Energiaa ravinnosta: Viisi askelta parempaan ruokaan

Leo Stranius - energiaa ravinnostaSuomalaisten ruokailutottumukset ovat kehittyneet ihmisten, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin kannalta epäedulliseen suuntaan: lihaa ja eläinrasvoja syödään yhä enemmän, vaikka työn fyysinen kuormittavuus on vähentynyt.

Vuonna 2014 hyväksyttiin uudet ravitsemussuositukset. Suositusten mukaan terveyttä edistävä ruokavalio sisältää runsaasti kasvikunnan tuotteita eli kasviksia, marjoja, hedelmiä, palkokasveja ja täysjyväviljaa. Vastaavasti ruokavalio, joka sisältää paljon lihavalmisteita ja punaista lihaa, lisää sairastuvuutta. Tästä johtuen myös ravitsemussuosituksissa esitetään tavoitteeksi yksiselitteisesti seuraavaa: ”Vähennetään lihavalmisteiden ja punaisen lihan käyttöä”.

On siis aika muuttaa suuntaa ja puhdistaa samalla myös Itämeri. Tämä tapahtuu tuotantoeläinten elinoloja parantamalla, kasvisruokaa suosimalla, maatalouden ravinnekuormitusta pienentämällä ja luomutuotantoa lisäämällä. Kouluruokailun kaltaisilla julkisilla hankinnoilla voidaan luoda kysyntää kestävälle ruualle.

Ohessa on viisi askelta parempaan ruokaan:

1. Maataloustukijärjestelmälle tulee tehdä täysremontti. Suomen ja EU:n maataloustuet on kohdennettava niin, että ne ohjaavat ympäristö- ja eläinystävälliseen ruuantuotantoon. Käytännössä maataloutta tulee tukea vain silloin, kun siinä pyritään ruuantuotannon lisäksi ympäristöjäljen minimoimiseen ja eläinten hyvinvoinnin maksimointiin.

2. Ympäristöystävällisen ruuan arvonlisäveroa on alennettava. Vähemmän ympäristöä kuormittaville ruoka-aineille, kuten juureksille, kasvisperäisille proteiinilähteille ja luomutuotteille tulisi säätää alempi arvonlisävero.

3. Runsaasti luonnonvaroja kuluttaville ja kasvihuonekaasuja tuottaville tai muuten ympäristön kannalta ongelmallisille elintarvikkeille tulisi asettaa haittavero. Näitä elintarvikkeita voisivat olla esimerkiksi liha, juusto ja ylikalastuksesta kärsivät kalat. Valmisteveroa perittäisiin alkoholin, tupakan ja polttoaineiden tapaan. Näitä lisätuloja voisimme käyttää ympäristöystävällisen ja terveellisemmän ruuan menekin edistämiseen.

4. Ihmisillä on oikeus tietää, minkälaiset hänen ostoskorinsa ilmasto- ja muut ympäristövaikutukset ovat. Varsinkin nykytilanteessa, jossa tuotteen ilmastovaikutus ei sisälly sen hintaan, tämä tieto olisi tärkeä. Ruokapakkauksiin voitaisiin sisällyttää tieto tuotteen aiheuttamien ilmastopäästöjen määrästä ainesosien ja ravintoarvojen tapaan. Käytännössä näiden tietojen laskeminen on osoittautunut vähintään haastavaksi, joten tähän tarvittaisiin myös lisää tutkimusta. Lisäksi paljon kasvihuonekaasuja aiheuttavien ruoka-aineiden pakkauksiin voitaisiin painaa huomautus tai herättävä tietoisku tupakka-askien varoitusten tapaan.

 5. Julkisten hankintojen ohjeistuksia on muutettava niin, että päiväkotien, koulujen, työpaikkojen ja vanhainkotien ruokaloissa on lähtökohtaisesti tarjolla kauden mukaista, ympäristöystävällistä ja kasvispainotteista ruokaa. Julkiset hankinnat, kuten päiväkotien, koulujen ja sairaaloiden ruokatarjoilut, vaikuttavat merkittävästi ruuan kulutukseen. Luomalla kysyntää ympäristöystävälliselle ruoalle julkiset toimijat myös edesauttavat sen hinnan alenemista meille muillekin.

Kerralla kenenkään ei tarvitse heittäytyä kasvissyöjäksi. Pienetkin askeleet lihankulutuksen vähentämisessä parantavat niin ympäristön kuin meidän kaikkien hyvinvointia.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa