Kaksi vuotta Kansalaisareenassa

Tätä kirjoittaessa on viimeinen päiväni Kansalaisareenan toiminnanjohtajan tehtävässä. Ensimmäinen julkinen työtehtäväni järjestössä oli lokakuussa 2017 avauspuheenvuoron pitäminen kansainvälisessä Vertaistuen päivässä. Silloin jännitti ja innosti. Nyt on ilmassa haikeutta.

Paljon on viimeisen kahden vuoden aikana tapahtunut ja paljon olen matkan varrella oppinut. On ollut etuoikeus olla mukana edistämässä vapaaehtoistoimintaa Kansalaisareenan kautta. Seuraavassa muutamia nostoja parin vuoden ajalta.

Jäsenpohjan laajentuminen

Kun aloitin työt Kansalaisareenassa, meillä oli yhteensä 59 jäsenjärjestöä. Nyt kaksi vuotta myöhemmin niitä on 117. Näissä jäsenjärjestöissä on noin 1,2 miljoonaa jäsentä. Vaikka Suomi on järjestöjen luvattu maa yli 100 000 rekisteröityneen yhdistyksen ja 15 miljoonan jäsenen voimin, tavoittaa Kansalaisareena huomattavan osan suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Kansalaisareenaan on liittynyt esimerkiksi sellaisia suuria järjestöjä tai liittoja kuin Olympiakomitea, Partio, Suomen luonnonsuojeluliitto, Fingo ja Diabetesliitto sekä viimeisenä työviikkonani JHL.

Laajentuminen ei ole jäänyt jäseniin. Kansalaisareenan vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreiden Valikkoverkoston toiminta on laajentunut merkittävästi. Kun aloitin, verkostoja oli 24. Tällä hetkellä toiminnassa on mukana jo yhteensä 33 ryhmää ja noin 750 vapaaehtoistoiminnan ammattilaista. Valikkoverkosto tukee koordinaattoreiden osaamisen kehittymistä, työssä jaksamista, alueellista yhteistyötä ja niiden kautta vapaaehtoistoiminnan laadun ja näkyvyyden parantamista.

Strategian uudistaminen ja käytäntöön vieminen

Kansalaisareena uudisti johdollani strategian. Järjestön visiona on, että Suomi on maailman paras paikka vapaaehtoistoiminnalle. Suomessa 42 % kertoo tehneensä vapaaehtoistoimintaa viimeisen neljän viikon aikana ja puolet viimeisen vuoden aikana. Maailman ihmisistä vain 4 % asuu maissa, joissa kansalaisyhteiskunnan tilan katsotaan olevan avoin. Suomi on yksi näistä maista.

Kansalaisareenan strategisena tavoitteena on, että (1) vapaaehtoistoiminnan asema paranee poliittisessa päätöksenteossa, (2) vapaaehtoistoiminta lisääntyy ja sen laatu paranee Suomessa, (3) vapaaehtoistoiminta on tunnettua ja houkuttelevaa ja (4) vapaaehtoistoiminnan käytänteet paranevat. Järjestön arvoiksi määrittelimme seuraavaa: vastuullisuus, rohkeus, avoimuus, yhdessä tekeminen ja yhdenvertaisuus.

Vaikuttamistyö näkyy hallitusohjelmassa

Kansalaisareenan kautta olen saanut olla Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnassa (KANE) ja sen työjaostossa. Lisäksi hallinnoimme eduskunnan vapaaehtoistoiminnan tukiryhmää, josta löytyy kansanedustajat kaikista eduskuntaryhmistä Liike Nyt:iä lukuun ottamatta. Olen osallistunut moniin hallinnon työryhmiin ja kuulemisiin, käynyt puhumassa eri tilaisuuksissa ja antanut haastatteluja vapaaehtoistoimintaan liittyen.

Tärkeimpiä vaikuttamistyömme tuloksia oli kevään 2019 hallitusohjelmaneuvottelut. Valmistelimme omat hallitusohjelmatavoitteet ja pyysimme mukaan jäsenjärjestöjämme. Yhteensä 48 jäsenjärjestöä allekirjoitti tavoitteemme, jotka olivat seuraavat:

– Päivitetään demokratiapoliittinen selonteko tavoitteena edistää vapaaehtoistoimintaa

– Sisällytetään vapaaehtoistyö työttömyysturvan aktiivimalliin

– Lisätään vapaaehtoistoiminnassa hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustaminen koulutuksessa

Säätytalon neuvotteluissa painoarvomme näkyi. Kaikki tavoitteemme toteutuivat ja kirjaukset löytyvät hallitusohjelmasta. Toki vapaaehtoistyön sisällyttäminen aktiivimalliin tuli sitä kautta, että hallitus päätti purkaa koko aktiivimallin, johon Kansalaisareena ja suuri osa järjestökentästä on alusta lähtien suhtautunut kriittisesti.

Vaikuttamistyöhön on kuulunut myös muu lainsäädäntövaikuttaminen. Olemme vaikuttaneet rahankeräyslain uudistukseen, kokoontumislakiin ja nyt viimeisimpänä olemme olleet mukana yhdistyslain uudistusta valmistelleessa seurantaryhmässä.

Kokeileva ja ketterä kehittäminen

Keväällä 2019 lähdimme rohkeasti toteuttamaan Climate Aid -tapahtumaa. Tarkoitus on pilotoida Climate Aidia tänä vuonna Suomessa ja vuonna 2020 laajentaa sitä kansainväliseksi tapahtumaksi 13.7.1985 Lontoossa ja Philadelphiassa pidettyjen Live Aid-konserttien tyyliin. Tapahtuman rahoittajaksi saatiin Sitra ja suuri joukko isoja organisaatioita ja yrityksiä. Climate Aid -ilmastohyväntekeväisyystapahtuma ja konsertti pidetään Musiikkitalolla lauantaina 23.11.2019.

Kansalaisareena on lisäksi koordinoinut seitsemän järjestön yhteisponnistusta ja tapahtumaa SuomiAreenassa kesällä 2019, ottanut vastuulleen Suomen sosiaalifoorumin järjestämiseen liittyvän hallintotyön sekä uudistanut voimakkaasti tapahtumakonseptiaan ja osallistunut moniin tapahtumiin, kuten Maailma kylässä -festareille. Unohtamatta tietysti meidän Jeesaan-hanketta, jossa olemme kolmen vuoden ajan pilotoineet Vantaalla toisen asteen oppilaitoksissa vapaaehtoistoiminnan kursseja.

Kansalaisareena on ottanut merkittävän roolin myös erilaisten vapaaehtoistoiminnan digitaalisten alustojen kehittämisessä. Luottamuksena Kansalaisareenan merkittävästä roolista OP Ryhmä lahjoitti kehittämänsä www.hiiop100.fi-vapaaehtoistoiminnan digitaalisen välityspalvelun Kansalaisareenan ylläpidettäväksi vapaaehtoisten päivänä 5.12.2018. Puoli vuotta tämän jälkeen teimme yhteistyösopimuksen Kirkkopalveluiden www.vapaaehtoistyo.fi-alustan kanssa. Olemme myös olleet tukemassa ja kehittämässä muita sovelluksia. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa Suomessa on yksi selkeä ja keskeinen verkkoalusta vapaaehtoistehtävistä ilmoittamiseen ja niiden etsimiseen.

Muutokset toimintakulttuurissa ja johtamisessa

Kun aloitin Kansalaisareenan toiminnanjohtajana, paljastui toimitiloissamme vakava sisäilmaongelma. Päätimme nopealla aikataululla muuttaa vanhoista tiloista Kalliolaan. Kalliola on osoittautunut inspiroivaksi paikaksi ja yhteisöksi edistää vapaaehtoistoimintaa.

Viimeisen kahden vuoden aikana Kansalaisareenassa on siirrytty kohti palvelevaa ja itseorganisoituvaa johtamista, jossa työntekijöihin luotetaan ja heille annetaan vastuuta. Samalla olemme aktiivisesti pyrkineet edistämään työhyvinvointia ja henkilöstön jaksamista. Olemme ottaneet käyttöön esimerkiksi elämäntilanneystävällisen työpaikan mallin. Kansalaisareena tarjoaa kaikille uusille työntekijöille vähintään kolmen viikon palkallisen kesäloman, vapaan etätyömahdollisuuden ja täysin joustavat työajat.

Toimistolla ollessamme pidämme yhteisiä kahvitaukoja. Tarjoamme työntekijöille mahdollisuuden käyttää hiukan työaikaa liikuntaan keskellä työpäivää ja tehdä kaksi työpäivää vuodessa vapaavalintaista vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyön myötä työntekijät kasvattavat omaa osaamista ja luovat uusia verkostoja samalla, kun voivat tehdä itselle merkityksellisiä asioita.

Lisäksi Kansalaisareenassa on kokeiltu ryhmäkehityskeskusteluita. Kokouksissa taas olemme siirtyneet 25 minuutin rytmiin. Tämä tarkoittaa, että kokoustamme maksimissaan 25 minuuttia ja pidämme aina viiden minuutin tauon. Itseohjautuvaan organisaatioon ja johtamiseen kuuluu myös se, että työntekijät pääsevät itse määrittelemään esimerkiksi viikoittaisten toimistokokousten ja erilaisten yhteisten kehittämispäivien agendan. Työntekijöiden ylimääräinen palkitseminen on perustunut raha- tai materiaalisten lahjojen sijaan ylimääräisillä vapaapäivillä palkitsemiseen.

Mitä sitten tuli oikeastaan tehtyä?

Kun aloitin, luulin, että tunnen suomalaista järjestökenttää hyvin. Kuinka väärässä olinkaan. Ensimmäisestä päivästä lähtien huomasin, miten laaja ja monipuolinen järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan kenttä todellisuudessa onkaan. Toimijoita on valtavasti ja innostavaa tekemistä riittää kaikkialla, jossa olen käynyt. Ja paljon olen käynyt.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen esimerkiksi istunut 808 kokouksessa, käynyt pitämässä 149 puheenvuoroa tai luentoa eri tilaisuuksissa usein eri puolilla Suomea, antanut eri medioille 67 haastattelua, kirjoittanut 40 kolumnia ja osallistunut 58:aan seminaariin.

Maailma ei toki kokouksissa istumalla muutu. Kokoukset ja muut aktiviteetit ovat kuitenkin yleensä edellytys sille, että muutosta voi saada aikaiseksi. Kyse on siitä, että harvoin mikään isompi muutos on yksin jonkun yksittäisen ihmisen tai teon seurausta. Mukaan on usein saatava paljon porukkaa ja töitä pitää tehdä paljon.

Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet tavalla tai toisella mukana tässä kahden vuoden intensiivisessä ja antoisassa rupeamassa. Toivottavasti kohtaamme eri yhteyksissä. Vaikka minua seuraavaksi kutsuvatkin uudet haasteet ja maapallon pelastaminen, on sydämeni aina myös vapaaehtoistoiminnan kentällä ja minulla on aina teitä kaikkia kova ikävä.

Teksti: Leo Stranius

Kirjoitus on julkaistu alunperin Kansalaisareenan VerkkoAreenassa. Kirjoittaja on toiminut Kansalaisareenan toiminnanjohtajana vuosina 2017–2019.

Kansalaisareena on vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallinen vaikuttaja Suomessa. Luomme edellytyksiä vapaaehtoistoiminnan määrän lisäämiseksi ja laadun kehittämiseksi. Parannamme suomalaisen vapaaehtoistoiminnan saavutettavuutta, monimuotoisuutta, innovatiivisuutta ja näkyvyyttä.

Yksi kommentti artikkeliin ”Kaksi vuotta Kansalaisareenassa”

  1. Olipa ” nosto ” Leo Straniuksen johtaman Kansalaisareenan tavoite ” Sisällytetään vapaaehtoistyö työttömyysturvan aktiivimalliin ”…..
    Miten tässä yrityksessä puuttua Suomen työllisyyspolitiikkaan kävikään todellisuudessa ?
    Näin siinä kävi : NYT AKTIIVIMALLI ON LOPULLISESTI HISTORIAA ! Siitä oli päättämässä ensisijaisesti nimenomaan Suomen hallitus , Vihreät mukaanlukien !
    Aktiivimallin purkamisessa ei ole kyse työllisyydestä, vaan heikossa taloudellisessa asemassa olevien kansalaisten toimeentulosta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta !

    Olet todennut äskettäin : ” Kaikkihan me teemme joskus virheitä …” Mihin on joutunut poliitikkojen vastuu puheistaan ja teoistaan ja niiden seuraamuksista ? Tällainen ylimalkainen käsitys virheistä ei kasvata suomalaisten luottamusta poliitikkoihin ja politiikkaan !

Kommentointi on suljettu.

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Seuraa minua Instagramissa