Kaksi vuotta Kansalaisareenassa

Tätä kirjoittaessa on viimeinen päiväni Kansalaisareenan toiminnanjohtajan tehtävässä. Ensimmäinen julkinen työtehtäväni järjestössä oli lokakuussa 2017 avauspuheenvuoron pitäminen kansainvälisessä Vertaistuen päivässä. Silloin jännitti ja innosti. Nyt on ilmassa haikeutta.

Paljon on viimeisen kahden vuoden aikana tapahtunut ja paljon olen matkan varrella oppinut. On ollut etuoikeus olla mukana edistämässä vapaaehtoistoimintaa Kansalaisareenan kautta. Seuraavassa muutamia nostoja parin vuoden ajalta.

Jäsenpohjan laajentuminen

Kun aloitin työt Kansalaisareenassa, meillä oli yhteensä 59 jäsenjärjestöä. Nyt kaksi vuotta myöhemmin niitä on 117. Näissä jäsenjärjestöissä on noin 1,2 miljoonaa jäsentä. Vaikka Suomi on järjestöjen luvattu maa yli 100 000 rekisteröityneen yhdistyksen ja 15 miljoonan jäsenen voimin, tavoittaa Kansalaisareena huomattavan osan suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Kansalaisareenaan on liittynyt esimerkiksi sellaisia suuria järjestöjä tai liittoja kuin Olympiakomitea, Partio, Suomen luonnonsuojeluliitto, Fingo ja Diabetesliitto sekä viimeisenä työviikkonani JHL.

Laajentuminen ei ole jäänyt jäseniin. Kansalaisareenan vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreiden Valikkoverkoston toiminta on laajentunut merkittävästi. Kun aloitin, verkostoja oli 24. Tällä hetkellä toiminnassa on mukana jo yhteensä 33 ryhmää ja noin 750 vapaaehtoistoiminnan ammattilaista. Valikkoverkosto tukee koordinaattoreiden osaamisen kehittymistä, työssä jaksamista, alueellista yhteistyötä ja niiden kautta vapaaehtoistoiminnan laadun ja näkyvyyden parantamista.

Strategian uudistaminen ja käytäntöön vieminen

Kansalaisareena uudisti johdollani strategian. Järjestön visiona on, että Suomi on maailman paras paikka vapaaehtoistoiminnalle. Suomessa 42 % kertoo tehneensä vapaaehtoistoimintaa viimeisen neljän viikon aikana ja puolet viimeisen vuoden aikana. Maailman ihmisistä vain 4 % asuu maissa, joissa kansalaisyhteiskunnan tilan katsotaan olevan avoin. Suomi on yksi näistä maista.

Kansalaisareenan strategisena tavoitteena on, että (1) vapaaehtoistoiminnan asema paranee poliittisessa päätöksenteossa, (2) vapaaehtoistoiminta lisääntyy ja sen laatu paranee Suomessa, (3) vapaaehtoistoiminta on tunnettua ja houkuttelevaa ja (4) vapaaehtoistoiminnan käytänteet paranevat. Järjestön arvoiksi määrittelimme seuraavaa: vastuullisuus, rohkeus, avoimuus, yhdessä tekeminen ja yhdenvertaisuus.

Vaikuttamistyö näkyy hallitusohjelmassa

Kansalaisareenan kautta olen saanut olla Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnassa (KANE) ja sen työjaostossa. Lisäksi hallinnoimme eduskunnan vapaaehtoistoiminnan tukiryhmää, josta löytyy kansanedustajat kaikista eduskuntaryhmistä Liike Nyt:iä lukuun ottamatta. Olen osallistunut moniin hallinnon työryhmiin ja kuulemisiin, käynyt puhumassa eri tilaisuuksissa ja antanut haastatteluja vapaaehtoistoimintaan liittyen.

Tärkeimpiä vaikuttamistyömme tuloksia oli kevään 2019 hallitusohjelmaneuvottelut. Valmistelimme omat hallitusohjelmatavoitteet ja pyysimme mukaan jäsenjärjestöjämme. Yhteensä 48 jäsenjärjestöä allekirjoitti tavoitteemme, jotka olivat seuraavat:

– Päivitetään demokratiapoliittinen selonteko tavoitteena edistää vapaaehtoistoimintaa

– Sisällytetään vapaaehtoistyö työttömyysturvan aktiivimalliin

– Lisätään vapaaehtoistoiminnassa hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustaminen koulutuksessa

Säätytalon neuvotteluissa painoarvomme näkyi. Kaikki tavoitteemme toteutuivat ja kirjaukset löytyvät hallitusohjelmasta. Toki vapaaehtoistyön sisällyttäminen aktiivimalliin tuli sitä kautta, että hallitus päätti purkaa koko aktiivimallin, johon Kansalaisareena ja suuri osa järjestökentästä on alusta lähtien suhtautunut kriittisesti.

Vaikuttamistyöhön on kuulunut myös muu lainsäädäntövaikuttaminen. Olemme vaikuttaneet rahankeräyslain uudistukseen, kokoontumislakiin ja nyt viimeisimpänä olemme olleet mukana yhdistyslain uudistusta valmistelleessa seurantaryhmässä.

Kokeileva ja ketterä kehittäminen

Keväällä 2019 lähdimme rohkeasti toteuttamaan Climate Aid -tapahtumaa. Tarkoitus on pilotoida Climate Aidia tänä vuonna Suomessa ja vuonna 2020 laajentaa sitä kansainväliseksi tapahtumaksi 13.7.1985 Lontoossa ja Philadelphiassa pidettyjen Live Aid-konserttien tyyliin. Tapahtuman rahoittajaksi saatiin Sitra ja suuri joukko isoja organisaatioita ja yrityksiä. Climate Aid -ilmastohyväntekeväisyystapahtuma ja konsertti pidetään Musiikkitalolla lauantaina 23.11.2019.

Kansalaisareena on lisäksi koordinoinut seitsemän järjestön yhteisponnistusta ja tapahtumaa SuomiAreenassa kesällä 2019, ottanut vastuulleen Suomen sosiaalifoorumin järjestämiseen liittyvän hallintotyön sekä uudistanut voimakkaasti tapahtumakonseptiaan ja osallistunut moniin tapahtumiin, kuten Maailma kylässä -festareille. Unohtamatta tietysti meidän Jeesaan-hanketta, jossa olemme kolmen vuoden ajan pilotoineet Vantaalla toisen asteen oppilaitoksissa vapaaehtoistoiminnan kursseja.

Kansalaisareena on ottanut merkittävän roolin myös erilaisten vapaaehtoistoiminnan digitaalisten alustojen kehittämisessä. Luottamuksena Kansalaisareenan merkittävästä roolista OP Ryhmä lahjoitti kehittämänsä www.hiiop100.fi-vapaaehtoistoiminnan digitaalisen välityspalvelun Kansalaisareenan ylläpidettäväksi vapaaehtoisten päivänä 5.12.2018. Puoli vuotta tämän jälkeen teimme yhteistyösopimuksen Kirkkopalveluiden www.vapaaehtoistyo.fi-alustan kanssa. Olemme myös olleet tukemassa ja kehittämässä muita sovelluksia. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa Suomessa on yksi selkeä ja keskeinen verkkoalusta vapaaehtoistehtävistä ilmoittamiseen ja niiden etsimiseen.

Muutokset toimintakulttuurissa ja johtamisessa

Kun aloitin Kansalaisareenan toiminnanjohtajana, paljastui toimitiloissamme vakava sisäilmaongelma. Päätimme nopealla aikataululla muuttaa vanhoista tiloista Kalliolaan. Kalliola on osoittautunut inspiroivaksi paikaksi ja yhteisöksi edistää vapaaehtoistoimintaa.

Viimeisen kahden vuoden aikana Kansalaisareenassa on siirrytty kohti palvelevaa ja itseorganisoituvaa johtamista, jossa työntekijöihin luotetaan ja heille annetaan vastuuta. Samalla olemme aktiivisesti pyrkineet edistämään työhyvinvointia ja henkilöstön jaksamista. Olemme ottaneet käyttöön esimerkiksi elämäntilanneystävällisen työpaikan mallin. Kansalaisareena tarjoaa kaikille uusille työntekijöille vähintään kolmen viikon palkallisen kesäloman, vapaan etätyömahdollisuuden ja täysin joustavat työajat.

Toimistolla ollessamme pidämme yhteisiä kahvitaukoja. Tarjoamme työntekijöille mahdollisuuden käyttää hiukan työaikaa liikuntaan keskellä työpäivää ja tehdä kaksi työpäivää vuodessa vapaavalintaista vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyön myötä työntekijät kasvattavat omaa osaamista ja luovat uusia verkostoja samalla, kun voivat tehdä itselle merkityksellisiä asioita.

Lisäksi Kansalaisareenassa on kokeiltu ryhmäkehityskeskusteluita. Kokouksissa taas olemme siirtyneet 25 minuutin rytmiin. Tämä tarkoittaa, että kokoustamme maksimissaan 25 minuuttia ja pidämme aina viiden minuutin tauon. Itseohjautuvaan organisaatioon ja johtamiseen kuuluu myös se, että työntekijät pääsevät itse määrittelemään esimerkiksi viikoittaisten toimistokokousten ja erilaisten yhteisten kehittämispäivien agendan. Työntekijöiden ylimääräinen palkitseminen on perustunut raha- tai materiaalisten lahjojen sijaan ylimääräisillä vapaapäivillä palkitsemiseen.

Mitä sitten tuli oikeastaan tehtyä?

Kun aloitin, luulin, että tunnen suomalaista järjestökenttää hyvin. Kuinka väärässä olinkaan. Ensimmäisestä päivästä lähtien huomasin, miten laaja ja monipuolinen järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan kenttä todellisuudessa onkaan. Toimijoita on valtavasti ja innostavaa tekemistä riittää kaikkialla, jossa olen käynyt. Ja paljon olen käynyt.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen esimerkiksi istunut 808 kokouksessa, käynyt pitämässä 149 puheenvuoroa tai luentoa eri tilaisuuksissa usein eri puolilla Suomea, antanut eri medioille 67 haastattelua, kirjoittanut 40 kolumnia ja osallistunut 58:aan seminaariin.

Maailma ei toki kokouksissa istumalla muutu. Kokoukset ja muut aktiviteetit ovat kuitenkin yleensä edellytys sille, että muutosta voi saada aikaiseksi. Kyse on siitä, että harvoin mikään isompi muutos on yksin jonkun yksittäisen ihmisen tai teon seurausta. Mukaan on usein saatava paljon porukkaa ja töitä pitää tehdä paljon.

Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet tavalla tai toisella mukana tässä kahden vuoden intensiivisessä ja antoisassa rupeamassa. Toivottavasti kohtaamme eri yhteyksissä. Vaikka minua seuraavaksi kutsuvatkin uudet haasteet ja maapallon pelastaminen, on sydämeni aina myös vapaaehtoistoiminnan kentällä ja minulla on aina teitä kaikkia kova ikävä.

Teksti: Leo Stranius

Kirjoitus on julkaistu alunperin Kansalaisareenan VerkkoAreenassa. Kirjoittaja on toiminut Kansalaisareenan toiminnanjohtajana vuosina 2017–2019.

Kansalaisareena on vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallinen vaikuttaja Suomessa. Luomme edellytyksiä vapaaehtoistoiminnan määrän lisäämiseksi ja laadun kehittämiseksi. Parannamme suomalaisen vapaaehtoistoiminnan saavutettavuutta, monimuotoisuutta, innovatiivisuutta ja näkyvyyttä.

Yksi kommentti artikkeliin ”Kaksi vuotta Kansalaisareenassa”

  1. Olipa ” nosto ” Leo Straniuksen johtaman Kansalaisareenan tavoite ” Sisällytetään vapaaehtoistyö työttömyysturvan aktiivimalliin ”…..
    Miten tässä yrityksessä puuttua Suomen työllisyyspolitiikkaan kävikään todellisuudessa ?
    Näin siinä kävi : NYT AKTIIVIMALLI ON LOPULLISESTI HISTORIAA ! Siitä oli päättämässä ensisijaisesti nimenomaan Suomen hallitus , Vihreät mukaanlukien !
    Aktiivimallin purkamisessa ei ole kyse työllisyydestä, vaan heikossa taloudellisessa asemassa olevien kansalaisten toimeentulosta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta !

    Olet todennut äskettäin : ” Kaikkihan me teemme joskus virheitä …” Mihin on joutunut poliitikkojen vastuu puheistaan ja teoistaan ja niiden seuraamuksista ? Tällainen ylimalkainen käsitys virheistä ei kasvata suomalaisten luottamusta poliitikkoihin ja politiikkaan !

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!