Triathlon, lintujen bongaus, ystävien kanssa keskustelu ja reiveissä tanssiminen eivät juuri pelasta maailmaa. Toisaalta eivät ne onneksi myöskään sitä merkittävästi tuhoa. Ystäväni kutsui näitä DNSH-harrastuksiksi (Do No Significant Harm). Olen kuitenkin alkanut kaivata takaisin yhteiskunnallisen vaikuttamisen pariin. En siksi, että hyvä elämä pitäisi ansaita hyödyllisillä teoilla, vaan siksi, että haluan edelleen yrittää muuttaa maailmaa. Nyt kokeilen, löytyisikö siihen uusi tapa.
Viime keväänä pohdin kovasti sitä, miksi tunnen syyllisyyttä siitä, että elän sellaista elämää, jota haluaisin edistää myös laajemmin yhteiskunnassa. Kirjoitin aiheesta aiemminkin tänne ja tulin ehkä sellaiseen johtopäätökseen, että vaikka olenkin ajautunut tekemään omia kivoja juttujani ja saan elää todeksi sellaista arkea, jota toivoisin useimpien elävän, niin onhan sekin jonkinlaista vaikuttamista. Tai ainakin itsestä huolehtimista.
Käytännössä kyse on siis siitä, että käytän todella paljon aikaa esimerkiksi triathlon-harrastukseen, keskusteluihin ystävien kanssa elämän tarkoituksesta ja vähän kaikesta muustakin, lintujen bongaukseen ja viime aikoina myös reiveissä ja tansseissa käymiseen.
Samalla tunnen kuitenkin edelleen jonkinlaista tyytymättömyyttä siitä, että maailma ympärillä palaa. Miksi en käytä omaa aikaani enemmän yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen? Esimerkiksi päästöjen vähentämisen, luonnonsuojelun, eläinten oikeuksien, kulutuskriittisyyden ja yritysvastuun vimmaiseen puolustamiseen.
Mietin, miksi näin on käynyt. Ehkä osasyy on se, että olen alkanut tuntea lievää kyynisyyttä yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan. Isossa kuvassa taustalla on varmasti se, miten olen toiminut ympäristöasioiden puolesta vuosikymmeniä ja nähnyt, miten asiat taipuvat osana pitkää oikeudenmukaisuuden kaarta vääjäämättä kohti parempaa. Ja nyt tämä illuusio on mennyt osin rikki, kun ympäristöasioissa otetaan niin paljon takapakkia.
Esimerkiksi sillä tavalla, että kun Euroopassa kuolee helteiden seurauksena 25 000 ihmistä kesässä, sekään ei tunnu aiheuttavan sen suurempaa poliittista kriisiä tai käännöstä harjoitetussa politiikassa, vaan pikemminkin monet tahot haluavat vain vesittää vaikka EU päästökauppaa. Tai vaikka yhä useampi ymmärtää, että broilereiden kasvatus on äärimmäistä eläinrääkkäystä ja sikoja pidetään sietämättömissä oloissa, ei tämä silti muuta ihmisten ruokatottumuksia nopeasti ja laajamittaisesti.
Samalla ajattelen, että se lievä kyynisyys kumpuaa kuitenkin tätä hassua maailman tilannettakin enemmän siitä, että on vuosikymmenten varrella nähnyt, miten hitaasti muutokset tapahtuvat. Ja toisaalta myös sellaisesta itsekkäästä näkökulmasta, että kun on ehtinyt jo tehdä ja kokeilla vähän kaikkea, niin ei ole sellaista ”uutuudenviehätystä” tekemisessä ja vaikuttamisessa. Sen myötä on vaikea innostua jostain yksittäisestä tapahtumasta, mielenosoituksesta, kannanotosta, lobbauskampanjasta tai vastaavasta, koska on nähnyt, että prosessit ovat niin julmetun pitkiä.
Toki tiedän, että kaikkia noita tarvitaan ja ne ovat aina osa laajaa muutosprosessia. Sen sijaan, että ajaudun yhä syvemmälle kyynisyyteen ja oman elämän ekologisesti kestäviin nautintoihin, haluaisin kuitenkin säilyttää fokusta myös yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja löytää siihen uutta energiaa.
Tähän paras tapa on omalla kohdallani kokeileminen. Kesän mittaan ajatus jalostui ja tein itselleni suunnitelman. Kokeilen joka kuukausi jotain yhteiskunnallisen vaikuttamisen tapaa.
Elokuussa toimin ”kuluttaja-aktivistina” ja lähetin kaikkiin paikkoihin, joissa asioin, viestejä ja kyselyitä siitä, miten vastuullisuusasiat on hoidettu kyseisessä yrityksessä. Syyskuussa taas ehdotan kirjastoille ja mahdollisille muille tahoille luentoja kirjoittamastani 1,5 astetta parempi arki -kirjasta. Töissä taas olen jo kesäkuusta lähtien tarjonnut mentorointia kaikille, jotka ovat hakeneet töitä Third Rockista.
Tämä kaikki vaikuttaa jälleen hiukan innostavalta. Pieniä päivittäisiä tekoja, joista suurimmalla osalla ei luonnollisesti ole juuri mitään vaikutusta mihinkään, mutta sitten toisaalta ikinä ei tiedä, mikä yksittäinen teko käynnistää ja vauhdittaa isompia muutosprosesseja. Sitä paitsi olen aika energisoitunut syksyn ja tulevan talven muista, vielä paljon vaikuttavimmista kokeiluista, joita olen suunnitellut.
Kyllä se siis taas tästä lähtee. Mikä voisi olla sinun yhteiskunnallisen vaikuttamisen kokeilusi tälle syksylle tai mitä ehdottaisit minulle?
