Viikkopäiväkirja 19 (7.-13.5.2012)

Maanantai: Olin aamulla vauvan kanssa ja kirjoitin ekoisi-blogin vauvan ensimmäisestä ulkomaanmatkasta. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni hoidin henkilöstöasioita sekä vastasin graduhaastatteluun. Mitä mahdollisuuksia sosiaalinen media on tuonut kansalaisvaikuttamiseen ja mitä se muuttaa tulevaisuudessa? Hyvä ja tärkeä aihe!

Lounaan jälkeen vedin toimiston viikkokokouksen ja vapaaehtoisen venyttelyn sekä johtoryhmän kokouksen. Illalla kävin vielä juoksemassa ja julkaisin salaisen varjomuistin ministerin erityisavustajan tapaamisesta.

 

Tiistai: Olin aamulla mukana tarjoamassa työmatkapyöräilijöille Helsingissä maksutonta aamupalaa. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni osallistuin kansalaisaloitekampanjan viestintää koskevaan kokoukseen sekä kävin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolla suunnittelemassa yhteisiä syyspäiviä.

Iltapäivällä vastasin lisäksi Helsingin Sanomien haastatteluun koskien Euroopan Unionin ympäristöpolitiikkaa.

Päivän päätteeksi osallistuin vielä Kriittiselle pyöräretkelle yhdessä lähes 200 muun pyöräilijän kanssa.

Keskiviikko: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle, jossa seurasin OK-opintokeskuksen luentoa sosiaalisesta mediasta sekä hoidin samalla henkilöstö- ja hallintoasioita. Iltapäivällä kävin lounaalla Animalian Kaervan ja Ninnin kanssa koskien Ympäristönsuojelu ja eläinten oikeudet -projektia. Päivän päätteeksi istuin kansalaisaloitekampanjaan liittyvissä kokouksissa ja hoidin samalla sähköposteja. Illalla piipahdin vielä Huilin ja Uuden mustan juhlissa. Cyclonomics-sivustolla julkaistiin kirjoitukseni ”Minä pysäköin pyörätielle”.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa, siivosin eli imuroin, pesin vessan ja pyyhin pölyt sekä pyöräilin 20km Helsingin Energian Vuosaaren voimalaitoksessa pidettyyn fokusryhmähaastatteluun. Haastattelun, voimalakierroksen ja pikaisen lounaan jälkeen pyöräilin takaisin Helsingin keskustaan ja Luonto-Liiton toimistolle. Iltapäivällä annoin haastattelun Luonto-Liiton leireistä sekä osallistuin Into Kustannuksen ja Voiman yhtiökokouksiin ja hallituksen kokouksiin. Kokousten aikana pikaluin myös kolme erinomaista kirjaa: Blumenkranz, Carla et al. (toim.) Occupy!, Pekka Borg (toim.) Polkuja metsään ja Johanna Perkiö & Kaisu Suopanki (toim.) Perustulon aika. Kaikki olivat loistavia viiden tähden Intokirjoja.

Perjantai: Olin aamulla vauvan kanssa Annukan käydessä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kokouksessa asiantuntijakuulemisessa. Itse osallistuin samaan aikaan yhdessä vauvan kanssa Osmo Soininvaaran Vihreä politiikkaa -kirjan julkaisutilaisuuteen. Luonto-Liiton toimistolla hoidin hallituksen ja valtuuston kokousmateriaaleja ja valmistelin tulevan hallituksen kokouksen esityslistaa. Iltapäivällä vietimme työharjoittelussa olleen Taijan läksiäisiä ja osallistuin kansalaisaloitekampanjan ohjausryhmän kokoukseen. Kampanja alkaa maanantaina! Samaan aikaan luonnonsuojelujärjestöt vaativat Suomelta toimia ympäristöystävällisen maatalouden edistämiseksi.

Lauantai: Vietin Annukan kanssa hääpäivää. Kiitos Annukalle elämäni parhaimmista vuosista! Olemme olleet viisi vuotta naimisissa eli juhlimme puuhääpäivää! Kävimme aamulla juoksemassa. Kymmenen kilometriä meni vauvan ja Annukan kanssa ja toinen mokoma yksin. Eli samalla tuli juostua vuoden kymmenes puolimaraton. Hääpäivän juhlabrunssilla kävimme Veganissimossa yhdessä Merin Anna-Stiinan, Markuksen ja Samuelin kanssa. Äitienpäiväviikonlopun kunniaksi julkaisin blogissani myös Annukan hyvän kirjoituksen: Mitä äidin ja isin pitäisi tietää ympäristöasioista? Illalla katsoimme Mike Leighin koskevattavan elokuvan Vuosi elämästä.

Sunnuntai: Vietimme perheen ensimmäistä äitienpäivää! Annoin Annukalle lahjaksi kahdeksan tuntia vauvan hoitoa. Aamupäivällä kävin vauvan ja vaunujen kanssa juoksemassa. Juoksun jälkeen jäin pihalle vauvan ja naapureiden kanssa. Päivän olin kotona vauvan kanssa valmistellen samalla tulevan viikon hommia.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikko 18

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 19 (7.-13.5.2012)”

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!