Torstai 16.2.

Kioton pöytäkirjan voimaan astumisesta on tänään tasan vuosi. Kestävän kehityksen strategiaa valmistelevan työryhmän kokouksessa ehdotan maljan nostoa. Kokous sujuu positiivisessa hengessä. Puheenvuoroni fossiilivapaasta Suomesta ja ekologisesta verouudistuksesta otetaan otetaan kohtalaisen positiivisesti vastaan. MTK:n ja EK:n edustajatkin esittävät järkeviä puheenvuoroja. Sen sijaan Kuntaliitto on huolissaan kuntien rahoitukseen liittyvistä kysymyksistä. Nyt pitäisi vielä pyrkiä puristamaan eri järjestöiltä viimeiset korjausehdotukset ja kommentit papereihin. Illalla käymme Annukan kanssa juoksemassa ja kirjottelemme sähköposteja. Viikon tiukka … Lue lisää

Keskiviikko 15.2.

Osallistun ympäristöjärjestöjen yhteiseen ilmastopalaveriin. Keskustelemme mahdollisuuksissta vaikuttaa yleiseen ilmastopoliittiseen mielipideilmastoon. Esimerkiksi teollisuuden, AY-liikkeen, tiedotusvälineiden ja monien muiden kanssa pitäisi tehdä tiivistä yhteistyötä. Suomen luonnonsuojeluliiton jätteenpolttokannat ja turpeen vastustaminen herättävät myös keskustelua. Greenpeacen Kaisa Kosonen käy elävästi läpi eduskunnan lähetekeskustelu energia- ja ilmastoselonteosta. Keskustelemme pitkään järjestöjen keskeisistä argumenteista tulevissa valiokuntakuulemisissa ja muissa tapahtumissa. Itse ehdotan keskeiseksi sanomaksi seuraavia näkökulmia: (1) tarvitaan uusi pitkän tähtäimen strategia, (2) panostus energiansäästöön ja (3) siirtymnen … Lue lisää

Tiistai 14.2.

Ystävänpäivä. Annukka on paras ystäväni. Aamupäivällä suuntaan Tampereelle viimeiselle englannin kielen kurssille. Väittelyharjoitukset sujuvat ihan mukavasti. Olen tyytyväinen suorituksiini, vaikka olisin voinut tehdä kotityöt hiukan paremminkin. Tampereen juna-asemalla törmään pikaisesti myös Sini Harkkiin. Entinen SLL:n metsäasiantuntija on tekemässä Tampereella ympäristöpolitiikan opintoja. Suosittelen ympäristöpolitiikkaa kaikille. Uskon, että ihmiset, jotka eivät opiskele ympäristöpolitiikkaa, tekevät sitä vain tahattomasti omaa tietämättömyyttään. Illalla vanha pomoni Pasi Vesterinen soittelee ja keskustelemme pitkään kuulumisia. Kaiken ohella tai … Lue lisää

Maanantai 13.2.

Olen koko päivän ja illan töissä. Bussimatkalla kotiin törmään Toni Haapaseen. Toni on aloittamassa työt Kepassa. Onnea ja menestystä! Illalla järjestelemme Anna Ylä-Anttilan kanssa Metsä-Botnia keskustelutilaisuutta Suomen Sosiaalifoorumiin. Alustajat ovat edelleen hiukan hakusessa. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnasta lähetetään lausuntopyyntö liittyen valtioneuvoston selvitykseen (VNS 5/2005 vp) lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksista – kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpenemiseksi. Strategia pitäisi pistää kokonaan uusiksi.

Viikonloppu 11.-12.2.2006

Toimin lauantaina Helsingin yliopiston Maan ystävien, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen ja Tulevaisuuden Voima ry:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa puheenjohtajna. Kolme tuntisessa tilaisuudessa keskustellaan pääkaupunkiseudun liikenneratkaisuista. Tarkemmin ottaen kysymys on keskustatunnelista, länsimetrosta ja raide-jokerista. Tilaisuus on hyvin onnistunut ja yleisöäkin on paikalla noin 60-70 ihmistä. Keskustelu on intensiivistä ja asiantuntevaa. Kävelen vanhalta ylioppilastalolta Lasipalatsin kahvilaan. Annukka ja Heikki Korpela ovat yhdessä Essi Rajamäen ja Markus Koljosen kanssa suunnittelemassa ViNOn lehden eli Rönsyn ulkoasua. Juon teetä … Lue lisää

Torstai ja perjantai 9.-10.2.

Olen kaksi päivää työn puolesta osastomme vuosisuunnittelupäivillä Forssan lähellä urheiluopisto Eerikkilässä. Kyseessä on rauhallinen ja luonnonläheinen paikka Hämeen luontokeskuksen tuntumassa. Kahden päivän aikana työasioita ehtii pohtimaan ja suunnittelemaan kerrankin kunnolla irti arjen kiireestä. Työryhmätyöskentelyn ohella käymme myös harrastamassa metsässä lumikenkäkävelyä. Lisäksi käyn juoksemassa pimeällä maantiellä ennen saunomista ja avantouintia. Rentouttavaa ja tehokasta. Muiden lähtiessä illan pikkutunneilla Forssan keskustaan nauttimaan vilkkaasta yöelämästä, jään Eerikkilään takomaan sähköposteja. Perjantaina Anna-Stiina jättää vastaajaan viestin … Lue lisää

Keskiviikko 8.2.

Järjestän keskustelutilaisuutta Metsä-Botnian sellutehdashankkeen tiimoilta Suomen sosiaalifoorumiin. Varmistan ensin, että Maan ystävät ja Suomen luonnonsuojeluliitto voivat toimia järjestäjätahoina. Pyydän Metsä-Botnian edustajaa sekä Greenpeacen Mikael Sjövallia tilaisuuteen puhumaan. Lisäksi olen yhteydessä Ulriikka Aarnioon mahdollisesta Satu Hassin osallistumisesta. Anna hoitelee samaan aikaan Siemenpuusäätiötä sekä mahdollista Paperiliiton, UM:n ja yliopiston edustajaa sekä kirjoittelee tilaisuudesta infon tulevaan Sosiaalifoorumin lehteen ja ohjelmaan. Yhteistyö pelaa ja homma edistyy! Samaan aikaan viilaamme myös yhdessä Ursula Immosen ja … Lue lisää

Tiistai 7.2.

Saamme töihin Reilun kaupan kahvia automaatteihin. Jee! Joudun karkaamaan Tampereelle englannin kielen syventävälle kurssille jo aamupäivällä. Työpuhelut ja sähköpostit sen sijaan seuraavat mukana. Teemme englannin kurssilla väittelyharjoituksia. Opettaja on ollut kaksi viikkoa sairaana ja kaikki ovat hiukan pihalla siitä, mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Muutenkin tuntuu siltä, että kurssia ei ole juurikaan suunniteltu etukäteen. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että kurssista pääsee aika helpolla. Esimerkiksi englannin kielen kirjallisen taidon kurssi oli mielestäni … Lue lisää

Maanantai 6.2.

Takana on rentouttava ja löysä viikonloppu. Töissä on sen sijaan heti täysi tohina päällä. Eri kokoukset, vierailut ja projektit painavat päälle. Joudun kuitenkin karkaamaan Tampereelle iltapäivällä. Olen luvannut ympäristöpolitiikan professori Yrjö Hailalle, että tulen esittelemään tekeillä olevaa gradua yhden ylimääräisen kerran. Erityisjärjestely on tehty siitä syystä, että lähdin kesken graduseminaaria keväällä 2005 Peruun ja yli puolet lukukauden istunnoista jäi näin väliin. Graduseminaari sujuukin aika mukavasti. Saan kannustavaa palautetta ja näyttää … Lue lisää

Viikonloppu 3.-5.2.2006

Tulen myöhään töistä perjantai-iltana. Väliin jää niin ilmasto.org -hankkeen kuin Maan ystävien ilmastokampanjan kokouksetkin Tampereella. Käymme kuitenkin paukkupakkasessa juoksemassa normaalin 10 kilometrin lenkin vaikka hengityshöyry jäädyttääkin naaman suojalle vedetyn kaulaliinan. Illallla katsomme 1970- ja 1980-luvujen vaihteen diskukulttuuria kuvaavan, hiukan mielenkiintoisen, elokuvan. Lauantai aamuna nukumme Annukan kanssa pitkään ja luemme lehtiä myöhäisellä aamupalalla ennen kuin lähdemme retkelle Itä-Helsinkiin. Matkustamme metrolla Kontulaan, jossa vierailemme paikoissa, jossa olen yläaste- ja ammattikouluaikoina asunut. Kävelemme … Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Seuraa minua Instagramissa