Maaliskuun kokeilu: Voiko kirjan kirjoittaa kuukaudessa?

Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Maaliskuussa kokeilin miltä tuntuu lopettaa uutisten seuraaminen ja mitä tuosta säästyneellä ajalla voi tehdä.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun lopulla, seurasin ja luin monien muiden tavoin uutisia aika paljon.

Katsoin ruutuaikasovelluksestani helmikuun viimeisellä viikolla, että olin seurannut uutisia keskimäärin 126 minuuttia joka päivä. Yhteensä viikon aikana siis noin 15 tuntia. Kaksi kokonaista työpäivää doomskrollausta. Helmikuussa koko kuukauden osalta uutisten seurantaan kului aikaa keskimäärin tunti päivässä.

Tilanne ahdisti kahdestakin syystä. Ensinnäkin huonoista uutisista tulee huono olo. Varsinkin kun omat vaikutusmahdollisuudet tilanteeseen ovat rahan lahjoittamista lukuunottamatta aika rajalliset. Toisekseen uutisten seuraaminen ahdisti siitä näkökulmasta, että siihen kului paljon aikaa ja muut hommat jäivät vähemmälle. Mietin, mitä voisin tehdä, jos minulla olisi tunti enemmän aikaa päivässä. Voisinko kirjoittaa tuossa ajassa vaikka kirjan?

Ajattelin, että maaliskuu ja nykyinen maailmantilanne on haastavin mahdollinen ajankohta rajoittaa omaa uutisten seuraamista radikaalisti. Siispä kokeilemaan!

Rajasin maaliskuun ensimmäisellä viikolla uutisten katsomisen ensin kahteen kertaan päivässä ja loppuviikosta muutamaan minuuttiin päivässä.

Maaliskuun ensimmäisen viikon aikana seurasin uutisia keskimäärin 11 minuuttia päivässä. Toisella viikolla enää keskimäärin 2 minuuttia päivittäin. Lopulta koko kuukauden aikana käytin aikaa uutisten seuraamiseen keskimäärin noin 5 minuuttia päivässä eli yhteensä noin 2,5 tuntia.

Ihan kokonaan en siis uutisista irtautunut. Muutaman kerran katsoin uutisvirtaa vahingossa ja muutaman kerran halusin katsoa jonkun uutisen tai jutun ihan tietoisesti. Umpiossa arkea ei toki tarvinnut viettää. Ihmisten kohtaamisissa kuuli usein viimeisimmät tapahtumat. Lisäksi jatkoin sosiaalisen median käyttöä, jota kautta silmille vyöryi väkisinkin päivittäin erilaisia uutisotsikoita.

Ahdistus kuitenkin väheni ja minulla on ollut viikottain noin 14 tuntia enemmän aikaa tehdä merkityksellisiä asioita.

Mitä sitten olen tehnyt? Päätin alkaa kirjoittaa kirjaa.

Otin tavoitteeksi kirjoittaa ja tuottaa tekstiä joka päivä 666 sanan verran. Mikäli jatkaisin tätä tahtia 30 päivän ajan, saisin kasaan tekstiä noin 20 000 sanan verran. Tämä on suunnilleen se määrä sanoja, joita on viimeisimmässä kirjassani Tehokkuuden taika.

Oheisessa kaaviossa näkyy se, miten kirjoittaminen eteni suhteessa tavoitteeseen ja kuinka paljon edistyin eri päivinä.

Idean kirjan kirjoittamisesta kuukaudessa ja ylipäätään 30 päivän kokeiluista sain kauan aikaa sitten Matt Cuttsin TED-videosta Try something new for 30 days. Tämän lisäksi mielessäni oli Enid Blyton. Hän kirjoitti 40 vuoden uransa aikana yhteensä 600 kirjaa. Käytännössä siis 15 kirjaa vuodessa. Joka vuosi. 40 vuoden ajan.

Kirjani ei toki ole valmis. Ei lähimainkaan. Kysessä on raakatekstiä, joka vaatii vielä paljon muokkaamista ja hiomista. Puolustuksekseni täytyy kuitenkin sanoa, että en kirjoittanut työkseni tai kokopäiväisesti, kuten Blyton. kirjoitin päivittäin oman työni, useiden luottamustehtävien, liikuntaharrastusten ja lapsiperhearjen keskellä samalla kun luin tai kuuntelin muiden kirjoja keskimäärin yhden joka päivä. Lähinnä kirjoitin sillä ajalla, joka säästyi doomskrollauksesta. Hyödynsin paljon myös jo aiemmin kirjoittamaani.

Kun joskus aikanaan muistellaan sitä, mitä tehtiin tai missä oltiin silloin kun Venäjä hyökäksi Ukrainaan voin sanoa, että en lukenut uutisia juuri lainkaan vaan kirjoitin kirjan.

Ohessa aikaisemmat kokeilut:

3 kommenttia artikkeliin ”Maaliskuun kokeilu: Voiko kirjan kirjoittaa kuukaudessa?”

Kommentointi on suljettu.

Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.