruokaa valmistetaan liikaa ja sitä jää lautastähteeksi, kertoo tutkija Kirsi Silvennoinen MTT:stä.
Asiaa pohditaan mm. MTT:n, Motivan ja muutaman muun tahon vetämän Saa syödä! -hankkeessa. Olen itse mukana hankkeen ohjausryhmässä. Hankkeen myötä Helsingin Roihuvuoressa kokeillaan ruoan jakamista naapuruston kesken ihan virallisesti.
Taloyhtiön kylmäkellariin on järjestetty ruoan jakopiste ”Herkkupesä”. Sinne voi viedä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, avaamattomia ruokapakkauksia, joissa on vielä parasta ennen aikaa jäljellä, tai samana päivänä valmistettuja ruokia. Taloyhtiön muut asukkaat voivat ottaa syötäväkseen Herkkupesään jätettyjä ruokia.
Vieraskynäblogissa Kati Berninger
Ilmastoystävällisten toimintatapojen leviäminen tuntuu välillä tuskastuttavan hitaalta.
Meillä on tiedossa keinot hiilineutraalin yhteiskunnan rakentamiseen ja muutoksella olisi kiire.
Miksi muutos on sitten niin hidasta? Yksi selitys siihen on nyky-yhteiskunnan voimakas kaupallisuuden ja kuluttamisen kulttuuri, jota mainonta sopivasti korostaa. On trendikästä viettää vapaa-aika shoppailemalla ja ajella hienolla autolla.