Ekoisi: Piilomerkityksiä vauvalle

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota moniin omasta mielestäni kestämättömiin kulttuurisiin merkityksiin, joita vaikka vauvan vaatteisiin tai kirjoihin on ladattu.

Meillä on esimerkiksi pulautusliina, jossa on traktorin kuvia. Nostaessani asian esille puolisoni totesi, että ”so what”.

Minulle traktori kuitenkin symbolisoi autoa ja autokulttuurin ihannointia, fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja niin edelleen. Mieluummin näkisin pulautus-liinassa polkupyöriä. Kuinka moni haluaisi pulautusliinaan vaikka aseiden kuvia?

Pulautusliinan myötä tulin kiinnittäneeksi huomiota moneen muuhunkin asiaan.

Olemme lukeneet vauvalle kivaa lastenkirjaa. Kirjassa Onni-poika katselee auton kuvaa ja huomaa, että ”Tiellä on paljon autoja”. Toki kirjoja tehdään sen mukaan, minkä kuvitellaan tällä hetkellä olevan kulttuurissamme ”normaalia”. Ja tämä on sitä varmasti mitä suurimmassa määrin.

Harva vanhempi kuitenkaan haluaisi lukea lapselleen kirjaa, jossa näytettäisiin esimerkiksi aseita, seksiä, alkoholin käyttöä tai väkivaltaa – vaikka kaikki nämä ilmiöt ovat varsin tavallisia vallitsevassa kulttuurissamme.

Kun aloin oikein tarkkaan lukemaan kirjaa, huomasin paljon muutakin kuin autot. Kirjassa seikkailevat Onni-poika ja Helmi-tyttö. Miksi pelkkä Onni ja Helmi eivät riitä? Tai voisivatko nimet olla sukupuolineutraaleja? En voinut olla kiinnittämättä huomiota myös siihen, että kun Onni-poika itkee – tuo äiti hänelle tutin. Miksi äiti ei ota syliin, imetä tai lohduta? Miksi Onni ei voisi lukea vaikka luontokirjaa?

Onneksi tässä vaiheessa tekstejä voi kuitenkin soveltaa oman maun mukaan. Onni-poika on pelkkä Onni ja teksti ”Tiellä on paljon autoja” muuttuu lukiessa muotoon ”Tiellä on paljon polkupyöriä”.

Tietysti joku lukija saattaa kysyä, haluanko aivopestä vauvani tai ympäröidä hänet ideologisesti ”oikeaoppisella” materiaalilla. Vastaus on, että en tietenkään. Toivon vain lapselleni parasta. Käsityksemme oikeasta ja väärästä sekä lapsille sopivasta voivat kuitenkin olla hyvin erilaisia ja muuttua nopeasti.

Itse kaipaisin vauvan ja lasten vaatteita tai kirjoja, jotka olisivat sukupuolisensitiivisiä ja korostaisivat vaikka ekologista kiintymysvanhemmuutta.

Löytyisikö sellaisia? Osaisiko kukaan suositella?

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
Osa 27: Arjen ekovinkkejä  – ota talteen!
Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?
Osa 31: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa

15 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Piilomerkityksiä vauvalle”

  1. Noita asioita mekin mietimme, kun saimme joskus lahjaksi jotain autonkuvapaitoja. Traktori nyt sentään on aika tärkeä työväline, ja voihan sitä ajaa biokaasullakin. Tai sitten meistä aika iso osa siirtyisi kuokkimaan tämän tietokoneen naputtelun sijasta. No, eipä sekään olisi välttämättä huono juttu. 🙂

    Kirjoja minäkin syynään, ja hyviä onneksi löytyy. Aika neutraaleja ovat vaikkapa Teemu- ja Sanna-kirjat. Debi Gliorin kuvakirjoissa on joukossa hyviä, etenkin Mullin mallin maailma. Lasten luontokirjoja on etenkin kotimaisista aiheista niin vähän tarjolla, että meillä lapsi on pitänyt ihan tavallisista luontokirjoista. Ylivoimainen suosikki on ollut Linnut äänessä -kirja, jossa on 177 lintujen ääntä. Sen esikoinen sai viime jouluna mummoltaan, ja hän plärää sitä edelleen päivät pitkät. Syksyllä lapsi vaati vanhempia ja kaikkia lähipiirin aikuisia lukemaan hänelle sienioppaita aamusta iltaan. Ja Pikku Pegasos -runokirja on kestosuosikki: loruttelu sopii hyvin myös vauvalle, joka ei osaa vielä hahmottaa kuvia.

  2. Eiköhän se lapsi näe itsekin ulkoilureissulla, että ”tiellä on paljon autoja”, mutta aseita, seksiä ja väkivaltaa harvemmin ainakaan Suomessa. Alkoholinkäyttöä toki voi nähdäkin ja toisaalta sen näkemisen haitallisuuskin riippuu ihan tilanteesta, alkoholinkäyttö kun ei ole synonyymi ryyppäämiselle ja riehumiselle. :).

    Ja tietyssä iässä lapsille tulee todella kova tarve tietää oma sukupuolensa ja jaotella tytöt ja pojat omiin leireihinsä, olivat vanhemmat miten sukupuolineutraaleja tahansa. Tämä on lapsen normaalia kasvukehitystä ja oman itsensä löytämistä.
    Mielestäni tuollaiset huolet ovat siis jo hieman överiä ja oikeastaan aika fundamentalistista, jos halutaan kovasti kontrolloida mitä lapsi ympäröivästä maailmasta näkee ja mitkä asiat ovat sallittuja ja hyväksyttyjä ja mitkä eivät.

  3. Miksei blogisi nimi ei ole ekovanhempi tms. sukupuolineutraalimpi ilmaus?

    Mihin laitat yleisesti ottaen rajan sukupuolineutraalien tavoitteidesi ja biologisten tosiasioiden välillä? Käsittääkseni vaikkapa biologisten jälkeläisten saaminen homoseksuaalisissa suhteissa on hyvin harvinaista. Teilläkin ilmeisesti vaimosi synnytti ja huolehtii imetyksestä.

  4. Itse jätin ostamatta vauvalle paidan jossa oli tuttipullon kuva, enkä viitsi viljellä niitä onnittelukorteissakaan. Tuttipullon käytössä ei tietysti ole mitään väärää, mutta jatkeen nostaminen vauvoihin erottamatta liittyväksi symboliksi vähän nyppii.

    Mutta on meillä ollut niitä pikkuautonkuvia Marimekon repussa. Vanhempien intohimoton suhtautuminen pikkuautoiluun taitaa kuitenkin esimerkkinä olla painavampi, ja esikoinen oppikin jo aika nopeasti paheksuvan sävyn siihen ”tiellä on paljon autoja – ihan liikaa!!” 🙂

  5. Eikö tämä ole jo aika tavalla pikkuihmisen järjestelmällistä harhaanjohtamista. Auto on auto ja polkupyörä on polkypyörä. Jos auto=polkupyörä niin mikä polkupyörä sitten on? Luulen, että tässä sotkeennutaan kyllä omaan näppäryyteen pahemman kerran. Lapsia ei kannata aliarvioida.

    Sukupuoli-identiteetistä sen verran, että oma vähäinen ymmärrykseni lastenpsykologiasta on se, että sukupuoli on kiistaton ja erittäin tärkeä osa lapsen ja ihmisen identiteettiä. Miksi se pitäisi kiistää? Miehet ja naiset ovat erilaisia. Loputtomiin voidaan kiistellä siitä, mikä on ympäröivän maailman osuus sukupuoli-identiteetteihin, mutta kiistattomia erojakin löytyy ja miksi ne pitäisi piilottaa, mitä pahaa niissä on? Uskon että niiden häivyttäminen aiheuttaa yksilölle huomattavasti enemmän haittaa. Ymmärrän, ettei ole tarvetta nimenomaisesti ohjata esimerkiksi poikalasta imeväisikäisestä lähtien esimerkiksi voimanoston, vapaapaini ja monster truck -harrastusten pariin, mutta jokin järkevä keskitie tähänkin voinee löytyä. Esimerkkejä löytyy omasta tuttavapiiristä: ekologisen, ajokortittoman ja autottaman pariskunnan poikalapsi on tajuttoman kiinnostunut autoista. Aivan luontaisesti, heti siitä lähtien kun on alkanut itsenäisemmin leikkiä. Myös ase tehdään vaikka näkkileivästä.

    • Kiitos kommentista Ihmettelijä. Olen sitä mieltä, että sukupuolta ei tarvitse piilottaa, mutta sitä tarvitse myöskään korostaa, silloin kun sillä ei ole asian suhteen merkitystä.

  6. Viittaat mielestäni ihaniin Onni-poika kirjoihin. Oletko huomannut, että Onnin kotona nukutaan perhepedissä, Onni on kotona isin kanssa (ja äiti töissä) ja kaiken huipuksi kirjasarjaan kuuluu myös Onni-pojan kierrätyskirja. Itse olen tykästynyt näihin kirjoihin juuri sen vuoksi, että niissä on mielestäni paljon myös ekoperheelle sopivia juttuja ujutettuna mukaan. Ja niin söpö kuvitus!

    • Kiitos Kaisa! Kyllä vain! Juuri siksi meilläkin on Onni-kirjoja luettu, kun ne ovat niin mahtavia sekä tarinaltaan että kuvitukseltaan 🙂

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!