Viikkopäiväkirja 8 (20.-26.2.2012)

Maanantai: Julkaisin aamulla ekoisiblogin suoramarkkinoinnista. Lisäksi olin vauvan kanssa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Osa pyöräteistä oli aurattu viikonlopun lumimyräkän jäljiltä hyvin, osaa ei lainkaan. Aamupäivällä istuin Aaro Harjun valmennuksessa. Tällä kertaa aiheena oli kehityskeskustelu. Tämän jälkeen hoidin henkilöstö- ja hallintoasioita. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja työntekijöiden vapaaehtoista venyttelyä sekä johtoryhmän kokousta. Päivän päätteeksi kävin läpi sähköposteja. Kotiin pyöräiltyäni kävin vielä juoksemassa. Illalla keskustelimme Annukan kanssa lasten päivähoitopaikoista ja sormiruokailusta.

Tiistai: Vietin aamun vauvan kanssa, kävin juoksemassa sekä laitoin ympäristöjärjestöjen leikkaus- ja verolistaa koskevan tiedotteen eteenpäin ja blogiini. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni kävin läpi vuoden 2011 koulutus- ja tapahtumatiedot. Vaikuttava määrä erilaista toimintaa! Lounaan jälkeen osallistuin eduskuntatalon edessä yhdessä lumiukkojen kanssa mielenosoitukseen vahvan ilmastolain puolesta. Kuvia tempauksesta löytyy täältä. Iltapäivällä kävin läpi vielä sähköposteja ja valmistelin tulevia juttuja. Illan vietin kotona vauvan ja Annukan kanssa.

Keskiviikko: Aamulla alkoi ekopaasto. Matkustin Vantaan Energian Martinlaakson voimalaitokselle yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevaan haastatteluun. Pohdiskelin sitä, miten energiaa Suomessa tulevaisuudessa tuotetaan sekä mitä vahvuuksia ja heikkouksia lämmön ja sähkön yhteistuotantoon liittyy. Lounaan jälkeen osallistuin vielä ydinvoimaa vastaan tehtävän kansalaisaloitteen valmistelukokoukseen. Päivän kohokohta oli, kun Luonto-Liiton Salakaadot seis -kampanjaan liittyivät Roman Schatz ja Rosa Liksom. Kotiin pyöräilin Ruohonjuuren kautta. Illan olin kotona vauvan ja Annukan kanssa.

Torstai: Vietin aamun vauvan kanssa, kävin juoksemassa ja kirjoitin ekoisiblogin imetyksestä. Kirjoituksen lopuksi suosittelin täysimetystä kaikille. Kirjoitus aiheutti keskustelua Facebookissa. Kovimmassa kritiikissä kyseenalaistettiin kokonaan se, voinko kirjoittaa aiheesta lainkaan tyyliin: ”Älä sinä nyt helvetti soikoon enää puutu siellä, kun et päivääkään ole ko hommaa tehnyt.” ja ”sulla ei vaan ole sellaista asemaa, mikä oikeuttaisi sut suosittelemaan mitään naisen ruumiillisuuteen liittyviä asioita.” Pitkästä aikaa tuli sellainen tunne, että uskallanko kirjoittaa vanhemmuudesta lainkaan. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni hoitelin pitkän listan hommia, juhlin siviilipalvelushenkilön läksiäisiä ja kävin läpi sähköposteja. Illan vietin kotona Annukan ja vauvan kanssa.

Perjantai: Vietin koko aamupäivän kotona vauvan kanssa Annukan tehdessä muita hommia. Samalla kokeilin vauvan kanssa vaipattomuutta. Hyvin sujui! Vain yhdet pissat tulivat päivän aikana housuun, muut menivät suoraan lavuaariin ja koko vuorokauden aikana tuli puolet vähemmän kestovaippoja kuin normaalisti. Iltapäivällä hoitelin muutamia työasioita ja kävin läpi sähköposteja. Illalla piipahdimme Annukan ja vauvan kanssa jo perinteeksi muodostuneessa kuukauden viimeisen perjantain luontoväen baari-illassa.

Lauantai: Olin aamulla vauvan kanssa ja kävin juoksemassa kuntosalin juoksumatolla 5xkilometrin vetoja. Samalla tein vähän muutakin lihaskuntoharjoittelua. Iltapäivällä siivosin ja olin kotona vauvan kanssa sekä pohdiskelin, onko suurituloisten mahdollinen lisäverotus ympäristön kannalta hyvä vai huono asia. Itse ajattelisin, että ympäristöveroista pitää tehdä progressiivisia ja/tai ottaa käyttöön esimerkiksi erilaisia rajoja/kiintiöitä (vrt. päästökauppa), jotta verot kohdistuisivat oikeudenmukaisesti pienituloisten ja suurituloisten kesken. Illalla katsoimme Annukan kanssa Avaraa Luontoa.

Sunnuntai: Nukuin aamulla pitkään ja kävin juoksemassa vuoden neljännen puolimaratonin. Samaan aikaan ystäväni Juha Hietanen juoksi Espoossa järjestetyssä 24 tunnin ultrajuoksussa noin 11,5 puolimaratonia putkeen eli 24 tunnin aikana käsittämättömät 243,4 km. Tuo tarkoittaa vuorokauden jokaisena tuntina yli 10 kilometrin lenkkiä. Iltapäivällä olin vauvan kanssa Annukan käydessä vesijuoksemassa. Illalla olin kotona ja valmistauduin seuraavan viikon menoihin.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: https://leo.hardihood.fi/2012/02/viikkopaivakirja-7-13-19-2-2012/

 

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa