Ruokapolitiikkaa: Mitä minä syön?

Olen vegaani. Eli en syö mitään eläinperäisiä tuotteita. Tämän lisäksi en käytä lainkaan alkoholia, kahvia, muita päihteitä tai turhakkeita, kuten karkkia, limsaa, sipsejä, suklaata ja keksejä.

Tilanne ei ole ollut aina näin. Minimalistiseksi muuttuneen alkoholin käytön jätin kokonaan pois vuoden 2005 alusta.

Turhakkeet jäivät valikoimista pois joskus vuosien 2006–2007 aikana. Vegaanina olen ollut vuoden 2008 alusta lähtien. Sitä ennen siirtyminen sekasyöjästä kasvissyöjäksi oli monen vuoden projekti ja ehdinpä olla ”kotivegaanikin” pari vuotta.

Veganismilleni on tänä päivänä kolme selkeää syytä:

1. Ympäristö. Kasvispohjainen ruoka on ympäristö- ja ilmastoystävällistä. Vegaanina voin minimoida ruokani ympäristövaikutukset. Erityisesti naudanlihan ja juuston ympäristötaakka on huomattava.

2. Eläimet. Kasvispohjainen ruokavalio edistää eläinten parempaa kohtelua. Koen, että eläimen oikeus omaan elämään on suurempi kuin minun oikeus nauttia heidän kuolemasta. Varsinkin broilerin ja sikojen tehotuotanto aiheuttaa eläimille kärsimystä.

3. Terveys. Suomalaiset syövät liian vähän kasviksia ja liikaa eläinrasvoja. Itse koen vegaanina voivani ja syöväni paremmin kuin aikanaan sekasyöjänä. Kasvispohjainen ruokavalio vähentää sydän- ja verisuonitauteja sekä alentaa syöpäriskiä.

Aina välillä kasvissyöjiltä kysytään mahdollisuuksia kuntoilla. Itse olen kokenut, että vegaanina voi kuntoilla siinä missä sekaruokavaliollakin. Juoksen vuodessa yli 2000 km ja pyöräilen noin 5000 km sekä käyn jonkin verran uimassa ja teen lihaskuntoharjoittelua.

Mitä minä sitten oikein syön?

Viikon ruokapäiväkirjani syksyltä 2010 on luettavissa täältä: Vegaanin maraton ja viikon ruokalista.

Aamuni alkaa useimmiten ”biopuurolla”. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi seuraavaa: Neljän viljan luomuhiutaleita soijamaidon, mustikoiden, auringonkukansiemenien, murskattujen luomu-kaakaopapujen ja maca-jauheen kera sellaisenaan ilman lämmitystä tai kypsennystä.

Herkkuruokaani ovat myös nuudelit soijarouheen kanssa, ruisleipä sekä erityisesti pasta ja tofutomaattikastike, jonka ohje on ohessa.

Resepti: Leon tofutomaattipasta

Valmistusaika 15 min

Paista pannulla sipulia, auringonkukansiemeniä ja tofua. Lisää joukkoon valkosipulia ja mausteita sekä paseerattua tomaattia. Keitä samaan aikaan vesi vedenkeittimellä ja siirrä se kattilaan pastan kanssa. Anna kiehua noin 5–10 minuuttia. Salaatiksi voi lisätä pilkottua kaalia, tomaattia ja kurkkua sekä salaattikastikkeeksi oliiviöljyä ja sitruunaa.

Leo Stranius on vegaani, ympäristöasiantuntija, pääsihteeri ja aktiivinen kuntoilija, joka on ehdolla eduskuntavaaleissa Helsingin Vihreiden listalla.

Kirjoitus on julkaistu 12.4. Mindossa.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa