Kymmenen vinkkiä ekologisempaan lentomatkailuun – eli kuinka lennät hyvällä omallatunnolla

Kesälomalla on mukava lentää etelän lämpöön. Harmillisesti ilmastokriisin myötä lisääntyvät helleaallot tai hallitsemattomat metsäpalot saattavat pilata mukavan fossiililentoloman. Kannattaa siis hankkia sellainen matkavakuutus, joka kattaa sään ääri-ilmiöt.

Tässä kymmenen vinkkiä siihen, miten teet lentomatkailustasi ekologisempaa:

1. Suosi suoria lentoja välilaskujen sijaan. Näin säästyy kerosiinia ja pääset nopeammin nauttimaan ilmastokriisin voimistamista helleaalloista.

2. Ota mukaasi vain välttämättömät tavarasi. Mitä kevyemmin matkustat, sen vähemmän lentokerosiiniä palaa. Loput tavarat voit ostaa paikan päällä ja laittaa kierrätykseen tai lahjoittaa köyhille. Näin päästöt jakautuvat myös tasaisemmin kulutuksen eri osa-alueille.

3. Kannattaa käydä kakalla ennen koneeseen siirtymistä. Jos kaikki matkustajat tekisivät samoin, lentokone voisi olla satoja kiloja kevyempi. Ilmastokriisiä ei ehkä ratkaista tällä tavalla, mutta ainakin voit kertoa tehneesi oman osuutesi ja säilyttää hyvän omantunnon koko lennon ajan.

4. Vältä lentokoneessa kertakäyttöastioita (esim. hankkimalla business-luokan liput) ja ruokahävikkiä. Voit ottaa esim. oman muovisen kestomukin mukaan! On tärkeää, ettei ympäristö kuormitu turhaan samalla kun lennät 900 km/h fossiilisella polttoaineella.

5. Lue vain kierrätyspaperille painettuja lentolehtiä. Näin voit pienentää ympäristövaikutuksiasi samalla, kun lennät tuhansia kilometrejä polttamalla fossiilista polttoainetta ilmakehään.

6. Hyödynnä julkisia tai taksia oman auton sijaan, kun siirryt lentokentälle ja sieltä pois. On tärkeää osoittaa heti matkan alussa, että ympäristöasiat ovat sinulle aidosti tärkeitä. Näin voit minimoida matkasi ympäristövaikutukset juuri ennen niiden maksimoimista.

7. Valitse ikkunapaikka. Näin voit ihailla niitä luontoalueita, joiden suojeluun olet lahjoittanut rahaa lentokentällä kompensoinnin muodossa.

8. Julkaise sosiaalisessa mediassa kuva junasta ennen lentokentälle saapumista. Näin matkasi ympäristövaikutuksista jää internetiin juuri se osa, josta voit olla ylpeä.

9. Jos matkustat businessluokassa, muista levittää syyllisyys useammalle neliömetrille. Väljempi istuin helpottaa vastuullisuusraporttien lukemista ja antaa mahdollisuuden pohtia rauhassa omaa hiilijalanjälkeäsi samalla, kun se kasvaa hieman tavallista nopeammin.

10. Muista kertoa kaikille, että kyseessä on “ansaittu loma”. Tämä ei vähennä päästöjä, mutta siirtää keskustelun kätevästi ilmastosta moraaliin. Kukaanhan ei halua kyseenalaistaa toisen lepoa.

Lentokoneet lentävät joka tapauksessa, olit kyydissä tai et. Miksi et siis näyttäisi muille lentomatkustajille hyvää esimerkkiä?

Muista, että vastuullisen lentomatkailijan tärkein tehtävä on keskittyä niihin ympäristövaikutuksiin, jotka ovat tarpeeksi pieniä aiheuttaakseen mahdollisimman vähän epämukavuutta.

Nyt kun matkaan päästiin, ekologista esimerkkiä voi näyttää myös paikan päällä. Tässä vielä muutama vinkki hotelliasumiseen:

1. Pidä hotellihuoneen ilmastointi maltillisena ja kohtuullisena. Hikoillessa paino lähtee ja paluulento on entistä kevyempi ja ekologisempi. Lisäksi pääset kokemaan autenttisemmin ne helleaallot, joiden yleistymistä olet ollut aiheuttamassa.

2. Sammuta hotellihuoneen valot poistuessasi. Muukin energiankulutus on syytä minimoida. Esimerkiksi käytä hotellissa hissin sijaan portaita. Kunto kohenee. Kestävyysmuutoksen on lähdettävä ennen kaikkea yksilöiden valinnoista, erityisesti silloin kun rakenteelliset kysymykset tuntuvat hankalilta.

3. Huonesiivousta tai lakanoiden ja pyyhkeiden vaihtoa ei tarvitse välttämättä joka päivä. Saat olla myös sotkuinesi rauhassa huoneessasi. Jos tämä tuntuu liian suurelta muutokselta, kokeile aluksi jättää nämä pois vaikka joka toinen päivä. Planeetta kyllä huomaa.

4. Suosi paikallista ruokaa. Esimerkiksi Espanjassa voit herkutella espanjalaisella naudalla tanskalaisen porsaan sijaan. Ruokakilometrien merkitys korostuu erityisesti silloin, kun olet juuri lentänyt pari tuhatta kilometriä lomakohteeseesi.

5. Hyödynnä hotellin aamiaisbuffet tehokkaasti. Ota lautaselle vain sen verran kuin jaksat syödä. On tärkeää välttää ruokahävikkiä samalla kun olet lentänyt toiselle puolelle maanosaa syömään hotellin kansainvälistä buffettia.

6. Käytä hotellihuoneen vesihanaa ja uima-allasta säästeliäästi. Näin jätät enemmän vettä paikallisten käyttöön samalla, kun nautit hotellin uima-altaasta, golfkentästä ja päivittäin kastelluista nurmialueista.

7. Osta matkamuistot vastuullisesti. Suosi paikallisesti valmistettuja tuotteita, jotka on kuljetettu toiselta puolelta maailmaa vain kerran ennen kuin lennät niiden kanssa takaisin kotiin. Jätä myös minibaarin tuotteet ostamatta. Näin vähennät tarpeetonta kulutusta ja voit käyttää säästyneet rahat seuraavaan lentomatkaan.

8. Lue hotellin (ja lentoyhtiön) vastuullisuusohjelma huolellisesti. Erityisesti ne kohdat, joissa kerrotaan, kuinka monta kertaa pyyhkeitä voidaan käyttää uudelleen. Näin saat jotain ajateltavaa samalla kun odotat taksikyytiä lentokentälle.

9. Valitse ympäristösertifioitu hotelli. Näin voit nukkua yösi rauhassa tietäen, että vastaanoton energiansäästölamput kompensoivat henkisesti lentosi päästöjä. Julkaise myös sosiaalisessa mediassa kuva hotellin ympäristösertifikaatista. Näin ystäväsi voivat inspiroitua vastuullisemmasta matkailusta ilman, että heidän tarvitsee muuttaa matkustustottumuksiaan.

10. Muista antaa palautetta hotellin vastuullisuustoimista. Kestävyysmuutoksen kannalta on tärkeää, että joku mittaa, kuinka monta kertaa käytit samaa pyyhettä ennen kuin nousit paluulennolle.

Kaikki nämä vinkit ovat varmasti sinänsä hyviä. Ongelma on vain siinä, että ne muistuttavat ehkä enemmän omantunnonhallintaa kuin ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Jos haluaa tehdä lentomatkailusta aidosti ekologisempaa, tehokkain keino on yleensä yksinkertainen: lentää harvemmin. Juuri siksi puhumme mieluummin hotellin pyyhkeistä kuin itse lentämisestä. Pyyhkeiden vaihtoväliä on helpompi optimoida kuin kysyä, onko koko matka tarpeellinen.

Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Seuraa minua Instagramissa