Tajuatteko, miten nopea tuleva muutos tulee olemaan?

Aloitin lokakuun alussa työt Kestävän tulevaisuuden johtajana T-Mediassa. Viikko on ollut täynnä uuden oppimista. Yritykset ovat tajunneet hyvin, että ilman vastuullisuutta ja ilmastotoimia ei kohta ole koko liiketoimintaa. Hyvin harva on kuitenkaan tajunnut todennäköisesti sitä, miten nopea käsillä oleva muutos tulee olemaan.

Yrityksiltä vaaditaan vastuullisuuden kentällä yhä enemmän. T-Median vuodesta 2013 toteuttamien Luottamus&Maine-tutkimusten yli 200 000 yksittäistä yritysarviota osoittavat, että asiakkaat ja muut sidosryhmät harkitsevat yhä tarkemmin, millaisten yritysten kanssa ne haluavat olla tekemisissä.

Esimerkiksi tuoreen eurobarometrin mukaan 93 % eurooppalaisista pitää ilmastonmuutosta vakavana uhkana ja 93 % kertoo myös tehneensä jo asialle jotain. Valmius kunnianhimoisille ilmastotoimille on olemassa. Suomen hallitus taas on sitoutunut olemaan hiilineutraali hyvinvointivaltio viimeistään vuoteen 2035 mennessä.

Kriisitietoisuus ilmastonmuutoksesta ei ole tarttunut tutkijoista vain ihmisiin ja poliittisiin päättäjiin. Esimerkiksi kesällä 2019 juuri G20-kokouksen alla maailman suurimmat sijoittajat vaativat nopeita ilmastotoimia ja sitoutumista Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin. Avoimessa kirjeessä maailman johtajille oli mukana lähes puolet maailman sijoitusvarallisuudesta.

Vastuullisuusstrategiaksi ei riitä, että täytetään lainsäädännön edellytykset ja vastataan eettisiin minimivaatimuksiin. Eikä pitkään riitä sekään, että luodaan vastuullisuudesta strategista kilpailukykyä. Tämän päivän menestyjät ovat niitä, jotka toimivat oman toimialansa suunnannäyttäjinä ja luovat kokonaan uusia markkinoita.

Ei riitä, että naudanlihapaketin muovipakkausta muutetaan ympäristöystävällisemmäksi, kun meidän täytyy tulevina vuosina siirtyä kokonaan kasvisperäisiin proteiinilähteisiin tai hankitaan työntekijöille vähäpäästöisempiä polttomoottoriautoja, kun kaikista fossiilisista polttoaineista täytyy luopua mahdollisimman pian.

Hyviä esimerkkejä kehityksestä alkaa olla jo paljon. Esimerkiksi Norjassa syyskuussa 2019 myydyistä autoista 54,5 % oli täyssähköautoja, 22,8 % hybridejä, vain 10,3 % bensa-autoja ja 12,4 % dieselautoja. Käytännössä pelkästään Tesloja myytiin enemmän kuin fosiilisella polttoaineilla kulkevia menopelejä. Fossiilisten autojen aikakausi voi tulla tiensä päätökseen nopeasti.

Syyskuun 2019 lopussa ruotsalainen sanomalehti Dagens ETC ilmoitti, ettei enää ota vastaan mainoksia fosiilifirmoilta. Samaan aikaan ihmisten lentohäpeä vaikuttaa lentämiseen ja sen kasvuodotuksiin jo merkittävästi. Jopa Venäjäkin ratifioi Pariisin ilmastosopimuksen syyskuussa eikä maailmassa ole enää kuin 11 maata, jotka eivät ole ratifioineet kunnianhimoista sopimusta.

Muutos voi tapahtua yllättävän nopeasti. Muutoksen myös pitää tapahtua todella nopeasti. IPCC:n arvion mukaan globaali hiilibudjettimme riittää nykymenolla alle yhdeksäksi vuodeksi. Jos onnistumme vähentämään päästöjä tästä vuodesta lähtien 18 % vuosittain, on meillä vielä 66 % mahdollisuus pitää lämpeneminen alle 1,5 asteessa. Maailman talousfoorumi listaa kaikkein suurimmiksi ja todennäköisimmiksi riskeiksi epäonnistumisen ilmastokriisin torjumiseksi, äärimmäiset sääilmiöt ja luonnonkatastrofit.

Tulevaisuuden vastuullisuus on oman hiilijalanjäljen minimoinnin ohella erityisesti ekologisen kädenjäljen maksimointia eli yhteiskunnallisen muutoksen vauhdittamista oman toiminnan kautta. Edelläkävijät sopeutuvat parhaiten ja hyötyvät eniten. Samalla edelläkävijät määrittävät pelisäännöt ja antavat poliittisille päättäjille rohkeutta tehdä vaadittavat muutokset.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että fossiiliset polttoaineet, eläinproteiinit ja muut ilmastokriisiä kiihdyttävät tekijät tulevat häviämään markkinoilla yhtä nopeasti kuin aikanaan hevoset kaupunkien keskustoista, filmirullat kauppojen hyllyiltä tai videovuokraamot kaupunkikuvasta.

Muutos on valtava, nopea ja erittäin toivottava.


Yksi kommentti artikkeliin ”Tajuatteko, miten nopea tuleva muutos tulee olemaan?”

  1. Hei vaan,

    Hienoa, että muutos tulee, eikä se tule hetkeäkään liian aikaisin. Nyt jatketaan ilmastoystävällisten valintojen polulla itse kukin ja sitoudutaan ilmastoystävälliseen hiilineutraaliin elämäntapaan.

    Voimia paljon kaikille hiilineutraalin yhteiskunnan ystäville, edelläkävijöille ja aloittelijoille!

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa