Kolumni: Ilmastoahdistuksesta toimintaan

Oheinen teksti on julkaistu Metsähallituksen metsä.fi -lehdessä 3/2019:

Ilmastoahdistuksesta toimintaa

Aikaisemmin minua ahdisti se, että kukaan muu ei tee ilmastokriisin ratkaisemiseksi tarpeeksi. Nyt ahdistaa se, että vaikka tehdään paljon, aika loppuu kesken.

Ilmastokeskustelussa on kuitenkin tapahtunut ilahduttava muutos. Kun aikaisempina vuosikymmeninä keskusteltiin vielä siitä, onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama vai ei, on nyt keskustelu siirtynyt vahvasti siihen, miten nopeasti voimme toimia.

Nopeus olisi todellakin valttia. Nykymenolla hiilibudjettimme riittää alle yhdeksäksi vuodeksi. Jos tästä vuodesta alkaen pystymme vähentämään globaalisti päästöjä 18 prosenttia vuosittain, meillä on vielä 66 prosentin mahdollisuus pitää lämpeneminen 1,5 asteen rajoissa. On arvioitu, että 1,5 asteen ja 2 asteen lämpenemisen ero tarkoittaa noin 150 miljoonan ihmisen lisäkuolemaa. Ei ole sama lämpeneekö ilmasto 1,5 vai 2 vai 3 astetta. Jokainen teko vaikuttaa.

Toisaalta koko ilmastokeskustelu vaikuttaa jakomieliseltä. Samaan aikaan kun puhutaan ilmastokriisistä, uutisoidaan Amatsonin metsäpaloista, jäätiköiden sulamisesta ja äärimmäisistä sääilmiöistä, kehotetaan meitä kuluttamaan, jotta hyvinvointi lisääntyisi ja työpaikat säilyisivät – käyttämään siis lisää luonnonvaroja ja tekemään ilmastovihamielisiä tekoja, jotta talous kasvaisi.

Kuolleella planeetalle ei kuitenkaan ole työpaikkoja tai hyvinvointia. Nyt vaadittava muutos on suuri, ja totutuista toimintatavoista on vaikea irrottautua. Arvojemme ja tekojemme välillä on usein suuri ristiriita. Haluamme sysätä vastuun muille ja vähättelemme omaa rooliamme muutoksen mahdollistajina. Läpi maailman sivun muutos on kuitenkin lähtenyt liikkeelle rohkeiden yksilöiden peräänantamattomasta toiminnasta. Oli kyse sitten Rosa Parksista, Gandhista tai Greta Thunbergistä.

Miten välttää ilmastoahdistus kaiken tämän keskellä? Haaste on valtava. Ihmiskunta ei kuitenkaan mennyt kuuhunkaan siksi, että se oli helppoa ja halpaa, vaan siksi, että iso haaste motivoi. Jari Sarasvuo on joskus sanonut, että toivottomuus on moraalitonta. Greta Thunbergiltä olen kuitenkin oppinut, että emme tarvitse toivoa. Tarvitsemme tekoja. Kun alamme toimia, on toivoa kaikkialla.

Ilmastoystävälliset teot, kuten pienempi asunto ja tavaramäärä, lähiloma, vegaaniruoka, pyöräily ja lähimetsän säästäminen eivät ole luopumista, vaan ne lisäävät hyvinvointia ja tekevät myös arjestamme rikkaampaa. Kun huomaamme tämän, alkaa tapahtua.

Leo Stranius
Kirjoittaja on Kestävän tulevaisuuden johtaja. Hän on mukana järjestämässä Climate Aid -ilmastohyväntekeväisyystapahtumaa Musiikkitalolla 23.11.2019.

Yksi kommentti artikkeliin ”Kolumni: Ilmastoahdistuksesta toimintaan”

  1. Asiantuntijoiden mukaan toiminta on paras lääke ilmastointiahdistuksen taltuttamiseen. Helsingin seudun kesäyliopisto järjestää marraskuussa ympäristöahdistuksen kurssin, jossa vertaistuen avulla käännetään vaikeat tunteet voimavaraksi.

    Vastaa

Jätä kommentti

Close Bitnami banner
Bitnami