Ekoisi: Viisi huomiota vaipattomuudesta

Vauva täyttää pian puoli vuotta. Olemme alusta lähtien käyttäneet kestovaippoja ja harjoitelleet vessahätäviestintää eli käyneet pissattamassa ja kakattamassa vauvaa aina kun hän on ilmaissut vessahätää tai olemme niin hänen viestejä tulkinneet.

Ollessani perjantaina vauvan kanssa yhtäjaksoisesti pidemmän ajan, päätin kokeilla ensimmäistä kertaa olemista ilman vaippaa eli vaipattomuutta.

Käytännössä kokeilu toimi siten, että vauva oli pelkissä housuissa aina silloin kun hän oli hereillä ja olimme kotona. Päiväunien ja yön ajaksi sekä ulos lähtiessämme laitoimme vaipan.

Homma toimi yllättävän hyvin. Perjantaina vauva pissasi vain kerran housuihinsa. Sen sijaan lavuaariin meni ainakin kuudet pissat ja yhdet kakat. Pestäviä vaippoja tuli koko vuorokauden aikana (24h) normaalin 10-12 kappaleen sijaan vain kuusi.

Jatkoimme kokeilua myös lauantaina ja sunnuntaina vähän huonommalla menestyksellä. Vauva onnistui pissaamaan ja kakkaamaan monta kertaa housuihinsa ennen kuin ehdimme kissaa sanoa. Siitä huolimatta kokeilusta jäi rohkaistunut olo: Miksi ihmeessä emme ole aloittaneet vaipattomuuskokeiluja jo paljon aiemmin?

Pelkästään muutaman päivän aikana ehti huomata vaipattomuuden monia hyötyjä. Ohessa viisi havaintoa:  

1. Vaipattomuudesta tulee vähemmän pyykkiä. Parin päivän kokeilun yhteydessä käytettyjen kestovaippojen määrä tippui lähes puoleen.

2. Vauvan vessahätätarpeen huomaa ilman vaippaa helpommin kuin vaipan kanssa.

3. Vessassa käynti ilman vaippaa on helpompaa kuin vaipan kanssa. Housut saa muutamassa sekunnissa pois ja takaisin eikä vaippakuorien tai imujen kanssa tarvitse säätää lainkaan.

4. Mikäli pissa tai kakka tulee housuun, huomaa sen välittömästi.  Vauva ei joudu olemaan märkänä ja likaisena juuri lainkaan.

5. Vauvan ollessa pieni, myös vahingot ovat pieniä. Vaipattomuuden harjoittelu varhain on helpompaa kuin siinä vaiheessa, kun lapsi on iso, ja myös pissat ja kakat ovat isoja.

Viikonlopun aikana luin myös Ingrid Bauerin kirjan Diaper Free – The Gentle Wisdom of Natural Infant Hygiene, joka on hyvä perusteos aiheesta. Bauerin mukaan vaipattomuutta kannattaa kokeilla ja harjoitella vauvan kanssa alusta pitäen tai mahdollisimman varhain.

Käytännössä vaipattomuutta ja vessahätäviestintää voi edistää neljällä tavalla:
– (1) tarkkailemalla aikatauluja ja vauvan rytmiä,
– (2) tulkitsemalla vauvan signaaleja ja kehonkieltä,
– (3) luottamalla omaan intuitioon ja
– (4) antamalla vihjeitä vauvalle.

Poimin kirjasta lisäksi ainakin seuraavat 13 huomiota vaipattomuuden puolesta:
– Vaipattomuus on luonnollista.
– Vauvan tarpeisiin voi vastata välittömästi.
– Vauvan ja vanhemman välinen kommunikaatio lisääntyy.
– Lisää vauvan fyysistä hyvinvointia ja pitää ihon kunnossa.
– Vauvan ja vanhemman ihokontaktin määrä lisääntyy.
– Auttaa vauvaa ruumiintuntemuksessa.
– Hygieenistä ja lisää vauvan puhtautta.
– Säästää rahaa.
– Terveellistä ja turvallista.
– Ympäristön kannalta paras ratkaisu – vähemmän pyykkiä eikä vaipparoskaa lainkaan.
– Käytännöllistä ja lisää joustavuutta (vrt. rintaruokinta).
– Tukee lapsen ja vanhemman välistä yhteistyötä ja ehkäisee konflikteja.
– On palkitsevaa ja hauskaa.

Ensimmäinen vaipattomuuskokeilu toimi niin hyvin, että suorastaan harmittaa, että en ole kokeillut sitä jo paljon aiemmin. Nähtäväksi tietysti jää, miten homma toimii jatkossa. 

Aiheesta lisää myös täällä: Elimination communication.

Edelliset Ekoisi -kirjoitukset ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?
– Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
– Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
– Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
– Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
– Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
– Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
– Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
– Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
– Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
– Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
– Osa 27: Arjen ekovinkkejä  – ota talteen!
– Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
– Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
– Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?
– Osa 31: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa
– Osa 32: Piilomerkityksiä vauvalle
– Osa 33: Ekoisin joulumuistio
– Osa 34: Lapsiperheen joulu: Viisi vinkkiä tavarapaljoudesta selviämiseksi
– Osa 35: Mitä tavaroita vauva tarvitsee vuorokauden aikana?
– Osa 36: Jalkakäytävien talvikunnossapito
– Osa 37: Perhelomalla Hangossa
– Osa 38: Vertailussa kantoliina ja lastenvaunut
– Osa 39: Wanted: Ekologinen päiväkoti
– Osa 40: Kertakäyttövaipat vai kestovaipat?
– Osa 41: Tavoitteena tasajako: Koti- ja lastenhoitotyöt + esimerkkipäivä
– Osa 42: Tavaroiden sijaan kannattaa hankkia tietoa: Tässä kirjavinkkejä!
– Osa 43: Suoramarkkinointia lapsiperheille
– Osa 44: Miksi niin harva imettää?

3 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Viisi huomiota vaipattomuudesta”

  1. Hei!

    Apua, miten aika rientää, vasta luin vauvan syntymästä! Vaipattomuus ja vessahätäviestintä ovat mielenkiintoisia puheenaiheita. Jos joskus saamme jälkikasvua, ajattelin kokeilla vaipattomuutta heti, tai ainakin mahdollisimman aikaisin. Törmäsin myös vähän aikaa sitten Dunstan-vauvakieleen, joka aukaisee hämmästyttävästi lapsen ja vanhempien kommunikaatio-ongelmia. Vaipattomuuden ja vauvakielen yhdistäminen toisi varmasti helpostusta vaipattomuuteen, koska vauva selvästi ilmaisee hätänsä.

    Kiitos mielenkiintoisista puheenaiheista!

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa