Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) hiljattain (13.4.2010) julkaiseman arvo- ja asennetutkimuksen mukaan suomalaisista 88 prosenttia on sitä mieltä, että ”työpaikkojen pitäminen Suomessa on maamme lähitulevaisuuden suurin haaste”. Samaan aikaan kuitenkin 82 prosentin mielestä työpaikkojen stressi on polttamassa ihmiset loppuun ja 40 prosenttia väestöstä olisi valmis tinkimään palkasta, mikäli vapaa-aikaa olisi enemmän.

EVA:n kyselyn tulokset herättävät pohtimaan työelämän murrosta. Pelkoperäinen kiinnittyminen raskaan teollisuuden kilpailukykyyn ja vanhoihin työpaikkoihin Kiinaa vastaan ei enää auta. Sen sijaan tulisi kehittää luovuutta ja kekselijäisyyttä, joka tarvitsee paikan, aikaa ja tilaa ajattelulle.

1. Pelkoperäinen kiinnittyminen vanhaan ei auta

On turha pelätä investointien ja työpaikkojen valumista Kiinaan. Varsinkin kun Kiinaa ja Suomea ei voi edes verrata keskenään. Suomessa kun on ihmisiä yhtä paljon kuin keskisuuressa kiinalaisessa kaupungissa. Pelkoon perustuva ajattelu ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta pärjäämiselle muutenkaan. Keskitytään mielummin siihen, mitä me voimme saavuttaa, kuin siihen, mitä tulemme menettämään.

Kiinnittäytyminen perinteiseen teollisuuteen tai halpaan energiaan ei voi olla Suomen menestystekijä tulevina vuosikymmeninä. Suomi ei tule pärjäämään bulkilla. Vääjäämättömän rakennemuutoksen jarruttamisen sijaan muutosta kannattaa vauhdittaa. Luopuminen nykyisestä on edellytys sille, että voi saada jotain uutta.

2. Edistetään teollisuuden sijaan luovuutta ja kekseliäisyyttä

Sen sijaan, että pyrimme pitämään vanhoja rakenteita Suomessa hinnalla millä hyvänsä, kannattaisi miettiä, miten luodaan uutta. Esimerkiksi Pekka Himanen kuvailee Kukoistuksen käsikirjoituksessa luovuuden keskuksia. (”pienen paikan suuruuden paradoksi”). Antiikin Ateena oli pienempi paikka kuin Lahti ja se loi perustan koko länsimaiselle sivistykselle. Sellainen syntyy Himasen mukaan paikkaan, jossa on mahdollisuuden rakenteet, visionaarinen pioneeri ja rikas vuorovaikutus.

Uudet työpaikat syntyvät perinteisen teollisuuden sijaan palvelu- ja hyvinvointisektorille sekä hiilineutraaleiden teknologioiden alalle, kuten uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuustoimenpiteiden ympärille. Voisiko Suomi tai yksittäinen suomalainen kaupunki olla tuo uuden hyvinvoinnin ja hiilineutraalin luovuuden keskittymä?

3. Luovuus kukoistaa kun meillä on aikaa ja tilaa ajatella

Palkankorotusten sijaan ammattiyhdistysliikkeen tulisi ajaa työntekijöille lisää vapaa-aikaa ja pidempiä lomia. Aika on postmodernin subjektin tärkein tuotantopääoma. Työntekijällä tulisi olla mahdollisuus vaihtaa palkankorotus lyhyempään työpäivään tai pidempään lomaan.

Downshiftaus ja hidastaminen ovat luovuuden rakennuspalikoita, joilla uusia menestystarinoita luodaan. Tämä on mahdollisia, jos  uskallamme siirtyä työnverotuksesta luonnonvarojen käytön verottamiseen. Lisäksi voisimme ottaa käyttöön myös perustulon ja maksimielintason sekä henkikökohtaiset päästökiintiöt.

Näin työaikaa voitaisiin vähentää ja työtä jakaa tasaisemmin kaikille samalla kun luonnonvarojen kulutusta vähennettäisiin. Talous ei kasvaisi, mutta ihmisten tyytyväisyys lisääntyisi.

Se, joka muuttuu nopeammin, kuin ympärillä oleva yhteiskunta, pärjää ja kasvaa. Onko meillä rohkeutta tehdä vaadittu rakennemuutos ja siirtyä ekologisesti kestävään ja oikeudenmukaiseen, hiilineutraaliin yhteiskuntaan? EVA:n julkaiseman arvokyselyn tulokset antaisivat muutokselle ainakin aihetta.

Leo Stranius
Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri

Kirjoitus on julkaistu 27.4.2010 Ajatuspaja e2:n blogissa osoitteessa: http://www.e2.fi/fi/e2n-uutiset/tyoelaman-murros-pelkojen-ja-palkankorotusten-sijaan-luovuttaa-merkityksia-ja-aikaa/