Ekoisi: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa

Äitiyspakkausta hehkutetaan usein hyvänä lapsiperheiden tukimuotona.

Ennen vauvan saamista itsekin  ajattelin, että äitiyspakkaus (tosin mielummin puhuisin sukupuolineutraalimmin vanhemmuuspakkauksesta tai lapsipakkauksesta) on hieno ja erinomaisen tarpeellinen.

Tästä syystä myös otimme äitiyspakkauksen, vaikka yläkerran naapuri ehdottikin, että kaiken tarpeellisen saa käytettynä ja pakkaus kannattaa vaihtaa rahaan.

Nyt kolmen kuukauden ikäisen vauvan kanssa olen huomannut, että yläkerran naapuri oli oikeassa. Äitiyspakkaus on osoittautunut osittain turhaksi.

Mukana tuli monia uusia vaatteita tai tarvikkeita, joita olemme käyttäneet vain muutamia kertoja tai emme lainkaan. Nyt osa sitä kautta saaduista vaatteista on jo jäänyt pieneksi.

Äitiyspakkauksen mukana tuomat vaatteet ja tarvikkeet ovat olleet samalla myös ainoita, joita meillä on ollut uusina. Ympäristön kannalta tämä on ollut tietysti turhaa luonnonvarojen kulutusta. Äitiyspakkaus on osoittautunut huonoksi valinnaksi.

Olisi siis kannattanut ottaa pakkaus mielummin rahana ja hankkia kaikki tarpeellinen käytettynä. Vauvan vaatteita ja -tarvikkeita kun on tarjolla käytettynä vaikka millä mitalla. Tarvittaessa niitä voi myös vuokrata.

Tosin joku niitä uusiakin vaatteita ilmeisesti ostelee, kun niitä niin paljon kaupoissa myydään. Hassu juttu.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
Osa 27: Arjen ekovinkkejä  – ota talteen!
Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?

5 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa”

  1. Niin samoja mietteitä. Emme ottaneet pakkausta itse tämän vuoden alussa syntyneelle vauvallemme, mutta vauva ei olekaan ensimmäinen. Ymmärrän kuitenkin hyvin pakkauksen vetovoiman esikoista odottavalle: se on perinteinen, se on kerta kaikkiaan liikuttava lähtökohdiltaan ja historialtaan, siinä maistuu yhteiskunnan huolenpito ja tasa-arvo mukavalla tavalla. Sitäpaitsi tuollainen kuva kaikista noista vauvanvaatteista vetoaa odottavaan äitiin tasolla jota on vaikea järjen äänellä voittaa! Minunkin teki kovasti mieli noita nuttuja, ja viimekädessä pakkauksesta kieltäytymisen avuksi tuli se, että mukana on villavaatteita joita emme haluaisi käyttää.

    Kyllä äitiyspakkaus varmaan säilyttää suosionsa vielä pitkään. Sen sisältöön kannattaa vaikuttaa, Kela kyllä yrittää pysyä ajan hermolla. Kestovaippojen mukaan ottaminen on ollut konkreettinen ekoteko Kelalta!

    Silti on hyvä muistuttaa tuttavapiirin tuoreita vanhempia siitä, että ihan oikeasti nykyään on monelle jo vaikeampi päästä eroon vauvanvaatteista kuin saada niitä ilmaiseksi tai todella edullisesti. Asun lastenvaatekirpputorin vieressä, ja sieltä voi hakea todella kauniita printtibodyja, leluja, sukkahousuja, kestovaippoja, talvihaalareita hinnoilla jotka ovat alle eurosta muutamaan euroon. Kannattaa käydä katsomassa jo siinä vaiheessa kun miettii ottaako äitiyspakkauksen vai ei.

  2. Samaa mieltä. Pakkauksen tarvikkeet ja vaatteet jäivät aikoinaan meillä pääosin käyttämättä, kun saatiin ystäviltä jotenkin käyttökelpoisempia vaatteita jne. Erityisesti harmitti, kun silloiset pakkauksen kestovaipat olivat tosi surkeita ja antoivat ihan väärän kuvan kestoilusta. Pahvilaatikkokin jäi käyttämättä, kun se haisi niin kamalalta, etten uskaltanut laittaa lasta sinne nukkumaan. En nyt haluis mollata äitiyspakkausta, kun onhan se ideana hyvä, mutta.. Voisiko vuokraamisesta tehdä yhtä helppoa? Jos siihen lomakkeeseen voisikin ruksata, että vuokraan vaippoja, vaatepaketin, vauvasängyn jne.? En tiiä toimisiko, mutta tuli vaan mieleen.

  3. Mekään emme ole ottaneet äitiyspakkausta kummallekaan lapselle, kun kirpparit tosiaan tursuavat hyväkuntoisia tavaroita. Olin jokin aika sitten MLL:n lastenvaatekirpparilla, joka oli erinomaisesti organisoitu: lukuisien myyjien vaatteet oli lajiteltu koon mukaan rekkeihin. Ja kyllä huomasi, että koot 56-68 olivat yliedustettuina. Vauva kasvaa hujauksessa ulos vaatteistaan, ja niin pieni liikkuu niin vähän, etteivät ne ehdi paljoa kulua. On myös mietityttänyt, olenko nirso, kun Kelan pastellisävyt ja mintunvihreys ei niin innosta.

    Kolmevuotiaamme kokoa 104 onkin jo työläämpää hankkia käytettynä, sillä vaatteet mahtuvat lapselle ainakin vuoden tai pari, ja touhutessa ne kuluvat nopeasti. Ja kun käytettyjä löytää, ne ovat tummansinisiä hirviö- ja autokuvioisia tai pinkkejä kimalteella varustettuja. Hyvällä omallatunnolla olemme hankkineet kotimaisia värikkäitä vaatteita esim. Metsolan nettikaupasta tai vaikka tältä ompelijalta: http://www.hannentekosia.com/ .

  4. Otin äitiyspakkauksen, mutta pienoinen pettymys se oli. Pakkauksesta huokui se, että sen sisältö on tosiaankin syntynyt kilpailutuksen tuloksena ja siksi vaatteet ovat peräisin ympäri maailmaa. Vaatteita on valmistettu mm. Suomessa, Norjassa, Turkissa ja Kiinassa. Osa käytetyistä kankaista tuntuu laadukkaammilta kuin toiset ja nämä sekaan laitetut selkeästi heikkolaatuisemmat vaatteet ovat siellä ilmeisesti halvan hintansa takia. Kaksi vaatetta ei edes kestänyt kahta ensimmäistä pesua, vaan tulivat pesukoneesta ulos sauma auenneena. Hassua oli myös se, että kun vaatteet lajitteli pesuun värinsä perusteella saikin huomata, että tuo sopivan kokoinen vaatekasa piti vielä puolittaa, koska vaatteissa oli eri pesulämpötila. Aika pieniä koneellisia siis tuli pestäväksi. Itse kun halusin pestä nämä uudet vaatteet täysin erillään muista tekstiileistä, koska niin toimin kaikkien muidenkin uusien ja mahdollisesti kemikaaleilla hyöstettyjen vaatteiden kanssa.

  5. Meille paketti otettiin ja käytettiin. Uusi kuviollinen laatikko on täydellinen vauvan aarteiden säilytykseen, eli vaatteet mitä haluaa säilyttää ja jatkossa piirustukset yms. Makuupussi toimii mummola peittona sekä vaunupussina ja lattiajumppa-alusena, äp pakkauksen lakanasta tuli vaununsuojalakana pienellä tuunauksella, kaikki sakset lelut ym tarvikkeet ahkerassa käytössä, normilakanat ja peitto käytössä kokoajan. Vaatteet käytössä kaikki tai tulossa käyttöön. Käyttämättä ei siis ole mitään. MUTTA toisen lapsen kohdalla pakkausta pitääkin jo harkita… pakkauksen nimenä hyvä olis esim vauva avustus tai vastaava. Koska mielestäni ei saisi erotella että se on vain äidille muttei myöskään tarvitsisi korostaa molempia vanhempia, koska myös yksin lapsen tekeviä äitejä on olemassa (varmasti yksin lapsen hoitavia isiäkin on)

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!