Lapsiperheen joulu: Viisi vinkkiä tavarapaljoudesta selviämiseksi

Aika useassa yhteydessä olen kuullut lasten vanhemmilta, että vaikka kuinka yrittäisi välttää turhan tavaran hankkimista, sitä tulee kuitenkin sisään ovista ja ikkunoista esimerkiksi sukulaisten ja ystävien antamien lahjojen muodossa.

Joulu on lahjojen antamisen sesonkiaikaa.

Olemme itse pyrkineet painottamaan varovaisen kohteliaasti sukulaisille ja ystäville, että lapsemme ei tarvitse tässä vaiheessa vielä mitään tavaroita – ja jos tarvitsee, niin kerromme sen kyllä.

Ohessa viisi vinkkiä tavarapaljoudesta selviämiseksi:

1. Ilmoita eri ihmisille, että lapsesi tarvitsee tavaroiden sijaan erityisesti aikaa, läheisyyttä ja huolenpitoa.
2. Ilmoita ihmisille, että teillä on pieni asunto ja säilytystilat, johon ei yksinkertaisesti mahdu mitään.
3. Mikäli jonkun on syystä tai toisesta pakko hankkia lapsellesi lahjoja, ilmoita hänelle, mitä oikeasti tarvitsette – ja toivo mieluiten palvelu- tai kierrätyslahjoja.
4. Mikäli joku kuitenkin antaa jotain, varmista, että vähintään yhtä paljon tavaraa lähtee kierrätykseen.
5. Älä itse osta mitään ellei ole pakko – ja hanki tarvittava tavara mahdollisuuksien mukaan käytettynä tai vuokraa.

Meidän tapauksessa joululahjojen määrä pysyi ilahduttavan maltillisena. Isovanhemmilta vauva sai talvikäyttöisen makuupussin (vanhempien toive) ja kirpputorilta hankitun norsu-kirjan sekä erityisesti aikaa, läheisyyttä ja huolenpitoa. Ystäväperhe toi lahjaksi jouluna sukat.

Eli yhteensä kolme tavaralahjaa, joista isoin ja tärkein oli etukäteen toivottu. Mielestäni tämä oli ihan kohtuullinen saldo. Nähtäväksi jää, miten selviämme tulevina vuosina kun lapsi kasvaa ja alkaa esittää myös omia toiveita.

Kannattaa katsoa myös nämä:
– Minulla on 100 tavaran unelma
– Kolmenlaisia joululahjoja – Katso video!
– Tavarapaljouden keskellä: Vuorokaudessa 125 eri tavaraa

Edelliset Ekoisi -kirjoitukset ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?
– Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
– Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
– Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
– Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
– Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
– Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
– Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
– Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
– Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
– Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
– Osa 27: Arjen ekovinkkejä  – ota talteen!
– Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
– Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
– Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?
– Osa 31: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa
– Osa 32: Piilomerkityksiä vauvalle
– Osa 33: Ekoisin joulumuistio

Yksi kommentti artikkeliin ”Lapsiperheen joulu: Viisi vinkkiä tavarapaljoudesta selviämiseksi”

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa