Kesäkuun kokeilu: Venyttely

Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Kesäkuussa kokeilin päivittäistä venyttelyä.

Sormet jäävät vielä kauaksi varpaista, kun pohkeista, takareisistä ja alaselästä ottaa kiinni.

Olen ollut aina se henkilö, joka on ajatellut, että venyttely ei kuulu minulle. Nyt kun ikää on vuosien ja vuosikymmenten varrella tullut lisää, olen pohtinut, että ehkä se sittenkin kuuluu.

Olen pitkään kyllä venytellyt pohkeita ja etureisiä hampaita pestessa tai partaa ajaessa. Lisäksi viime vuonna kokeilin kuukauden verran venytellä takareisiä. Huonolla menestyksellä. Tähän venyttelyni ovatkin jääneet.

Huhtikuusta lähtien minulla on ollut ajan henkeen sopien henkiökohtainen valmentaja, Personal Trainer (PT). Ajattelin, että saisin PT:stä vähän lisää tehoa mukavuusalueella tapahtuvaan kuntoiluuni. Heti alussa minulle tuli kuitenkin selväksi, että on turha treenata kovempaa, ennen kuin liikkuvuus on kunnossa. Sen parissa on nyt menty useampi kuukausi ja kesäkuussa tiiviimmin.

Aluksi valmentajani ohjeisti ja antoi minulle niin haastavia ja monimutkaisia venytyksiä, että en yksinkertaisesti suoriutunut niistä. Pyysin siis helpompia liikkeitä. Ja niitä onneksi sain.

Nyt olen kesäkuussa tehnyt joka aamu noin 15 minuutin ajan perusvenyttelyjä. Teen venyttelyt ensimmäisenä aamulla ennen seitsemän minuutin lihaskuntotreeniäni, jota olen tehnyt päivittäin 1.1.2020 alkaen.

Venyttelyyn kuuluu seuraavat osa-alueet

  • Takareidet
  • Etureidet
  • Pakarat
  • Alaselkä
  • Lonkan koukistajat
  • Pohkeet
  • Olkapäät

Yhteensä setissä on 13 erilaista liikettä.

Kuukauden jälkeen liikkeet alkavat sujua jo aika mukavasti. Liikkuvuus on paikoin parantunut, mutta mitään dramaattista muutosta en ole huomannut. Juoksu tuntuu hiukan irtonaisemmalta. Paikat eivät ole jumissa. Ennen helteitä tuntui myös, että juoksuvauhtia tuli jopa hiukan lisää. Tosin olen myös juossut hiukan vähemmän kuin normaalisti, koska aika on mennyt venyttelyihn ja valmentajan kanssa tehtyihin lihaskuntoharjoituksiin.

Pienestä parannuksesta huolimatta tuntuu, että kehitys on ollut tuskastuttavan hidasta. Ehkä olen vain syntymäjäykkä eikä minusta saa kunnon joogia tekemälläkään.

Kunhan saisin liikkuvuutta hiukan paremmaksi, voisin myöhemmin ottaa käyttöön ja päivittäiseksi rutiiniksi myös tämän Juoksija-lehdesta poimimani Johanna Sällisen mainion lihaskuntosetin.

Ohessa aikaisemmat kokeilut:

Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.