Ekoisi: Erikoisruokavalio juhlakutsuilla

Kirjoittelin viime viikolla vegaaniruokavaliosta päiväkodissa.

Viikonloppuna kävimme hyvän ystävämme lapsen nimijuhlissa ja kummilapsemme 2-vuotissyntymäpäivillä, joten jatketaan vielä toisen kirjoituksen verran ruokateemasta.

Ekologisista nimijuhlista olen kirjoittanut aikanaan tänne. Itselleni juhlatarjoilut ovat yleensä aika niukkoja.

En käytä alkoholia, olen ruokavalioltani vegaani eli en syö mitään eläinperäistä ruokaa ja lisäksi vältän roskaruokaa, kuten karkkeja, pullaa, kakkuja, keksejä, sipsejä ja limsaa, niin paljon kuin mahdollista.  Taaperomme noudattaa tällä hetkellä luonnollisesti samaa ruokavaliota.

Viikonlopun juhlissa tilanne oli kuitenkin toinen. Ikinä meitä ei ole huomioitu varmasti yhtä hyvin kuin noissa juhlissa. Suurin osa tarjoiluista oli vegaanisia ja taaperoille (+ allekirjoittaneelle) oli tehty oikein oma juhlakakku.

Lue lisää

Autoton päivä kuvina ja pari kehitysehdotusta

Tänään vietettiin kansainvälistä Autotonta päivää.

Samaan syssyyn on vietetty myös Liikkujan viikkoa, Kimppakyytipäivää ja Etätyöpäivää.

Viikon huipentumaa eli Autotonta päivää on Suomessa päätetty kutsua auton vapaapäiväksi. Ilmeisesti Autoton päivä kuulostaa liian radikaalilta.

Ohessa muutama ehdotus vuoden 2013 Autottomaksi päiväksi Helsingissä:

Lue lisää

Saako päiväkotilapsi olla vegaani?

Vaikka lapsi on vielä kotona, olemme joutuneet miettineet jo myös päivähoitomahdollisuuksia.

Onneksi Helsingin Käpylässä ja kotikulmilla tuntuu olevan todella paljon hyviä päiväkoteja.

Taannoin kävimme tutustumassa esimerkiksi aivan ihanaan päiväkoti Luonnossa kotonaan Mörrintupaan. Lisäksi vierailimme viime viikonloppuna lähikulmilla sijaitsevan steinerpäiväkoti Pellavan syystapahtumassa.

Kaikesta huolimatta vähän jännittää, miten lapsen vegaaniruoka järjestyy päivähoidossa. Varsinkin kun eri puolilta Suomea kuulee muiden vegaanituttujen uskomattomia tarinoita aiheesta.

Lue lisää

Jätelava pyörätiellä

Oheinen jätelava on ollut Helsingin Kumpulassa keskellä kävely- ja pyörätietä kohta viikon.

Kyseessä on ilmeisesti taloyhtiön remontti. Sijoittelu osoittaa kuitenkin täydellistä ymmärtämättömyyttä. Lava ei ole vain pyöräilijöiden ja kävelijöiden harmina, vaan pahimmillaan tukkii pelastustien. Pimeällä lavaa ei välttämättä edes näe kunnolla.

Tarkemmin kyse on siis tästä kohdasta.

Taloyhtiön vastuulla olisi osoittaa lavalle kunnollinen paikka. Mikäli lava ei mahdu talon pihalle tai parkkipaikalle, olisi lavan voinut laittaa vaikka puupöllien päälle nurmikolle.

Ilmoitin asiasta perjantaina kaupungin Rakennusviraston asiakaspalveluun. Asiakaspalvelusta lupasivat lähettää jonkun katsomaan tilannetta.

Lue lisää

Ekoisi: Hetki isänä

Luin Ensi- ja turvakotien liiton Hetki isänä -kuvakirjan suomalaisten miesten isyydestä.

Kirja kertoo kuvin vanhemmuudesta, sen ilosta, surusta ja arjesta.

Kiitos yläkerrassa asuvalle ystäväperheelle, joka oli tiputtanut teoksen postilaatikkoomme.

Kaikkein vaikuttavin kuva kirjassa oli mielestäni ”Meidän tähtemme Luca”.

Kuvassa on viikon ikäisenä kuollut vauva isänsä sylissä. Kuvateksti on seuraava:

”Luca nukkuu turvallisesti isän sylissä viimeisen kerran. Luca menehtyi viikon vanhana vakavaan sairauteen. Niin karulta kuin se kuulostaa, tämä hetki oli yksi maailman ihanimmista, kun oma poika nukkuu sylissäni pois, sillä tiesin, että se on hyvä ja turvallinen paikka, missä nukkua viimeiset unet!”

Lue lisää

Ekoisi: Televisio ja taapero

Lähes kaikki (98-100%) länsimaalaiset lapset elävät perheessä, jossa on televisio (Media ja lasten hyvinvointi, 2011).

Meidän perheessä ei ole televisiota. Sitä ei ole ollut kotitaloudessamme kohta kymmeneen vuoteen.

Televisiosta luopumisen syynä oli oma huomio siitä, että sen edessä tuli illalla ”rentouduttua”, vaikka sieltä ei olisi tullutkaan mitään oikeasti kiinnostavaa ohjelmaa. Kanavasurffailuun jäi helposti kiinni ja esimerkiksi puolison kanssa keskustelut jäivät.

Lapsen myötä televisiolla saattaisi tietysti olla uusi merkitys. Joskus olisi varmasti helppoa laittaa lapsi vain katsomaan ruutua ja hoitaa itse samalla kotitöitä, laittaa ruokaa tai käydä läpi sähköposteja. Toisaalta kyllähän taaperon kanssa ohjelmia voi katsoa kannettavalta tietokoneeltakin, jos niin haluaa. Televisio tuntuu verkkotarjontaan verrattuna vähän vanhanaikaiselta käyttöliittymältä.

Lue lisää

Viisi syytä pitää Meikitön päivä

Tänään (6.9.) vietetään pohjoismaisen ympäristömerkin eli Joutsenmerkin Meikitöntä päivää. Aiheesta uutisoi myös YLE: Tänään on lupa jättää meikit pois naamasta.

Kampanja on hyvä esimerkki kevytaktivismista. Tykkäämällä kampanjan Facebook-sivusta ja olemalla päivän ilman meikkiä, on mukana paremman maailman rakentamisessa.

Parempi haaste olisi meikitön vuosi tai edes kuukausi. Yhtä kaikki. On tietysti hyvä, jos ihmiset saadaan edes kerran vuodessa miettimään omia kulutustottumuksia ja käyttäytymistään. Siihen tähtää myös marraskuun lopussa pidettävä Älä osta mitään -päivä.

Itse en käytä lainkaan meikkiä tai juuri muutakaan kosmetiikkaa. Esimerkiksi shampoota, saippuaa, hajusteita tai partavettä/-vaahtoa en käytä lainkaan. Ilman shampoota olen ollut nyt jo yli vuoden. Hyvin olen pärjännyt, vaikka urheilen lähes päivittäin samalla kun hienoja juhlia ja tärkeitä tilaisuuksia on työnkin puolesta vaikka millä mitalla.

Lue lisää

Ekoisi: Vauvavuosi on nyt ohi: Viisi havaintoa vanhemmuudesta

Vauva täytti viikonloppuna vuoden. Tästä lähtien tuo ihmeellinen ja kehittyvä ihminen on taapero. Vauvalta tunnelmia kysyessäni hän vastasi iloisesti ”ää”.

Syntymäpäiväjuhlia emme järjestäneet. Toiset isovanhemmat kävivät juhlistamassa vauvaa edellisenä viikonloppuna ja toivat hänelle lahjaksi sähköhammasharjan ja kirpputorilta hankittuja vaatteita. Vinkkejä ekologiseen juhlien järjestämiseen voi katsoa kuitenkin nimijuhlistamme.

Vuosi vanhempana on ollut opettava kokemus. Ohessa on viisi ensimmäisenä mieleen tullutta havaintoa:

Lue lisää

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin