EEB seminar in Brussels 19.-21.1.2006

19.-21.1.2006

Matkustan EU:n kestävän kehityksen strategiaa käsittelevään EEB:n seminaariin Brysseliin. Erja Heinon ja allekirjoittaneen matkaraportti ohessa kertonee olennaisen.

* * *

Matkaraportti EEB:n EU:n kestävää kehitystä koskevasta seminaarista
Leo Stranius / Erja Heino 23.1.2006

THE EU SUSTAINABLE DEVELOPMENT STRATEGY – AN ENVIRONMENTAL RESPONSE
– EEB Conference 20-21 January 2006, Brussels

1. Yleistä

Seminaarin tavoitteena oli vaihtaa näkemyksiä komission joulukuussa 2005 julkaisemasta EU:n kestävän kehityksen strategiasta. Kestävän kehityksen strategian ohella seminaarissa käsiteltiin myös komission luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevaa temaattista strategiapaperia. Lisäksi konferenssin tarkoituksena oli viimeistellä Green 10 -ryhmän valmistelemaa lausuntoa strategiasta. Seminarin osallistujat koostuivat pääsääntöisesti EEB:n jäsenjärjestöjen edustajista ja EU:n eri instituutioiden edustajista. Suomen luonnonsuojeluliitosta seminaariin osallistuivat Leo Stranius ja Erja Heino.

Ensimmäisen päivän aikana keskusteltiin EU:n kestävän kehityksen strategiaprosessista Itävallan puheenjohtajuuskauden aikana ja keskeisimmistä sisältökysymyksistä (esimerkiksi suhde Lissabonin strategiaan, strategian seuranta ja implementointi). Toisena päivinä jakaannuimme temaattisiin työryhmiin valmistelemaan Green 10 -ryhmän tulevaa lausuntoa. Itse osallistuin globaalia ulottuvuutta, liikennettä ja ilmastonmuutosta koskeviin työryhmiin Erja Heinon osallistuessa globaalia ulottuvuutta, luonnonvarojen käyttöä ja ilmastonmuutosta koskeviin työryhmiin.

Näyttää siltä, että komissio on epäonnistunut uuden kestävän kehityksen strategian valmistelussa. Strategiasta, joka on tarkoitus hyväksyä ensi kesäkuun huippukokouksessa, puuttuu visionäärisyys, kunnianhimo ja konkreettiset tavoitteet sekä aikataulut, uudet avaukset ja ideat. Esimerkiksi ekologisen verouudistuksen tai biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämisen saralle ei näytetä menevän ollenkaan eteenpäin. Strategiasta näyttää muodostuvan selvästi heikompi kuin Göteborgissa vuonna 2001 hyväksytystä edellisestä versiosta.

Suomessa ollaan samaan aikaan EU-strategian kanssa valmistelemassa omaa kestävän kehityksen kansallista strategiaa. Leo Stranius edustaa Suomen strategiaa valmistelevassa työryhmässä suomalaisia ympäristöjärjestöjä, ml. Suomen luonnonsuojeluliitto. Tätä silmälläpitäen keskustelu EU-strategiasta oli erityisen kiinnostava.

Matkan aikana Erja Heino tapasi komission ympäristöpääosaston johtajan Timo Mäkelän sekä kävi keskusteluja EEB:n kanssa EU:n jätepuitedirektiivistä, luonnonvarojen kestävän käytön teemastrategiasta sekä jätteiden synnyn ehkäisyn ja kierrätyksen teemastrategiasta. Itse kävin tapaamassa Parlamentin vihreän ryhmän ympäristöpoliittista neuvonantajaa ja MEP Satu Hassin erityisavustajaa.

Suomen puheenjohtajuuskauden aikana Suomen luonnonsuojeluliittoon kohdistunee paljon odotuksia Eurooppalaisten ympäristöjärjerjestöjen (ml. EEB) taholta. Tähän on syytä varautua tavalla tai toisella mahdollisuuksien mukaan. Seuraava EEB:n EU:n kestävän kehityksen strategiaa käsittelevä tapaaminen pidettänee 6.3.

2. Yhteenvetoa keskusteluista

Keskustelimme seminaaritauoilla Valtioneuvoston kanslian edustajan Eero Tuomisen ja Suomen pysyvän EU-edustuston ympäristövastaavan Camilla Lommi-Kippolan kanssa. He kaipaavat lisää tietoa siitä, mitä Suomessa tapahtuu ympäristöasioissa. Tietoa tulee vähän – edes teollisuus ei kerro ympäristösaavutuksistaan. Ympäristöjärjestöiltäkin toivotaan lisää viestejä. Esimerkiksi siitä eivät ole saaneet tietoa, että Suomen uudelleenkäyttöön perustuvien pakkausjärjestelmien ansiosta Suomessa syntyy vain puolet EU-maiden keskimääräisestä pakkausjätteen määrästä. Tietoa kannattaisi jakaa laajemmaltikin Brysselissä ja siis englanniksi.

Valmisteilla olevat jätteiden synnyn ehkäisyn ja kierrätyksen teemastrategia, luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemastrategia sekä jätepuitedirektiivi edustavat samaa linjaa kuin SDS. Jos esitykset menisivät läpi komission ehdottamassa muodossa, taannuttaisiin EU:n ja jäsenmaiden ympäristöpolitiikassa huomattavasti. Komission tavoite purkaa lainsäädäntöä eli demokraattista päätöksentekoa ja siirtyä standardoinnin kaltaisiin vapaaehtoisiin ohjauskeinoihin edistyisi näin kertaheitolla. Luonnonvarojen kulutuksen tai jätteiden määrän vähentämiselle ei asetettaisi tavoitteita eikä taloudellisia tai lainsäädännöllisiä ohjauskeinoja.

Myös keskustelu Timo Mäkelän kanssa osoitti, että komissiolla on suuri tarve purkaa ympäristölainsäädäntöä ja jättää asiat markkinoiden hoidettavaksi. On kuulemma suuria vaikeuksia edes pyrkiä pitämään kiinni olemassa olevista tuottajan vastuu lainsäädännöstä. Jätteiden synnyn ehkäisy jätetään jäsenmaiden jätesuunnitelmien varaan. Mutta komissio huolehtii ”kierrätyspolttoaineen” standardoinnin ja direktiivin vesittämisen avulla siitä, että aiemmin sentään puheissa kulkenut jätehierarkia romutetaan edistämällä polttoa yli kierrätyksen ja ehkäisynkin. Mäkelä jopa totesi, ettei jätedirektiivin hierarkia velvoita ketään. Myös luonnonvarojen kulutuksen tehostaminen jäisi jäsenmaiden kyvyn ja taidon varaan.

EEB:ssä puolestaan ollaan ”realisteja” eikä yritetä tämän taloudellisia arvoja korostavan ja ympäristöarvot unohtavan komission aikana vaatia ”liikaa”. Siksi kommentitkin tehdään sordiinolla. EEB:n toivoo, että jäsenmaat kuten Suomi näyttäisivät, että tolkullisten ympäristötavoitteiden asettaminen ja tehokkaiden ohjausvälineiden käyttäminen on mahdollista. Jotta kaikkein kauheimmat asiat saataisiin karsittua teemastrategia- ehdotuksista ja jätepuitedirektiivistä on joka jäsenmaassa yritettävä kiireesti lobata päättäviä tahoja, etenkin ympäristöministeriöitä. Jätteiden synnyn ehkäisyn teemastrategia on tarkoitus hyväksyä jo Itävallan puheenjohtajakaudella eli kesäkuun loppuun mennessä. Jätepuitedirektiivi halutaan läpi vuoden loppuun mennessä eli Suomen kaudella.

Helsingissä 23.1.2006

Leo Stranius ja Erja Heino

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa