Kestävä kehitys

Energiaa ravinnosta: Viisi askelta parempaan ruokaan

Leo Stranius - energiaa ravinnostaSuomalaisten ruokailutottumukset ovat kehittyneet ihmisten, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin kannalta epäedulliseen suuntaan: lihaa ja eläinrasvoja syödään yhä enemmän, vaikka työn fyysinen kuormittavuus on vähentynyt.

Vuonna 2014 hyväksyttiin uudet ravitsemussuositukset. Suositusten mukaan terveyttä edistävä ruokavalio sisältää runsaasti kasvikunnan tuotteita eli kasviksia, marjoja, hedelmiä, palkokasveja ja täysjyväviljaa. Vastaavasti ruokavalio, joka sisältää paljon lihavalmisteita ja punaista lihaa, lisää sairastuvuutta. Tästä johtuen myös ravitsemussuosituksissa esitetään tavoitteeksi yksiselitteisesti seuraavaa: ”Vähennetään lihavalmisteiden ja punaisen lihan käyttöä”.

On siis aika muuttaa suuntaa ja puhdistaa samalla myös Itämeri. Tämä tapahtuu tuotantoeläinten elinoloja parantamalla, kasvisruokaa suosimalla, maatalouden ravinnekuormitusta pienentämällä ja luomutuotantoa lisäämällä. Kouluruokailun kaltaisilla julkisilla hankinnoilla voidaan luoda kysyntää kestävälle ruualle.

Ohessa on viisi askelta parempaan ruokaan:

Lue lisää

Kuusi tapaa edistää hyvinvointia

Leo Stranius - Energiaa hyvinvointiinAristotelestä mukaillen onnellisuus on elämän päämäärä.

Yksilön näkökulmasta hyvinvointia voidaan edistää siten, että syömme terveellisesti, liikumme säännöllisesti ja nukumme tarpeeksi sekä pidämme huolta läheisistä ihmissuhteista ja saamme mahdollisuuden tehdä merkityksellisiä asioita.

Politiikan tehtävä on antaa tilaa ihmisille toteuttaa onnellisuuden ja hyvinvoinnin päämäärää sellaisissa ekologisissa ja oikeudenmukaisissa rajoissa, jotka eivät aiheuta kohtuutonta haittaa muille tai tuleville sukupolville.

Hyvässä yhteiskunnassa hyvinvointia luovien valintojen teko on helppoa ja halpaa. Ohessa on kuusi keinoa lisätä hyvinvointia Suomessa.

Lue lisää

Vanhankaupunginkoski vapaaksi: Viisi syytä purkaa pato

Vanhankaupunginkoski vapaaksiYmpäristölautakunta käsittelee ti 24.3. klo 1615 alkavassa kokouksessa Jukka Relenderin ja 48 muun kaupunginvaltuutetun aloitetta Vanhankaupunginkosken länsihaaran padon purkamiseksi.

Asia on kiinnostanut kaupunkilaisia poikkeuksellisen paljon. Itse olen saanut aiheeseen liittyen noin 50 eri ihmiseltä viestiä. Erityisesti palautetta on tullut padon purkamisen puolesta.

Valitettavasti ympäristölautakunnalle virkatyönä valmisteltu pohjaesitys lähtee siitä, että patoa ei voida purkaa.

”Ympäristölautakunta toteaa, että padon purkaminen nykyisen tiedon perusteella ei ole mahdollista. Aloitteessa mainitut tavoitteet kalojen nousun parantamiseksi ja vahingoittumisen estämiseksi on mahdollista saavuttaa itähaaraa kunnostamalla.”

Itse lähden siitä, että pato kyllä voidaan purkaa, jos vain poliittista tahtoa löytyy.

Ohessa on viisi syytä purkaa pato ja vapauttaa Vanhankaupunginkoski

Lue lisää

Ilkka Hanski: Luonnon monimuotoisuus tulee iholle

Ilkka HanskiIlkka Hanski kirjoittaa vieraskynäblogissa luonnon monimuotoisuudesta ja sen terveysvaikutuksista

Luonnon monimuotoisuus hupenee nopeasti

Arvioiden mukaan lajien sukupuuttonopeus maapallolla on tällä hetkellä sellaisella tasolla, että prosentti lajeista häviää sadassa vuodessa.

Vauhti on edelleen kiihtymässä, ja nykymenon jatkuessa vuonna 2050 ollaan tasolla, jolla arvioiden mukaan 10-20 prosenttia lajeista häviää sadassa vuodessa.

WWF:n Elävä Planeetta Indeksin (Living Planet Index) mukaan kaikkein parhaiten tutkittujen nisäkkäiden, lintujen ja kalojen populaatiot ovat keskimäärin puolittuneet 40:ssä vuodessa. Tällainen kehitys on kestämätöntä. Tarvitaan toimia, ei vain julistuksia, joilla luonnon monimuotoisuuden väheneminen saadaan loppumaan.

Suomen metsäluonnon monimuotoisuus on vaarassa

Lue lisää

Energiaa puhtaasta luonnosta: Säästetään lajien kirjo lapsille

Leo Stranius Energiaa puhtaasta luonnostaLuonto on hyvinvointimme ja kaiken elämän perusta. Samaan aikaan luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on kiihtynyt kuitenkin ennennäkemättömiin mittoihin.

Lajien luontainen sukupuuttonopeus on noin 0,001 prosenttia sadassa vuodessa. Ihmisen toiminnan seurauksena sukupuuttonopeus on kiihtynyt tuhatkertaiseksi ja on nyt noin prosentin verran sadassa vuodessa. Mikäli mitään ei tehdä, sukupuuttonopeus tulee kiihtymään kymmeneen prosenttiin.

Ja kun yksi laji kuolee sukupuuttoon, emme saa sitä enää koskaan takaisin.

Lue lisää

Peter Lund: Jokaisen ääni ja mielipide on tärkeä energiamuutokselle

Peter LundPeter Lund kirjoittaa vieraskynäblogissa energiamuutoksesta.

Jokaisen ääni ja mielipide on tärkeä energiamuutokselle

Runsas vuosi sitten Professorityöryhmä julkaisi näkemyksensä siitä miten energiaa ja sen politiikkaa kannattaisi viedä eteenpäin. Näkemyksemme oli, että suomalainen energiapolitiikka, jonka juuret ovat 70-luvun öljykriiseissä, on tullut tiensä päähän. Se on kehityksen jarru.

Ehdotimme tilalle modernia energiapolitiikkaa, joka luo talouskasvua ja uusia työpaikkoja samalla kun päästöt putoavat ja energiaturvallisuus paranee.

Ratkaisumalli lähtee suomalaisen energian, osaamisen ja teknologian hyödyntämisestä energia- ja ilmastopolitiikan päätöksissämme. Uusiutuva energia ja energian tehokkaan käytön teknologiat ovat uuden politiikan ydintä. Modernissa politiikassa tavallisen ihmisen ääni kuuluu ja vaikuttaa.

Lue lisää

Energiaa talouteen: Kuusi teesiä

Leo StraniusTämän sukupolven merkittävin haaste on ilmastonmuutoksen torjuminen, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen sekä luonnonvarojen ylikulutuksesta vapautuminen.

Suomi ei yksin pysty ratkaisemaan globaaleja ympäristöhaasteita. Suomi voi kuitenkin olla merkittävä tekijä, jotta ongelmat saadaan ratkaistua. Osaamisen ja tutkimuksen kautta voimme olla tarjoamassa kestäviä ratkaisuja koko maailmalle. Samalla uudistamme oman taloutemme kestävälle pohjalle.

Energiapolitiikan suunta kannattaa pitää uusiutuvissa energialähteissä. Tarvitsemme energiaremontin. Saksan energiakäänne on ollut samaan aikaan sekä menestystarina että herättänyt paljon kriittistä keskustelua.

Fiksulla tukipolitiikalla voimme Suomessa leikata ympäristölle haitallisia tukia ja suunnata näitä rahoja investointi- ja syöttötariffien muodossa esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoiman lisäämiseen. Fiksun energiaremontin myötä voimme ratkaista kestävyysvajeen ja luoda uusia työpaikkoja. Pystymme vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin uudistamalla koulut ja panostamalla tutkimukseen.

Ohessa on kuusi teesiä, millä Suomi saa uutta ja puhdasta energiaa talouteen. 

Lue lisää

Kaupunginvaltuusto: Kestävyyskriteerien huomioiminen Helsingin sähkönhankinnassa

Valtuustoaloite-Ekoenergia-Leo StraniusKaupunginvaltuuston kokouksessa (11.3.2015) käytiin keskustelua vuoden 2014 talousarvion toteutumattomista sitovista toiminnallisista tavoitteista sekä kuntajakoselvityksestä.

Samassa kokouksessa jätin itse valtuustoaloitteen kestävyyskriteerien huomioimisesta Helsingin sähkönhankinnassa.

Aloitteessa esitän, että Helsinki siirtyisi EKOenergia-ympäristömerkin tai vastaavat kriteerit täyttävän uusiutuvan sähkön käyttöön, kun sen sähkön ostosopimus seuraavan kerran uusitaan.

Aloitteen allekirjoitti yhteensä 47 kaupunginvaltuutettua 85 valtuutetusta. Mukana oli allekirjoittajia jokaisesta yhdeksästä eri valtuustoryhmästä.

Lue lisää

Energiaremontti vie meidät uudelle aikakaudelle

Suomen tulee siirtyä kokonaan kestävään, uusiutuvaan energiaan. Tämä muutos on käynnistettävä välittömästi. Siirtyminen hiilineutraaliin yhteiskuntaan tarkoittaa sitä, että fossiilisten polttoaineiden, kuten kivihiilen, öljyn, maakaasun ja turpeen käytöstä tulee luopua. Tutkimusten mukaan ilmastonmuutoksen hillintä korkeintaan 2 asteen nousuun tarkoittaa käytännössä, että 80 % fossiilisista polttoaineista täytyy jättää käyttämättä. Siksi #energiaremontti! 

Ilmastolaki maaliin

Tuen-vahvaa-ilmastolakia-Leo-StraniusTiedote 6.3.2015: Järjestöt tyytyväisiä ilmastolain läpimenoon

Yli kolmenkymmenen kansalaisjärjestön ja yhteisön Polttava Kysymys -ilmastolakikampanja on erittäin tyytyväinen eduskunnan päätöksestä säätää Suomeen ilmastolaki. Lailla vahvistetaan Suomelle sitova tavoite ilmastopäästöjen vähentämiseksi ja edistetään ilmastopolitiikan avoimuutta.

Eduskunta äänesti laista ympäristövaliokunnan mietinnön pohjalta täysistunnossaan tänään 6.3. Ilmastolain puolesta äänesti 150 kansanedustajaa. Lakia kannatti enemmistö kaikkien hallitus- ja oppositiopuolueiden eduskuntaryhmistä perussuomalaisia lukuunottamatta.

Lue lisää

Bluesky

Instagram

leostranius

2 217 4 166

Toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ekologisen elämän edelläkävijä. Triathlonisti, kirjailija ja äänikirjojen kuuntelija.

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?

44 0
Open post by leostranius with ID 18094028656944852
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.

16 0
Open post by leostranius with ID 18316416283285482
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä? Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia. Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa. En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy. Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.

Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.

69 4
Open post by leostranius with ID 18101379551316687
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään? Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa. Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista. Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään. Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa. Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi: - Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta. - Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta. - Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan. Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia? Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.

Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?

56 5
Open post by leostranius with ID 17906550228407418
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!

80 4
Open post by leostranius with ID 18375580954162440
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!

Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.

33 0
Open post by leostranius with ID 18073973717543603
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.

21 0
Open post by leostranius with ID 17882827290508075
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍 Kuva: Nasa.

Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.

45 2
Open post by leostranius with ID 17957770182110870
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin. Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.

Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.

70 3
Open post by leostranius with ID 17855555205633880
Missä kaikki mainokset ovat? Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen. Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen? Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä. Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan. Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia? Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa. Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää. Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään? Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.

Uusi ruokatrendi on täällä.

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅

20 2
Open post by leostranius with ID 18239535724305242
Uusi ruokatrendi on täällä. SIPULIVESI! Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅

Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!

Kiitos @jalotofu reseptistä!

36 4
Open post by leostranius with ID 18075148880580415
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! Kiitos @jalotofu reseptistä!

Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.

100 4
Open post by leostranius with ID 17873023695417976
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Seuraa minua Instagramissa