Viikkopäiväkirja 19 (9.-15.5.2011)

Maanantai: Heräsin klo 5.00 käymään läpi Ekopop-kirjan toimitettuja lukuja. Tämän jälkeen kävin juoksemassa, päivitin blogia ja luin sähköposteja sekä kävin hankkimassa uuden sykemittarin (Garmin 310xt). Lounaan jälkeen vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja osallistuin Vanhalla ylioppilastalolla Ilmastonmuutos käytännössä -kirjan julkaisutilaisuuteen, johon itsekin olen kirjoittanut yksilöistä ja järjestöistä ilmastonmuutostalkoissa. Tämän jälkeen kokoustin yhdessä Luonto-Liiton puheenjohtajiston kanssa. Ilta hurahtikin sitten Tom Henrikssonin kanssa Ekopop-kirjan tekstejä läpikäydessä. Nukkumaan menin klo 0.30.

Lue lisää

Viljelylaari Käpylässä – Katso kuvat!

Tällä viikolla laitoimme kotikerrostalossa Viljelylaarin ja -palstan kuntoon. Idea lähti alunperin liikkeelle keväällä 2010 Dodon kaupunkiviljelyprojektista. Muutaman aktiivin voimin saimme talonmiehen mukaan ja apuun. Dodo järjesti paikalle laarin ja ohjeistuksen.

Viljelylaarin lisäksi pihalle laitettiin kasvimaa, raparperipenkka, marjapuskia ja hedelmäpuita. Mukana on kymmenkunta kotitaloutta. Kastelu- ja hoitovuorot olemme jakaneet kesän mittaan siten, että kullekin kotitaloudelle tulee 1-2 hoitoviikkoa kasvukautta kohden. Alkusyksystä on luvassa sadonkorjuujuhla.

Kaupunkiviljely ei ole mitään pikkunäperrystä.

Lue lisää

Idea 2011 – Keskiluokan unelma: Dowshifting

Osallistuin tiistaina 10.5. Suomen Markkinointiliiton Idea 2011 -päivään. Olin keskustelemassa aiheesta kasvu vs. degrowth yhdessä EVAn johtaja Matti Apusen kanssa.

Oma väitteeni on, että rajaton talouskasvu rajallisella maapallolla on sula mahdottomuus. Meidän kannattaa vapautua kasvukiimasta ja varmistaa ihmisten hyvinvointi ekologissa rajoissa.

Yksilön tasolla kasvuvapaata yhteiskuntaa voi edistää esimerkiksi dowshiftaamalla. Yhteiskunnan tasolla kasvufetissiä voi purkaa mittaamalla oikeita asioita ja suuntaamalla työn tuottavuuden kasvua työajan lyhentämiseen.

Lue lisää

Garmin310XT – Rakkautta ensijuoksulla

Lahjoitin15-vuotta vanhan Polarin sykemittarin Annukalle ja hankin tilalle Garmin310XT Multisport GPS-sykemittarin.

Kun vanha mittarini näytti ajan, sykkeen ja sykerajat sekä lopuksi keskisykkeen, pystyy uusi teknologia jo vähän parempaan. Garmin kertoo minulle ajan ja sykkeen lisäksi myös väliajat, matkan ja juoksuvauhdin.

Kotiin tullessani laite pistää juoksun karttapohjalle, josta voi katsoa tarkan reitin ja korkeuserot sekä vauhdin ja sykkeen jokaisessa kohdassa. Nyt kun juoksumatka ja -vauhti ovat jatkuvasti ranteessa, vapauttaa Garmin juoksemaan myös tutun ja mitatun perusreitin ulkopuolella.

Lue lisää

Viikkopäiväkirja 18 (2.-8.5.2011)

Maanantai: Nousin ylös noin klo 5.30. Ensimmäisenä tarkistin sähköpostini ja Facebook-statukset Tämän jälkeen juoksin 10 km aamulenkin, venyttelin ja kävin suihkussa sekä söin aamupalan. Lisäksi viimeistelin vastaukseni Jyrki Kataisen kysymyksiin koskien hallitustunnusteluita. Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle sain ensimmäisenä vastata MTT:n tutkimushaastatteluun koskien ympäristömyötäisen ruuan ohjauskeinoja. Tästä olen kirjoittanut mm. Animalian blogiin: Viisi askelta ympäristö- ja eläinystävälliseen ruokaan. Lounaalla kävin Niklaksen kanssa ja iltapäivän aluksi vedin Luonto-Liiton toimistokokouksen. Iltapäivällä kävin läpi vielä www-suunnittelijan kanssa verkkosivujen tilannetta ja luin sähköposteja. Tämän jälkeen pyöräilin kotiin, jonne olimme kutsuneet Christinan, Lylan, Danielin ja Minnan. Hauskan ja rennon illan päätteeksi kävin läpi Ekopop-kirjan tekstejä. Nukkumaan menin noin klo 0.30.

Lue lisää

Viikkopäiväkirja 17 (25.4.-15.2011)

Maanantai: Heräsin aamulla Tartossa. Aamupäivällä matkustimme bussilla Tallinnaan, kävimme vanhassa kaupungissa syömässä ja jatkoimme Helsinkiin. Iltapäivällä kävin läpi sähköposteja ja kirjoittelin blogia, paikkasin pyörän renkaan ja kävin läpi Ekopop-kirjahankkeen tekstejä.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja osallistuin YLE Radio 1:n Markku Heikkisen keskusteluohjelmaan aiheesta ”Onko vähään tyytyminen elämän rikkautta?” Tämän jälkeen pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle hoitelemaan henkilöstö- ja hallintoasioita. Iltapäivällä osallistuin Keskon kestävän kehityksen palkinnon palkintoraadin kokoukseen ja Mielenosoitukseen Suomi irti ydinvoimasta! – Tshernobyl 25 vuotta.

Lue lisää

Viikkopäiväkirja 16 (18.-24.4.2011)

Maanantai: Aamulla kävin juoksemassa vaalihumun pölyt pois iholta, päivitin verkkosivuni ja kävin läpi sähköposteja. Vaikka eduskuntavaalien kokonaistuloksessa uusi Suomi näyttää synkältä ja persuilleen menneeltä, löytyy siitä toki myös monta kirkasta valonpilkahdusta. Ainakin olen itse inspiroitunut vaalikampanjasta ja 1429 äänestä. Kiitos teille kaikille upeille ihmisille, joiden kanssa sain tehdä tätä! Iltapäivän olin jälleen Luonto-Liitossa ja vedin toimistokokousta. Illan istuin hallituksen kokouksessa. Vaalien jälkeen on hyvä orientoitua ympäristöjärjestötyöhön. Iltapäivällä tiedotimme viikonlopun liittokokouksen puheenjohtajavalinnasta.

Lue lisää

Ruokapolitiikkaa: Mitä minä syön?

Olen vegaani. Eli en syö mitään eläinperäisiä tuotteita. Tämän lisäksi en käytä lainkaan alkoholia, kahvia, muita päihteitä tai turhakkeita, kuten karkkia, limsaa, sipsejä, suklaata ja keksejä.

Tilanne ei ole ollut aina näin. Minimalistiseksi muuttuneen alkoholin käytön jätin kokonaan pois vuoden 2005 alusta.

Turhakkeet jäivät valikoimista pois joskus vuosien 2006–2007 aikana. Vegaanina olen ollut vuoden 2008 alusta lähtien. Sitä ennen siirtyminen sekasyöjästä kasvissyöjäksi oli monen vuoden projekti ja ehdinpä olla ”kotivegaanikin” pari vuotta.

Veganismilleni on tänä päivänä kolme selkeää syytä:

Lue lisää

Millainen on vihreä mies?

Aika usein ajatellaan, että vain keskiluokkaisesta ja hyvinvoivasta taustasta tulevat voivat olla vihreitä.

Mielikuva on usein, että vain hyvin arvosanoin kouluputkesta selviytyneet ovat henkilöitä, joilla on varaa ja mahdollisuuksia jatko-opiskella, olla yhteiskunnallisesti aktiivisia sekä puolustaa niitä hiljaisia ääniä, jotka eivät muuten pysty omasta puolestaan puhumaan.

Minulle kaikkein kovimpia arvoja ovat juuri ympäristö- ja luonnonsuojelu, eläinten oikeudet, kaikkein heikko-osaisimpien puolustaminen sekä kansalaisvaikuttaminen ja suora demokratia.

Taustaltani en kuitenkaan ole ehkä kaikkein tyypillisin ympäristöaktivisti. Elämääni on mahtunut esimerkiksi seuraavia asioita.

Kymmenen asiaa taustastani:

Lue lisää

Viikkopäiväkirja 14 (4.-10.4.2011)

Maanantai: Täydensin aamulla Politiikan ABC…Ö -tekstiäni muutamilla kohdilla. Aamupäivällä olin jakamassa esitteitä Asematunnelissa yhdessä Aaron kanssa. Lounaan jälkeen kävin Luonto-Liiton toimistolla vetämässä toimistokokousta ja hoitelin muutamia työasioista. Iltapäivällä siirryin takaisin kadulle. Jaoimme esitteitä Peggyn ja Kristiinan kanssa. Koko päivän aikana esitteitä meni katujakelussa yhteensä 1950 kpl.

Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa