Viisi ajatusta eduskuntavaaleista

Leo Stranius eduskuntavaalikampanja 2015Eduskuntavaalikampanja on nyt tehty ja Suomeen on saatu uusi eduskunta.

Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat antaneet ainokaisen äänensä minulle ja auttaneet kampanjassa!

Sain 1915 ääntä, mutta ylsin vasta 12. Sijalle Vihreiden listalla. Läpi pääsy olisi vaatinut yli tuplasti lisää ääniä. Vihreiden vaalitulos antaa kuitenkin aiheen suureen riemuun, vaikka tuleva hallituspohja saattaa muodostua vihreiden arvojen kannalta ongelmalliseksi.

Ohessa viisi ajatusta vaaleista.

1. Vihreiden voitto niin Helsingissä kuin ympäri maata on hieno juttu! Vihreiden listoilta eduskuntaan nousi paljon osaavia uusia ympäristön puolustajia kuten Emma Kari ja Antero Vartia Helsingistä, Satu Hassi Ja Olli-Poika Parviainen Tampereelta, Touko Aalto Jyväskylästä, Krista Mikkonen Joensuusta ja Hanna Halmeenpää Oulusta. Erityisen hienoa on, että Vihreät sai uusia kansanedustajia niin monesta vaalipiiristä. Vihreät ovat nyt todella koko Suomen puolue.

2. Olen tyytyväinen omaan kampanjaani, vaikka oma tulos ei riittänytkään läpimenoon. Olen kiitollinen kaikesta saamastani avusta ja tuesta. Minulla oli mahtava kampanjapäällikkö, luotettava ydintiimi ja monipuolisesti osaava tukiryhmä. Saimme toteutettua suunnitellut asiat – ja enemmänkin. Ennen vaaleja julkaistut gallupit ja rankingit osoittivat, että teemoillani on kaikupohjaa. Tällä kertaa iso osa mahdollisista äänistä meni kuitenkin muille. Toisaalta henkilökohtainen tulos oli selvästi parempi kuin neljä vuotta sitten.

3. Tuleva hallituspohja herättää huolia. Mikäli muodostetaan keskustan vetämä hallitus, jossa mukana ovat Perussuomalaiset sekä kokoomus tai SDP, jää kunnianhimoiselle ympäristö- ja ilmastopolitiikalla aika vähän tilaan. Myös muilla politiikan aloilla, kuten tasa-arvokysymyksissä, saatettaisiin tehdä vihreiden arvojen vastaista politiikkaa. Mikäli Perussuomalaiset jäisivät kuitenkin oppositioon, ja keskustan hallituskumppaneiksi tulisivat esimerkiksi SDP ja Vihreät, vihreälle politiikalle voisi olla paremmat mahdollisuudet.

4. Vaalit käytiin talouden ja työn ehdoilla. Ihmiskunnan ehkä vakavin koskaan kohtaama haaste eli ilmastonmuutos ei saanut tilaa vaalikeskusteluissa. Kuvaavinta oli, että Ylen viimeisessä puolueen puheenjohtajien kolmen tunnin tv-tentissä ei esitetty yhtään kysymystä ympäristöasioihin liittyen.

5. Eduskuntaan nousi paljon hienoja ympäristön puolustajia myös Vihreiden ulkopuolelta. Esimerkiksi Vasemmistoliitosta läpi menivät Li Andersson ja Silvia Modig, SDP:stä Sanna Marin, Nasima Razmyar ja Riitta Myller, Keskustasta Kimmo Tiilikainen sekä Kokoomuksesta Pertti Salolainen ja Kai Mykkänen.

Tässä vielä lyhyt yhteenveto omasta kampanjastani:

– Kampanjassa käytettiin rahaa yhteensä 26637,36 euroa.
– Kampanja sai 5239 euroa lahjoituksia 85 yksityishenkilöltä ja 1464,65 euroa Mesenaatin kautta (ajanhallintavalmennus).
– Käytin henkilökohtaisesti vaalikampanjointiin aikaa yhteensä 472 tuntia aikaa.
– Kampanjassa oli mukana 319 henkilöä (Kampanjan Facebook-ryhmä).
– Kampanjassa jaettiin noin 45 000 esitettä.

Lisäksi kampanjassa toteutettiin mm. seuraavia asioita:

– Tein 30 000 euron lahjoituslupauksen.
– Toin avoimesti esille vaalirahoitukseni, sidonnaisuuteni ja vaalibudjettini.
– Toin avoimesti esille myös taustani.
– Julkaistiin kymmeniä tuhansia katsojia keränneitä hienoja videoita.
– Kerättiin kampanjan taakse vaikuttava joukko suosittelijoita.
– Tuotiin avoimesti esille vastauksia noin 150 politiikan eri aihealueen kysymyksiin.
– Toteutettiin joulukalenteri.
– Toteutettiin #parempiarki ja #WhatWouldLeoDo -kuvameemit.
– Tehtiin näyttävät joukkoliikennemainokset, baanan siltabanderolli ja polkupyörämainokset.

Homma ei olisi pysynyt millään kasassa ilman kampanjapäällikkö Elinaa, monista poliittisista sisällöistä vastannutta Teemua sekä mainos- ja viestintähommien koordinointia hoitanutta Miikaa. Valtavan iso kiitos myös Petrille videoista, Kirmolle nettisivuista ja Anna-Mialle visuaalisesta ilmeestä!

Kaikkein suurimman työn teki kuitenkin rakas puolisoni Annukka. Hän ei ainoastaan kommentoinut poliittisia sisältöjä ja kampanjaa, vaan oli jatkuvasti henkisenä tukena sekä piti hyvää huolta lapsistamme, jotta minä sain kampanjoida.

Kiitos, kiitos ja kiitos!

10 kommenttia artikkeliin ”Viisi ajatusta eduskuntavaaleista”

  1. Niin mielelläni soisin, että eo-vegaani ja ekologisesti säästävää elämää elävä ehdokas kuten sinä tulisi valituksi. Saisipa äänestää yli vaalipiirirajojen, jotta ääneni hyödyttäisi. Pohjanmaalla vegaaninen vihreys ei oikein vedä. Kiitos teille kaikille!

  2. Mutta eihän toki kaikki ole menetetty! Vihreiden ajatusten eteneminen koko maassa on rohkaiseva asia!
    Nyt on aika Leon pysähtyä ja katsoa mitä tulisi tehdä erilailla, jotta ainakin sitten se kolmas kerta toden sanoisi! On muutama vuosi aikaa työn ja aktiivisuuden ohella hioa uutta strategiaa kaiken suunnitellun toteuttamiseksi.Ja nythän sitä oikein pitääkin pinnistää!
    Mielestäni näin kaukaa ja sivusta katsoen Leon kampanjassa virheitä olivat juuri tuo vegaanisuuden liika korostaminen ja tarjoaminen, sekä hänen henkilökohtaisten nk.ekologisten mieltymysten liika esilletuominen. Pahinta kampanjassa oli taloudellis-poliittiselta kannalta ottaen nähdäkseni tuo nk.”ajan-ja elämänhallinnan ” opettaminen , eli ”uusavuttomien ” liikaa tekevien ihmisten taluttaminen ( valmentaminen ).! Ja siihen liittyvä mesenaatti..Jäi monesti us-made tuntu! Ja tuo jatkuva kaiken elämisen numeroiminen! Mihin sitä on niin kiire,ja mitä halutaan osoittaa sillä, että pitää kirjata kaikki tekemiset numeroina? Liian henkilökohtaisen tekemisen ja osaamisen esilletuominen ei ehkä saanut vastakaikua vihreästi ajatteleviltakaan ?
    Lopulta ainakin taloudellis-poliittinen suunta jäi melko epäselväksi.Suomalaisille on tajottava ihan suomalaisia ratkaisuja, muitakin kuin vain uuden huipputeknologian mukanaantuomat mahdollisuudet ja uskomukset sen autuaaksi tekemisestä!
    Nykytilanteessa konservatiivisen ja ilmastosta sekä ympäristöstä piittaamattoman ajattelutavan saatua valtaa ,ei todellakaan huvita palata asumaan Suomeen! Vaikka Vihreät ovatkin siellä voimistuvina ”vahteina”….
    .

  3. Lisäisin edelliseen sen, että jotenkin Leon kampanjasta erityisesti, ja yleensäkin Vihreiden asenteista huokui pyrkimys eliittisyyteen ja sen korostaminen. Kansanedustajahan on kansan edustaja lakiasäätävässä Eduskunnassa.Siis kaikkia kansalaisia , eikä vain eliittitason ihmisiä edustava. Moniko tavallinen ekologisestikin ajatteleva eläkeläinen, tehdastyöläinen tai maanviljelijä äänesti Vihreitä ?

  4. Tuleva hallitus lienee historian tuhoisin luonnolle, joten en kauheasti juhlisi. Jotenkin kovin ärsyttävää, että puoluepolitiikasta tulee sellaista joukkueurheilua, jossa itketään joko ilosta tai surusta silloin kun puolue pärjää tai ei pärjää vaaleissa. Ulospäin näyttää siltä, että se mitä maailmassa oikeasti tapahtuu, ei sittenkään olisi se ykkösjuttu. Tulee niin paljon peruuttamatonta tuhoa, että ei sitten auta vaikka seuraavissa vaaleissa tulisi jokin pieni viherjytky.

    Ehkäpä nyt sitten syntyy jokin liittouma poliitikoista, jotka haluavat vapauttaa koskia – mitään muuta positiivista tuskin voi luonnon suhteen odottaa. No jos taas tylsä on, niin vaikea nähdä miten ylipäätään vaalikautena luonnon suhteen asiat menisi parempaan, kun väestö kasvaa sadalla tuhannella Suomessa ja 300 miljoonalla maapallolla siinä ajassa. Ja kaikki tulevat kuluttamaan enemmän kuin menneet polvet jo vauvaiästä alkaen.

    Vihreillä näyttää olevan mahdollisuuksia kasvaa, mutta ei mitenkään luonnonsuojeluun painottuneesti. Kuten tutkimuksen kertoo, niin kansa on sitä mieltä että jotain tarttis tehdä ilmastollekin, mutta tehkööt muut. Uusimaa näyttää olevan tarpeettoman heikko vihreille, kun siellä ei ole oikeaa ääniharavaa, joka toisi muita perässään. Puheenjohtajakin pitäisi olla sieltä, jos haluaa kilpailla suurien kanssa, tai ainakin Helsingistä. Kannattaisi ainakin seuraavissa vaaleissa näitä Helsingissä pärjänneitä laittaa Uudenmaan piiriin. Voihan tässä käydä niin, että vihreille tarjoutuu opposition johtopaikka, jos demarit jatkavat kopiopersulinjaansa ja hukkaavat loputkin järjenäänensä. Plussana näkisin sen, että muutama biologitaustainen ehdokas pääsi sisään.

    Onpahan Helsingin valtuustossakin paljon suuria asioita tulossa, ja aika haastavaa tulee niistäkin kun tuleva hallitus on niin vahvasti Helsingin kehitystä vastaan. Tuli tuossa mieleen sekin, että tuo Vartia saattaa olla piankin tekemässä sipilät ja nousee johtotehtäviin vihreissä. Mielestäni ihan järkevästi katsoo sekä vasemmalle että oikealle, eikä ota tehtäväksi edustaa jotain stereotyyppistä linjaa. Onhan RKP:ssa esimerkiksi katto korkealla ja seinät leveällä, mutta kieli yhdistää kaikkia. Vihreissä kielen tilalla pitäisi olla luonnonsuojelu.

  5. Olin kauhian hämmästynyt ettet sijoittunut Helsingin vaalipiirissä Vihreiden listoilla ylemmäksi. Ei sillä, etteivätkö muutkin ehdokkaat olisi ansiokkaita ja ahkeria, mutta niin moni sanoo, että ympäristökysymys on kuitenkin KAIKKEIN tärkein asia jonka eteen meidän kaikkien täytyisi tehdä töitä, ja sinä olisit ollut juuri ympäristöasioita hoitamaan minusta varteenotettavin vaihtoehto.

    Niinpä ajattelen, että ehkä ihmiset ajattelevat, että kun äänestävät vihreitä, siinä tulee jo valmiiksi otettua ”tarpeeksi” kantaa ympäristön puolesta – ja valitsevat sitten kenellä ehdokkaalla on eniten ”muita etuja” mitä kukakin ehdokkaaltaan haluaa. Jolloin se vihreistä vihrein jääkin valitsematta.

    Tunnettuudesta ja näkyvyydestä en usko että ainakaan jäi kiinni! Enkä nyt millään halua ajatella, että Leo olisi sittenkin liian radikaali äänestäjien mielestä. Ei, siitä ei ole kysymys.

    Kiitos hauskasta, (puhdas)energisestä kampanjasta!

  6. Hienoa, että olit mukana ja toit tärkeitä asioita esiin!

    Voi kun noista vaaliesitteistä päästäisiin tulevaisuudessa eroon, 45000 esitettä on aivan hirvittävä määrä ja valtaosa on mennyt luultavasti suoraan roskikseen. Ymmärrän, että ihmisten huomio pitää saada kiinnitettyä jollain tavalla, mutta ekologisesti tämä vaalisirkus on kyllä ihan järjetön.

  7. Kuten mea salo kommentoi yllä, niin jos voisi äänestää vaalipiirirajojen yli, niin olisit saanut minun ääneni ja varmasti lukuisia muitakin! Teet mielestäni esimerkillistä työtä, niin yhteiskunnallisen vaikuttamisen kuin läpinäkyvyyden suhteen, ja se miten näytät omalla esimerkilläsi mallia on todella inspiroivaa! Vaikutat myös sillä tavalla pitkäjänteiseltä ja myönteiseltä ihmiseltä, joka pystyy keskustelemaan toisella tavalla ajattelevien kanssa ja avaamaan heille uusia ajatuspolkuja (vaikka välitöntä muutosta ei heti näkyisikään, mikä tekee asiasta varmasti turhauttavaa).

    Olen jo vuosia seurannut blogiasi ja sen kautta oppinut paljon uutta. Katsantokantani on laajentunut näkemään ekoasioiden ”tärkeysjärjestyksen”, eli esim. sen että yksilön valinnoista painavat ruoka, liikkuminen ja asuminen, ja suurinpana tietenkin yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Helposti tulee tartuttua pieniin ja konkreettisesti omassa näköpiirissä oleviin asioihin, kuten jätteiden lajitteluun ja kaupasta ostettujen tuotteiden pakkauksiin tai siihen kuinka kaukaa ne on tuotu (tärkeitä nämäkin asiat toki, mutta eivät suuressa mittakaavassa yllä samalle tasolle.)

    Monellakaan muulla ehdokkaalla ei ole niin selkeää tekemisen makua heidän toiminnassa, ja blogia josta seurata mitä ehdokas konkreettisesti tekee. Todella harmi ettet tällä kertaa päässyt eduskuntaan, mutta olet vaikuttanut esimerkiksi blogisi kautta laajemmin kuin Helsingin alueella! Ei sen vaikutusta helposti mittaamaan pysty, mutta voit luottaa siihen, että minä en ole ainoa joka on kauttasi vaikuttunut monista asioista ja oppinut paljon uutta ja saanut toivoa ja inspiraatiota 🙂 Kiitos paljon tärkeästä työstäsi.

    • Kiitos todella kivasta ja rohkaisevasta palautteesta Sini! Et usko, miten paljon tämmöiset kannustavat palautteet auttavat jaksamaan. Kiitos! 🙂

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa