Perjantaina 27.9.2019 klo 16.00 on omaelämäkertani Ekoistin muistelmien julkistustilaisuus Helsingin keskustakirjasto Oodin kirjataivaassa (3 krs). Samana päivänä Helsingissä ja Suomessa vietetään myös kansainvälistä ilmastolakkoa.
Julkistustilaisuudessa minua haastattelee kirjailija Laura Gustafsson. Lisäksi puheenvuoron pitävät isäni Pentti Stranius, europarlamentaarikko Heidi Hautala ja johtaja Mari Pantsar (Sitra). Lämpimästi tervetuloa! Tapahtuma täällä.
Omaelämäkerran kirjoittaminen 45-vuotiaana oli aluksi outo ajatus. En ole elämässäni siinä vaiheessa, jossa kirjoitetaan muistelmia. Siitä huolimatta kirjahanke ja kirjoittaminen omista taustoista vei minut mennessään. Nyt vuoden kestänyt projekti on muuttunut kirjaksi.
Uutisia työtehtävien suhteen. Olen siirtymässä kestävän tulevaisuuden johtajaksiT-Media Relations -nimiseen yritykseen nykyisistä töistäni Kansalaisareenan toiminnanjohtajan paikalta.
Aikaisemmin minua ahdisti se, että kukaan muu ei tee ilmasto- ja ympäristökriisin ratkaisemiseksi tarpeeksi. Nyt ahdistaa se, että vaikka monet tekevät paljon, aika loppuu kesken. Koen, että myös minun on tehtävä kaikkeni.
Tavoitteenani on vauhdittaa yritysten ja eri organisaatioiden siirtymistä sosiaalisesti oikeudenmukaiseen hiilineutraaliin kiertotalouteen, jossa luonnon monimuotoisuus lisääntyy.
Haaste on valtava. Ihmiskunta ei mennyt kuitenkaan kuuhun siksi, että se oli helppoa ja halpaa, vaan siksi, että iso haaste motivoi. Vaikka toivottomuus on moraalitonta, Greta Thunbergiltä olen oppinut, että emme tarvitse toivoa. Tarvitsemme tekoja. Kun alamme toimia, on toivoa kaikkialla.
Nykymenolla hiilibudjettimme riittää alle yhdeksäksi vuodeksi. Jos pystymme vähentämään globaalisti päästöjä 18 % vuosittain tästä vuodesta alkaen, meillä on vielä 66 % mahdollisuus pitää lämpeneminen 1,5 asteen rajoissa. On arvioitu, että 1,5 asteen ja 2 asteen lämpenemisen ero tarkoittaa noin 150 miljoonan ihmisen lisäkuolemaa. Ei ole sama lämpeneekö ilmasto 1,5 vai 2 vai 3 astetta. Jokainen teko lasketaan.
Oheinen tiedote on julkaistu tänään 18.9.2019.
Leo Stranius kestävän tulevaisuuden johtajaksi T-Mediaan – Ilmastonmuutoksen ajatusjohtaja auttamaan yrityksiä liiketoiminnan suunnittelussa
Johtamisessa on viimeisen sadan vuoden aikana siirrytty organisaatioiden ja asioiden johtamista korostavasta management-johtamisesta ensin innovatiivisuutta ja ihmisiä korostavaan leadership-johtajuuteen sekä tämän jälkeen palvelevaan johtamiskulttuuriin (servant leadership), jossa johtajan ja esihenkilön ensisijaisena tehtävänä on auttaa omaa porukkaa menestymään ja onnistumaan.
Viime vuosina on alettu puhua yhä enemmän myös itseohjautuvuudesta ja itseohjautuvasta johtamisesta. Itseohjautuva johtamismalli lähtee siitä, että paras osaaminen ei välttämättä ole aina byrokratian huipulla esihenkilöillä tai johtajilla. Väliportaita, hierarkioita ja esihenkilöitä tarvitaan vähemmän ja päätösvaltaa voidaan antaa suoraan tekijöille.
Olen viimeiset pari vuotta kuunnellut äänikirjoja. Tämä on mullistanut kirjojen kulutukseni.
Kun muutama vuosi sitten luin ehkä noin 2-4 paperikirjaa kuukaudessa, on äänikirjojen myötä kirjamäärät moninkertaistuneet.
Kivointa on kuunnella äänikirjoja kuntoillessa. Langattomat kuulokkeet ovat hyvät!
Lisäksi kuuntelen kirjoja kaksinkertaisella nopeudella. Kun aikanaan aloitin tämän, kuulosti puhe aivan aluksi vähän huvittavalta. Ei mennyt kuitenkaan kauan, kun aivot tottuivat nopeampaan tahtiin. Nykyään en edes huomaa nopeampaa lukutahtia. Ainoastaan koko kirja tulee kuunneltua puolet lyhyemmässä ajassa ja siitä saa paljon enemmän irti, kun keskittyminen paranee.
Tyypillisesti kuuntelen kirjoja juoksulenkillä, kotitöitä tehdessä tai pyöräillessäni paikasta toiseen. On kätevää kun koko kirjasto on aina mukana puhelimessa. Erillistä lukulaitetta ei tarvita.
Luettuani Greta Thunbergin kirjan tulin vakuuttuneeksi, että koululaisten perjantaiset ilmastolakot eivät riitä.
Olemme kriisissä ja tarvitsemme kaikki mukaan. Yksilövalintojen ohella tarvitsemme järjestelmän muutoksen. Hyvä tapa asettaa tulevaisuus nykyisyyden edelle on osallistua tavalla tai toisella yleiseen ilmastolakkoon 27.9.2019.
Ymmärrän, että monille suurille ay-liitoille tai keskusjärjestöille lakko tai yleislakko ovat niin latautuneita, merkityksellisiä ja symbolisia käsitteitä, että on vaikeaa tai mahdotonta lähteä mukaan “yleislakkoon”.
Toisaalta herää kysymys. Mikä voisi olla tärkeämpi asia lakkoilla, kuin yhteinen tulevaisuutemme ja ilmasto? Lakkoillaanhan sitä kiky-minuuteista ja palkankorotustenkin puolesta. Earth Strike olisi ay-järjestöille hyvä tapa näyttää, että he ovat ymmärtäneet, mikä on tämän sukupolven suurin haaste ja kaikkein tärkein puolustettava arvo.
Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä niin paljon kuin pystymme! Meillä on niin paljon voitettavaa.
Ohessa Earth Strike Suomen vieraskynäkirjoitus blogiini.
Kansalaisareenassa työntekijät saavat käyttää kaksi päivää vapaaehtoistoimintaan vuodessa.
Hyödynsin tätä mahdollisuutta ja olin yhden lauantain koko perheen voimin ystäväni Eveliina Lundqvistin perustamassa Saparomäessä talkootöissä. Saparomäki on turvallinen loppuelämän koti entisille tuotantoeläimille Porvoossa.
Otimme pyörät mukaan ja lähdimme eräänä lauantai aamuna bussilla Porvooseen koko perheen voimin. Porvoosta pyöräilimme puolisoni sekä viisi- ja seitsemänvuotiaiden lasten kanssa vielä kuuden kilometrin matkan perille.
Idea talkoista Saparomäessä tuli ystävältäni. Hän oli sopinut Saparomäen kanssa ajankohdasta ja kerännyt joukon ystäviään mukaan. Olikin mukavaa, kun paikalla oli läheisiä ystäväperheitä ja lapsilla näin leikkiseuraa.
”Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä niin paljon kuin pystymme.”
Olin viikonloppuna tekemässä talkootöitä eläinten turvakoti Saparomäessä. Pyörämatkalla kuuntelin perjantaina 16.8.2019 suomeksi ilmestyneen Greta Thunbergista kertovan kirjan Sydämen asioita – Perhe ja planeetta kriisissä.
Kirja oli omasta mielestäni kiinnostava ainakin kolmesta eri näkökulmasta.
Kesän kääntyessä lopuilleen oli aika tehdä kotona pieni tavarakatselmus.
Salaisena haaveenani on pystyä vastaamaan 100 tavaran haasteeseen eli selvitä arjessa alle 100 tavaralla. Esimerkiksi viime kesäloman aikana minulla oli käytössä neljän viikon reissulla yhteensä 69 henkilökohtaista tavaraa. Tämä kuitenkin vain kesäloman ajan.
Tällä hetkellä tilanne on se, että minulla on arjessa käytössä yhteensä 327 henkilökohtaista tavaraa. Noin vuosi sitten, kun kävin tavarat viimeksi perusteellisesti läpi, oli minulla 415 tavaraa. Hyvään suuntaan ollaan siis menossa, vaikka aika paljon on vielä tehtävää.
SuomiAreena on kuulunut lähes jokaiseen kesääni viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Ensimmäisen kerran olen osallistunut tapahtumaan vuonna 2010. Tuolloin Kansalaisfoorumi järjesti Aaro Harjun ja Sari Kuvajan toimesta keskustelutilaisuuden kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta.
Tänä vuonna järjestimme yhdessä seitsemän järjestön voimin tilaisuuden “Mikä on vapaaehtoistoiminnan arvo tulevaisuuden yhteiskunnassa?
Keskustelemassa olivat SDP:n perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru, Demos Helsingin perustajajäen ja tulevaisuuden tutkija Aleksi Neuvonen, Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen, Lassila & Tikanojan yhteiskuntasuhdejohtaja Jorma Mikkonen ja allekirjoittanut Kansalaisareenan toiminnanjohtajan roolissa.
Lisäksi olimme koko viikon kansalaistorilla, jossa oli mahdolisuus pyörittää vapaaehtoistoiminnan onnenpyörää. Tunnelmia torilta voi käydä katsomassa Kansalaisareenan Facebook-sivulta.
Kuluneen vuoden aikana ilmastoaktivismi on säväyttänyt koko maailmaa. Ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg onkin jo ns. “household name”, ja 16-vuotiaan tytön perjantaiset ilmastolakot ovat laajentuneet kymmeniin maihin ja satoihin kaupunkeihin.
Suomessa ilmastolakkoilun kyljessä myös ilmastoveivataan ja Fridays4Future-liikkeen tavoin Ilmastoveivi2019-kampanjan kärjessä eivät ole asiantuntijat, vaan huolestuneet kansalaiset. Kampanjallamme olemme tähdänneet konkreettiseen tavoitteeseen: Suomen tulee ryhtyä EU-puheenjohtajakaudella globaaliksi ilmastojohtajaksi ja muuttaa EU:n ilmastopolitiikka kestävämpään suuntaan. Tämä tarkoittaisi ilmaston lämpenemisen rajaamista 1,5 asteeseen. Vetoomuksemme on kerännyt jo lähes 60 000 nimeä ja yli 170 yhteisöä tukijakseen pääasiassa vapaaehtoistoiminnalla ja todella pienellä budjetilla.
Kestävä elämä ei ala täydellisistä valinnoista vaan suunnasta. Oma matkani vegaaniksi kesti melkein 20 vuotta oheisen julisteen näkemisestä. Ja sen jälkeen se mikä oli selvää vuonna 1995, tuli pysyväksi osaksi arkea vasta 2007.
Jokainen valinta on kuitenkin oikeaan suuntaan ja arvostettavaa! Mikä olisi sun askel kohta kestävää arkea tänä vuonna?
Kirjoittelin omasta pitkästä siirtymästä Substackiin: https://leostranius.substack.com/p/kestava-elama-ei-ala-taydellisyydesta
Third Rockin toimitusjohtaja viides kokonainen vuosi. Yritysvastuuregulaation lässähdyksestä huolimatta varsin kelvollista ja toivottavasti vaikuttavaa tekemistä noin 100 eri yrityksen tai organisaation kanssa. Lyhennetty työviikko täydellä palkalla sai mukavasti huomiota ja herätti paljon kiinnostusta.
Liikuntaa kertyi vuoden aikana yhteensä 862 tuntia. Uintia 281 km, pyöräilyä 8085 km ja juoksua 1302 km. Joka aamu kevyt venyttely ja 7 minute workout.
Kesäloman aluksi tein omatoimisen triathlonin täysmatkan. Lisäksi kertyi kaksi puolimatkaa, maraton/ultrajuoksu (51 km) ja 16 puolimaratonia.
Kirjallisuutta. Vuoden alussa ilmestyi kirjani 1,5 astetta parempi arki. Yhteensä luin tai kuuntelin vuoden aikana 250 kirjaa.
Kävin 50 lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Tästä aiheesta on tavoitteena kirjoittaa seuraavaksi kirja. Omaksi yllätyksekseni sain kirjan tekemistä varten jopa apurahan Suomen tietokirjailijoilta.
Luottamustehtäviä. Olen saanut olla Animalian hallituksessa edistämässä eläinten oikeuksia ja toimia Myrskyvaroitus-yhdistyksen hallituksen neuvonantajana edistämässä ilmastoasioita.
Matkustelua ja kokouksia. Yhteensä 70 matkapäivää. Suurin osa kotimaassa. Kesällä maata pitkin Kilpisjärven kautta Pohjois-Norjaan Tromssaan ja Lofooteille. Tänäkään vuonna ei ainuttakaan lento- tai laivamatkaa. Lisäksi vuoden aikana yhteensä 837 kokousta.
Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Tästä yhteistyöstä julkaistiin toukokuussa ensimmäinen räp-kappale. Biisin nimi on ”Poljen poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen.
Sijoituksia. Lahjoitimme 10,13 % kotitalouden nettotuloista (9740,50 e) hyväntekeväisyyteen. Uskon, että kaikkein vastuullisinta ja tuottoisinta sijoittamista pidemmällä tähtäimellä on rahan lahjoittaminen niille tahoille, jotka edistävät kestävää maailmaa.
Unta kertyi vuoden aikana keskimäärin 6 tuntia ja 2 minuuttia yössä. Keskimäärin 7 minuuttia vähemmän yössä kuin edellisen vuonna.
Saa olla kiitollinen ja onnellinen, että tänä vuonna on pysynyt terveenä ja hyvässä kunnossa sekä voinut tehdä niin paljon sitä mistä tykkää eli käytännössä mm. harrastaa triathlonia.
Mitä tuli tehtyä eli vuoden 2025 liikunta numeroina…
-Uinti: 125,5 h, 281 km -Pyörä: 391 h, 8085 km -Juoksu: 142,5 h, 1302 km -Fysiikka: 175 h -Muuta: 28 h
(Suuri osa tunneista/kilometreistä on arkiliikuntaa tai höntsäilyä eikä tavoitteellista treenaamista)
Tämä pitää sisällään myös yhden omatoimisen täydenmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-/ultrajuoksun (51 km) ja 16 puolimaratonia sekä päivittäiset 7 minute workout -treenit.
Liikuntaa yhteensä 862 h. Keskimäärin 16,5 tuntia viikossa tai 2 h 22 min päivittäin.
Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria?
Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.
Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.
Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta.
Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään.
Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä.
Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.
Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä.
Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
Kirjamessujen kävijämäärät rikkoivat viime viikolla uusia ennätyksiä. Kirjat kiinnostavat, joten tässä pari erinomaista kirjasuositusta kaikille, jos ette ole jo lukeneet/kuunnelleet tai muuten jo täyttäneet sähköistä tai fyysistä kirjahyllyä uusilla kirjoilla viikonlopun aikana.
Sami Keto: enemmän kuin sapiens
Mitä on olla ihminen? Kohti kestävämpää suhdetta maailmaan! Loistava kirja lajien luontosuhteesta. Kirja laajentaa ja syventää merkittävästi sen esikuvana toiminutta sinänsä erinomaista Yuval Noah Hararin Sapiens - Ihmisen lyhyt historia -teosta. Sami Keto osoittaa lukemattomin esimerkein upeasti ihmisen paikan osana luontoa.
”Maailman vaikutusvaltaisimpia eliöitä ovat olleet sinibakteerit, jotka muuttivat maapallon ilmakehän hapellisiksi ja mahdollistivat valtavan määrän muun elämän kehittynistä.”
Kun ihastellaan tai kauhistellaan ihmisen maankäyttöä esimerkiksi maanviljelyksen myötä, on hyvä muistaa, että lehtimuurahainen on harjoittanut menestyksellistä maanviljelyä jo 50 miljoonan vuoden ajan. Tai kun ihastellaan ihmisen kommunikointikykyä, kannattaisi vaikka tutustua valaiden tai delfiinien viestintään. Ihminen ja sen kulttuuri on täysin riippuvaista luonnosta. Kannattaa toimia ja elää sen mukaan.
Paavo Teittinen: Pitkä vuoro - Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen
Jos kuvittelit, että pakkotyötä ei ole Suomessa, kannattaa lukea tai kuunnella tämä kirja. Viimeistään nyt jokaisen yrityksen kannattaisi hiukan tarkistaa käytäntöjään omassa toiminnassa ja arvoketjussa sekä varmistaa, että siellä toteutuu edes alkeelliset ihmisoikeudet.
Ravintolat, marjanpoiminta, siivous, rakennusala. Viranomaisten kyvyttömyys ja haluttomuus puuttua ilmiselviin väärinkäytöksiin. Paavo Teittinen maalaa lohduttoman kuvan siitä, miten heikossa asemassa olevia ulkomaalaisia hyödynnetään rahanteon ja bisneksen välineinä, kun samaan aikaan puhutaan kauniita yritysvastuusta. Mitä kaikkea paljastuukaan muilta aloilta, joita ei ole tässä kirjassa käyty läpi?
Kiitos @enemmankuinsapiens ja @instapaavo_official
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!
Täällä edellisten vuosien palkitut https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
