Ekoisi: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa

Äitiyspakkausta hehkutetaan usein hyvänä lapsiperheiden tukimuotona.

Ennen vauvan saamista itsekin  ajattelin, että äitiyspakkaus (tosin mielummin puhuisin sukupuolineutraalimmin vanhemmuuspakkauksesta tai lapsipakkauksesta) on hieno ja erinomaisen tarpeellinen.

Tästä syystä myös otimme äitiyspakkauksen, vaikka yläkerran naapuri ehdottikin, että kaiken tarpeellisen saa käytettynä ja pakkaus kannattaa vaihtaa rahaan.

Nyt kolmen kuukauden ikäisen vauvan kanssa olen huomannut, että yläkerran naapuri oli oikeassa. Äitiyspakkaus on osoittautunut osittain turhaksi.

Mukana tuli monia uusia vaatteita tai tarvikkeita, joita olemme käyttäneet vain muutamia kertoja tai emme lainkaan. Nyt osa sitä kautta saaduista vaatteista on jo jäänyt pieneksi.

Äitiyspakkauksen mukana tuomat vaatteet ja tarvikkeet ovat olleet samalla myös ainoita, joita meillä on ollut uusina. Ympäristön kannalta tämä on ollut tietysti turhaa luonnonvarojen kulutusta. Äitiyspakkaus on osoittautunut huonoksi valinnaksi.

Olisi siis kannattanut ottaa pakkaus mielummin rahana ja hankkia kaikki tarpeellinen käytettynä. Vauvan vaatteita ja -tarvikkeita kun on tarjolla käytettynä vaikka millä mitalla. Tarvittaessa niitä voi myös vuokrata.

Tosin joku niitä uusiakin vaatteita ilmeisesti ostelee, kun niitä niin paljon kaupoissa myydään. Hassu juttu.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
Osa 27: Arjen ekovinkkejä  – ota talteen!
Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?

5 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa”

  1. Niin samoja mietteitä. Emme ottaneet pakkausta itse tämän vuoden alussa syntyneelle vauvallemme, mutta vauva ei olekaan ensimmäinen. Ymmärrän kuitenkin hyvin pakkauksen vetovoiman esikoista odottavalle: se on perinteinen, se on kerta kaikkiaan liikuttava lähtökohdiltaan ja historialtaan, siinä maistuu yhteiskunnan huolenpito ja tasa-arvo mukavalla tavalla. Sitäpaitsi tuollainen kuva kaikista noista vauvanvaatteista vetoaa odottavaan äitiin tasolla jota on vaikea järjen äänellä voittaa! Minunkin teki kovasti mieli noita nuttuja, ja viimekädessä pakkauksesta kieltäytymisen avuksi tuli se, että mukana on villavaatteita joita emme haluaisi käyttää.

    Kyllä äitiyspakkaus varmaan säilyttää suosionsa vielä pitkään. Sen sisältöön kannattaa vaikuttaa, Kela kyllä yrittää pysyä ajan hermolla. Kestovaippojen mukaan ottaminen on ollut konkreettinen ekoteko Kelalta!

    Silti on hyvä muistuttaa tuttavapiirin tuoreita vanhempia siitä, että ihan oikeasti nykyään on monelle jo vaikeampi päästä eroon vauvanvaatteista kuin saada niitä ilmaiseksi tai todella edullisesti. Asun lastenvaatekirpputorin vieressä, ja sieltä voi hakea todella kauniita printtibodyja, leluja, sukkahousuja, kestovaippoja, talvihaalareita hinnoilla jotka ovat alle eurosta muutamaan euroon. Kannattaa käydä katsomassa jo siinä vaiheessa kun miettii ottaako äitiyspakkauksen vai ei.

  2. Samaa mieltä. Pakkauksen tarvikkeet ja vaatteet jäivät aikoinaan meillä pääosin käyttämättä, kun saatiin ystäviltä jotenkin käyttökelpoisempia vaatteita jne. Erityisesti harmitti, kun silloiset pakkauksen kestovaipat olivat tosi surkeita ja antoivat ihan väärän kuvan kestoilusta. Pahvilaatikkokin jäi käyttämättä, kun se haisi niin kamalalta, etten uskaltanut laittaa lasta sinne nukkumaan. En nyt haluis mollata äitiyspakkausta, kun onhan se ideana hyvä, mutta.. Voisiko vuokraamisesta tehdä yhtä helppoa? Jos siihen lomakkeeseen voisikin ruksata, että vuokraan vaippoja, vaatepaketin, vauvasängyn jne.? En tiiä toimisiko, mutta tuli vaan mieleen.

  3. Mekään emme ole ottaneet äitiyspakkausta kummallekaan lapselle, kun kirpparit tosiaan tursuavat hyväkuntoisia tavaroita. Olin jokin aika sitten MLL:n lastenvaatekirpparilla, joka oli erinomaisesti organisoitu: lukuisien myyjien vaatteet oli lajiteltu koon mukaan rekkeihin. Ja kyllä huomasi, että koot 56-68 olivat yliedustettuina. Vauva kasvaa hujauksessa ulos vaatteistaan, ja niin pieni liikkuu niin vähän, etteivät ne ehdi paljoa kulua. On myös mietityttänyt, olenko nirso, kun Kelan pastellisävyt ja mintunvihreys ei niin innosta.

    Kolmevuotiaamme kokoa 104 onkin jo työläämpää hankkia käytettynä, sillä vaatteet mahtuvat lapselle ainakin vuoden tai pari, ja touhutessa ne kuluvat nopeasti. Ja kun käytettyjä löytää, ne ovat tummansinisiä hirviö- ja autokuvioisia tai pinkkejä kimalteella varustettuja. Hyvällä omallatunnolla olemme hankkineet kotimaisia värikkäitä vaatteita esim. Metsolan nettikaupasta tai vaikka tältä ompelijalta: http://www.hannentekosia.com/ .

  4. Otin äitiyspakkauksen, mutta pienoinen pettymys se oli. Pakkauksesta huokui se, että sen sisältö on tosiaankin syntynyt kilpailutuksen tuloksena ja siksi vaatteet ovat peräisin ympäri maailmaa. Vaatteita on valmistettu mm. Suomessa, Norjassa, Turkissa ja Kiinassa. Osa käytetyistä kankaista tuntuu laadukkaammilta kuin toiset ja nämä sekaan laitetut selkeästi heikkolaatuisemmat vaatteet ovat siellä ilmeisesti halvan hintansa takia. Kaksi vaatetta ei edes kestänyt kahta ensimmäistä pesua, vaan tulivat pesukoneesta ulos sauma auenneena. Hassua oli myös se, että kun vaatteet lajitteli pesuun värinsä perusteella saikin huomata, että tuo sopivan kokoinen vaatekasa piti vielä puolittaa, koska vaatteissa oli eri pesulämpötila. Aika pieniä koneellisia siis tuli pestäväksi. Itse kun halusin pestä nämä uudet vaatteet täysin erillään muista tekstiileistä, koska niin toimin kaikkien muidenkin uusien ja mahdollisesti kemikaaleilla hyöstettyjen vaatteiden kanssa.

  5. Meille paketti otettiin ja käytettiin. Uusi kuviollinen laatikko on täydellinen vauvan aarteiden säilytykseen, eli vaatteet mitä haluaa säilyttää ja jatkossa piirustukset yms. Makuupussi toimii mummola peittona sekä vaunupussina ja lattiajumppa-alusena, äp pakkauksen lakanasta tuli vaununsuojalakana pienellä tuunauksella, kaikki sakset lelut ym tarvikkeet ahkerassa käytössä, normilakanat ja peitto käytössä kokoajan. Vaatteet käytössä kaikki tai tulossa käyttöön. Käyttämättä ei siis ole mitään. MUTTA toisen lapsen kohdalla pakkausta pitääkin jo harkita… pakkauksen nimenä hyvä olis esim vauva avustus tai vastaava. Koska mielestäni ei saisi erotella että se on vain äidille muttei myöskään tarvitsisi korostaa molempia vanhempia, koska myös yksin lapsen tekeviä äitejä on olemassa (varmasti yksin lapsen hoitavia isiäkin on)

Kommentointi on suljettu.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa