Vuosikymmenen viimeisinä hetkinä saattaa vaivata ilmastoahdistus ja ilmastopessimismi.
Ahdistukselle on hyvät syyt. Maailman kasvihuonekaasupäästöt kasvavat ja nykymenolla hiilibudjetti, joka mahdollistaisi lämpenemisen pitämisen 1,5 asteessa, on käytetty kahdeksassa vuodessa. Brasiliassa Amazonian metsäpalot ovat vapauttaneet merkittävän määrän hiilidioksidia ilmakehään. Australiassa ennätyshelteet ja pensaspalot eivät ole lisänneet maan ilmastopolitiikan kunninahimon tasoa. Suomessa mielipidemittausten suurimmaksi puolueeksi on noussut Perussuomalaiset. Puolue, joka ei ole profiloitunut kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla. Vielä.
Tämä kaikki tapahtuu samaan aikaan, kun päästöjä pitäisi vähentää paljon ja nopeasti. Samalla on mielestäni syytä optimismiin.
Ohessa viisi syytä olla optimistinen:
1. Kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa on kaikkialla. Donald Trumpista huolimatta Yhdysvaltojen osavaltioissa ja kaupungeissa tapahtuu nopeaa kehitystä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Kiina on jo nyt maailman suurin aurinko- ja tuulivoimateknologian investoija. Eurooppa on ottamassa ilmastojohtajuutta uuden komission ja lakiesitystensä myötä. Suomessa (ja monissa muissa maissa) kivihiilikielto ja päätökset fossiilisista polttoaineista luopumisesta muuttavat vääjäämättä energiantuotanrakennetta.
2. Nuorten ilmastoliike nousee. Greta Thunbegin koululakon myötä käynnistynyt nuorten ilmastoliike on saanut nuoret ja Z-sukupolven vaatimaan poliittisilta päättäjiltä ja yrityksiltä kunninahimoista tieteeseen perustuvaa ilmastopolitiikkaa. On vaikea kuvitella, että nykyiset poliittiset päättäjät ja yritysjohtajat voivat enää pitkään asettua suoraan omien lastensa etua vastaan. Ympäri maailmaa Z-sukupolven suurin huoli on ilmastonmuutos. Nämä nuoret aikuiset ovat jo lähivuosina yhteiskunnan päättäjiä ja yritysten johtajia. Silloin tapahtuu vielä paljon nykyistä enemmän.
3. Yritykset eivät voi paeta ilmastovastuutaan. Yritykset ovat viime vuosien aikana ymmärtäneet, että hiilineutraali tulevaisuus on vääjäämätön. Peräti 85 prosenttia suomalaisista teollisuusyrityksistä pitää ilmastonmuutosta toimintaympäristöönsä nyt tai tulevaisuudessa vaikuttavana tekijänä. Tätä muutosta ovat vauhdittaneet ensin ympäristöaktivistit ja tiedostavat kuluttajat, sen jälkeen poliittisen ilmapiirin muutos ja aivan viime vuosina sijoittajat. Kun suuret sijoittajat vetävät rahansa pois ilmastolle haitalliselta toiminnalta ja vaativat isoilta yrityksiltä toimenpiteitä, alkaa tapahtua nopeasti. Vielä paljon nopeammin kuin poliittisen päätöksenteon kautta. Isojen yritysten kautta hiilineutraalit ratkaisut valuvat laajasti koko toimitusketjuun sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta on tullut taloudellisesti kannattavaa.
4. Kunnat ja julkinen sektori kirittää. Monissa kunnissa tehdään kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa riippumatta siitä, mihin suuntaan maailman poliittiset tuulet tai valtakunnan politiikka on menossa. Suomessa pieni Ii:n kunta aikoo vähentää päästöja 80 % vuoteen 2020 mennessä. Lahti tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2025 mennessä, Espoo vuoteen 2030 mennessä ja Helsinki vuoteen 2035. Hiilineutraalit kunnat Hinku-verkostossa on mukana jo 70 kuntaa. Myös kirkko aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Euroopan Investointipankki lopettaa investoinnit fossiilienergiaan jo vuoteen 2021 mennessä.
5. Vastuullisuuden kilpajuoksu kiihtyy. Ruokatalot julkistavat kilpaa uusia vegaanituotteita ja esimerkiksi Hesburger kertoi puolittavansa lihan kulutuksen vuoteen 2030 mennessä. Formula 1 julkisti olevansa hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Jos formulat pystyy tähän, pystyy kuka tahansa. Hesarin etusivulla yhä useampi yritys korostaa vastuullisuutta. S-ryhmä ja K-ryhmä ovat julkistaneet ostosten hiilijalanjälkilaskurin sekä Nordea korttiostosten hiililaskurin. Tietoa kulutuksen ja tuotteiden ilmastovaikutuksista on tarjolla entistä enemmän. Kun tiedot päästöistä kytketään hintaan ja saatavuuteen, on muutos kulutuskäyttäytymisessä nopeaa.
Kaikki tämä tapahtuu parhaillaan ja tulee tapahtumaan riippumatta siitä miltä puolueiden mielipidemittaukset näyttävät, ymmärtääkö Australian hallitus omien kansalaisten parhaan tai mitä Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa käy. Hiilineutraali kehitys on pysäyttämätön.
Keskeinen kysymys on enää se, miten nopeasti muutos saadaan toteutettua. Miten yhteiskunnat sopeutuvat kiihtyvään muutokseen? Miten homma saadaan hoidettua sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla? Mitä kaikkea seuraa siitä, että lähdimme liikkeelle kuitenkin liian myöhään?
Vaikka tilanne tuntuu toivottomalta, tiedämme kuitenkin mitä pitää tehdä ja monet jo tekevät. Lisäksi meillä on kaikki resurssit toteuttaa muutos ja se on myös taloudellisesti kannattavampaa kuin toimettomuus. Todella ahdistavaa olisi se, jos meillä olisi nykyinen ilmastokriisi eikä tietoa, taitoa tai keinoja torjua sitä.
Muutos on saapunut. Hyvää alkavaa hiilineutraalia vuosikymmentä!
Viimeisessä kappaleessa ennen lopputoivotusta ”toivottamalta” p.o. ”toivottomalta”.
Tietävätkö kaikki todella mitä on tehtävä, ja onko meidän hallinnassamme kaikki tieto, taito ja resurssit toteuttaa muutos ? Ehkä näin on ainakin osittain , mutta onko meillä kaikilla yhtäläinen TAHTO ja päätösvalta toteuttaa tarvittava muutos ? Ja onko kyse edes perusteellisesta muutoksesta tuotanto-kulutus ja elintavoissamme ? Meidän on nyt päätettävä millaisen maapallon, nykyisyyden ja tulevaisuuden haluamme, ja milllaisia keinoja käytämme pyrkiessämme toteuttamaan muutoksen.
Noilla viime vuotta koskevilla ” aktiivisuutta ” osoittavilla numeroilla ( kts. twitter ) ei kannattaisi tosiaankaan kerskailla, sillä kaikesta hyväntahtoisesta yrittämisestä huolimatta ilmastokriisi sen kun jatkaa tunkeutumistaan meidän jokaisen arkipäïvään kaikkialla. Sen vastustamisesta huolimatta on pakko todeta, että emme ole saaneet tavoitteistamme moniakaan konkretisoitua.
Optimismista ja pessimismistä huomioitakoon se, että arvostettu poliitikko Shimon Peres totesi aikanaan, että optimistit ja pessimistit kuolevat samalla tavalla, mutta he elävät eri lailla !
Optimisteina meidän on nyt aika elää eri tavalla kuin tähän asti olemme tehneet. Vaikka kaikki mittarit vielä näyttävätkin hälyyttäviä lukemia , niin meidän täytyy vielä uskaltaa toivoa edistymistä henkilökohtaisen ja kollektiivisen toimintamme ansiosta.
Meidän täytyy, pettymyksetkin optimistisesti ohittaen , uskaltaa yrittää edelleenkin edistymistä parempaan suuntaan. Emmehän me kehtaa olla näin tekemättä.