Viikkopäiväkirja 18 (2.-8.5.2011)

Maanantai: Nousin ylös noin klo 5.30. Ensimmäisenä tarkistin sähköpostini ja Facebook-statukset Tämän jälkeen juoksin 10 km aamulenkin, venyttelin ja kävin suihkussa sekä söin aamupalan. Lisäksi viimeistelin vastaukseni Jyrki Kataisen kysymyksiin koskien hallitustunnusteluita. Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle sain ensimmäisenä vastata MTT:n tutkimushaastatteluun koskien ympäristömyötäisen ruuan ohjauskeinoja. Tästä olen kirjoittanut mm. Animalian blogiin: Viisi askelta ympäristö- ja eläinystävälliseen ruokaan. Lounaalla kävin Niklaksen kanssa ja iltapäivän aluksi vedin Luonto-Liiton toimistokokouksen. Iltapäivällä kävin läpi vielä www-suunnittelijan kanssa verkkosivujen tilannetta ja luin sähköposteja. Tämän jälkeen pyöräilin kotiin, jonne olimme kutsuneet Christinan, Lylan, Danielin ja Minnan. Hauskan ja rennon illan päätteeksi kävin läpi Ekopop-kirjan tekstejä. Nukkumaan menin noin klo 0.30.

Tiistai: Nousin ylös noin klo 7.00. Ensimmäisenä kävin läpi sähköpostini ja Facebook-statukset. Aamupäivän muokkasin ja viimeistelin ympäristötietoisuus Suomessa -kirja-artikkelia. Lisäksi päivitin huhtikuun aikakirjanpidon, ilmoitin Luonto-Liiton joukkueen kilometrikisaan ja tiedotin uuden metsävastaavan valinnasta. Lounaan yhteydessä luin Ekopop-kirjan tekstejä sekä valmistauduin iltapäivän ja illan luentoihin. Iltapäivällä hyppäsin junaan ja matkustin Kouvolaan. Junassa aikataulutin tulevia tehtäviä ja hoidin puheluita. Ensin olin puhumassa Kouvolan iltalukiossa ympäristöekologian kurssilla nuorten mahdollisuuksista toimia ympäristöasioissa ja sen jälkeen Pohjois-Kymen Luonnon degrowth-seminaarissa. Kiitos Jari Kolehmaiselle ja Riku Rinnekankaalle hienoista tilaisuuksista! Paluumatkalla ja loppuillan aikana kävin läpi sähköposteja. Nukkumaan menin klo 01.00.

Keskiviikko: Nousin ylös klo 6.30. Kävin läpi lyhyesti sähköposteja ja pyöräilin kansalaisjärjestöjohtajien aamupalatapaamiseen. Tilaisuudessa Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen puhui verkon merkityksestä mediakentässä. Tämän jälkeen tapasimme ympäristöjärjestöjen kesken SDP:n kansanedustaja Mia-Petra Kumpula-Natrin. Eduskunnasta siirryin Allianssin verkkoviestintäpäivään, jossa olin puhumassa verkkovaikuttamisesta. Iltapäivällä kokoonnuimme Luonto-Liiton päälliköiden kanssa ja kävimme läpi ajankohtaisia asioita. Iltapäivän päätteeksi kävin läpi vielä laskuja ja sähköposteja sekä pyöräilin lopuksi kasvisruokakauppa Asokaan. Illalla katsoimme Annukan kanssa hulvatoman hauskan Sam Mendesin 2009 ohjaaman elokuvan Kohti uutta. Nukkumaan menin klo 22.30.

Torstai: Edellisenä päivänä tulleen flunssan takia nukuin kunnolla ilman herätyskelloa ja nousin ylös vasta klo 7.30. Aamulla kävin läpi sähköposteja, valmistauduin tulevaan luentooni sekä kävin läpi tehtävälistaani ja kalenterini. Julkaisin blogissani myös Asokan tekemän vertailun kasvis- ja lihamakkaroista. Sen mukaan lihamakkarat häviävät proteiinipitoisuudessa selvästi kasvismakkaroille. Päivällä osallistuin Helsingin opetusviraston toisen asteen osallisuutta käsittelevään seminaariin. Oli inspiroivaa keskustella lukioikäisten kanssa kansalaistoiminnasta ja vaikuttamisesta. Iltapäivän vietin Luonto-Liiton toimistolla. Kävin läpi talous- ja hallintoasioita sekä sähköposteja. Alkuillaksi siirryin WWF Suomen 50-vuotisjuhlatilaisuuteen. Onneksi olkoon hienolle järjestölle hienosta työstä!  Illalla katsoimme Annukan kanssa Woody Allenin elokuvaa Match Point. Nukkumaan menin klo 0.00.

Perjantai: Flunssa vaivasi edelleen, joten nukuin ilman kelloa (tällä kertaa noin klo 8 asti) ja jätin jälleen aamulenkin väliin. Julkaisin blogissani Ari Jokimäen tekstin: Pitääkö ilmastonmuutos estää? Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle hoitelin hallinto-, henkilöstö- ja talousasioita sekä kävin läpi sähköposteja. Iltapäivällä vietimme toimistolla kiinalaista teehetkeä. Päivän päätteeksi pyöräilin Lauttasaareen Avaimen toimistolle, jossa sovimme Ekopop-kirjan loppuun saattamisesta yhdessä Anna-Riikan ja Tomin kanssa. Illalla kotona tein vielä lopullisen yhteenvedon eduskuntavaalikampanjasta sekä kävin läpi ja korjasin veroilmoituksen. Nukkumaan menin noin klo 23.00.

Lauantai: Heräsin ilman kelloa klo 8.00. Aamupäivällä kävin juoksemassa ja otin rennosti lehtiä lukien. Iltapäivällä siivosin ja pesin ikkunat sekä tein ruokaa. Alkuillasta luonnostelin tulevaa degrowth-aiheista artikkelia STKL:n sosiaalisesti kestävä kehitys -kirjaan. Illalla lueskelin vielä hetken Malcolm Gladwellin kirjaa Kuka menestyy ja miksi? Nukkumaan menin noin klo 0.00.

Sunnuntai: Heräsin ilman kelloa yllätyksekseni vasta klo 10.00. Aamutoimien ja päivän uutisten lukemisen jälkeen kävin juoksemassa. Iltapäivällä valmistauduin tulevan viikon esityksiin ja puhetilaisuuksiin lueskelemalla mm. Osmo Soininvaaran kirjan Vauraus ja aika sekä Marko Ulvilan ja Jarna Pasasen kirjan Vihreä uusjako. Illalla luonnostelin artikkelia degrowth-aiheista artikkelia STKL:n sosiaalisesti kestävä kehitys -kirjaan.

Viikko lukuina
– 7 kokousta
– 4 puhetilaisuutta
– 5 blogikirjoitusta
– 1 juhlat

– 30 km juoksua
– 59 km pyöräilyä

– 72 tuntia töitä tai vapaaehtoistöitä

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa