Jussi Lystimäki ja Seppo Roponen: Hyviä uutisia – Käytetyn tavaran kauppa vahvassa kasvussa

Käytettyä tavaraa lähdössä kierrätykseenVieraskynäblogissa Jussi Lystimäki ja Seppo Roponen

Viime vuonna luonnonvaramme loppuivat WWFn ja ympäristöministeriön tutkimuksen mukaan jo 22. elokuuta.

On selvää, että nykyinen kulutuksemme ei ole kestävällä tasolla. Mutta minkä pitäisi muuttua?

Suomi on kuitenkin ehkä muuttumassa, eikä vain pikku hiljaa. Meillä on kuluttajakäyttäytymisen suhteen positiivista kerrottavaa. Vuonna 2012 suomalaiset ilmoittivat Tori.fi:ssä jo noin 5,9 miljardin euron arvosta, joka on 3,1 % Suomen bruttokansantuotteesta vuoden 2011 käyvin arvoin.

Seppo Roponen comScoresta puolestaan arvioi tiedotustilaisuudessamme, että kuluttajien välisen kaupan kokonaisarvo Suomessa olisi jo noin 11 miljardia euroa vuonna 2012, kun netin kautta tapahtuneen vähittäiskaupan arvo vuonna 2011 oli vain 10,1 miljardia.

Sen sijaan että ostetaan viimeisintä uutta kaupasta, hyvälaatuinen käytetty tavara näyttää myös tekevän hyvin kauppansa.

Tämä tarkoittaa, että suomalaiset ostavat entistä enemmän toisiltaan ja käyttävät fiksummin sekä lompakkoaan että ympäristöä. Yksi keskeinen käyttäjäryhmä on lapsiperheet, joissa niin harrastusvälineet kuin muutkin kausitarpeet vaihtuvat luontevasti perheestä toiseen. Samalla hyvänlaatuinen ja kestävä tuote löytää tarpeellisen kodin usein lähialueelta.

Yleisistä kierrätystrendeistä poiketen Torin ahkerimpia käyttäjiä ovat yllättäen +45 naiset, jotka toimivat muutoksen airueina. Heidän käyttötottumuksissaan on silmiinpistävää aktiivinen ja pitkäkestoinen käyttö – sivustossa viihdytään ja katsellaan tavaroita. Tavaraa on kertynyt vuosien varrella nurkkiin ja varastoihin ja usein tässä vaiheessa myös lapset ovat ehkä jo muuttaneet pois kotoa.

Torissa ilmoitetuimpia tuotteita ovat huonekalut. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että uusien huonekalukauppa on kehittynyt verkossa poikkeuksellisen hitaasti. Onko ilmiössä kyse siitä, että ihmiset ostavat käytettyjä huonekaluja siksi että uusia huonekaluja on hankala löytää verkosta? Vai siitä että uusien huonekalujen kaupalle ei riitä asiakkaita kun kuluttajat ostavat mieluummin huonekalut vähän käytettynä?

Ahkerimmat ilmoittajat löytyvät Pohjois-Karjalasta, jossa ilmoitettiin 56 ilmoitusta sataa asukasta kohden. Pääkaupunkiseutu, jota usein pidetään vihreän ajattelun tyyssijana, ei ole syttynyt aivan yhtä innokkaasti käytettyjen tavaroiden kauppaan verkossa 26 ilmoituksellaan 100 asukasta kohden, kun koko maan keskiarvo oli 31. Liekö taustalla aktiivinen kirpputorikulttuuri vai jokin muu syy?

Niin tai näin, Tori.fi:n ja muiden käytettyjen tavaroiden kauppapaikkojen suosio voi heijastella yleisempiä muutoksia kulutustottumuksissa. Olisiko tässä vihdoin odotettu avaus suomalaisen kuluttajakäyttäytymisen muuttumiseen ekologisempaan suuntaan?

Tori.fi julkaistut ilmoitukset maakunnittain

Jussi LystimäkiJussi Lystimäki on toiminut yli 15 vuotta internetin ja verkostoituneen globaalin digitaalitalouden johto- ja hallitustyöskentelytehtävissä. Tällä hetkellä Jussi on toimitusjohtaja norjalaisessa mediakonserni Schibsted Classified Mediassa, vastaten Suomen liiketoiminnasta, Tori.fi -palvelusta. Lisäksi hän toimii hallituksen jäsenenä mm. Edita Oyj:ssa, Klikki Oy:ssa ja Novetos Oy:ssa.

.

Seppo RoponenSeppo Roponen on netin old skool –jätkä, joka on ollut kehittämässä digitaalisia palveluita lukuisilla eri toimialoilla. Nykyisin Seppo vastaa comScoren Suomen toiminnasta.

 

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa