Myrskystä myös jotain hyvää

Tapani-myrsky on aiheuttanut Suomessa paljon aineellista tuhoa ja samalla inhimillistä kärsimystä.

Pelkästään kustannukset vakuutusyhtiöille voivat nousta kymmeniin miljooniin euroihin. Tämän lisäksi ruokaa on mennyt pilalle esimerkiksi kaupoissa ja kotien pakastimissa, liikenne on takkuillut ja vedenjakelussa on ollut häiriöitä. Monien loma on mennyt pilalle.

Olimme itsekin Turussa noin neljä tuntia ilman sähköä. Näinkin lyhyessä ajassa ehti huomata, miten riippuvainen omassa arjessa on sähköstä.

Esimerkiksi valot, vesi, jääkaappi, vessan huuhtelu tai internet eivät toimineet. Pyykkikone jäi jumiin eikä autotallin sähköllä toimiva ovi avautunut. Lämmin aamutee jäi juomatta. Lisäksi junaliikenne Turun ja Helsingin välillä takkuili. Jouduimme vaihtamaan Karjaalla linja-autoon ja sen jälkeen Kirkkonummella paikallisjunaan. Käpylässä kotipihallamme kaatui yksi puu.

Kustannusten ja erilaisten haittojen lisäksi myrskystä on saattanut aiheutua myös jotain hyvää:

– Ihmiset ovat viettäneet enemmän aikaa yhdessä ilman sähköisiä härveleitä.
– Joidenkin kotitalouksien sähkönkulutus on pienentynyt.
– Metsiin on saatu uutta lahopuuta monimuotoisuutta lisäämään.
– Monet ovat havahtuneet huomaamaan, kuinka riippuvaisia olemme keskitetystä sähköntuotannosta.
– Monet ovat saattaneet huomata, että sähkölämmitys ei ole järkevä valinta.

Vaikka yksittäisestä sääilmiöstä on mahdotonta vetää yleistä johtopäätöstä, lienee kuitenkin selvää, että ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt myös Suomessa lisääntyvät.

Tähän kannattaa tavalla tai toisella varautua. Liiallisesta sähköriippuvuudesta on hyvä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan eroon esimerkiksi energiansäästöllä ja energiatehokuutta parantamalla sekä panostamalla hajautettuun energiantuotantoon.

4 kommenttia artikkeliin ”Myrskystä myös jotain hyvää”

  1. Sähkökatkot eivät tietääkseni aiheutuneet voimalaitosten vaan siirtolinjojen häiriöistä. Kun energiantuotantoa tullaan hajauttamaan, siirtolinjoja tarvitaan tuotannon vaihteluiden tasaamiseksi enemmän, ei vähemmän. Näin ollen myrskyille alttiita vikaantumispisteitä on enemmän.

    Hajautettu energiantuotanto voi joissain tilanteissa tehdä sähkönsaannista luotettavampaa, esimerkiksi silloin, jos verkko kaatuu siten, että eristyksiin jääneessä osassa on riittävästi tuotantoa kattamaan koko kulutuksen. (Useimmissa hajautetun tuotannon tapauksissa näin ei ole.) Toisaalta, useampi siirtolinja ja tuotannon puolesta epävakaampi verkko tarkoittaa suurempaa todennäköisyyttä sille, että verkko kaatuu esimerkiksi myrskyvaurioiden vuoksi.

    Todennäköisesti hajautettua tuotantoa tullaan tukemaan pienehköillä kaasuturbiineilla. Mukava juttu jos nämä voisivat käyttää biokaasua, mutta sitä ei riitä mitenkään kaikkeen tarvittavaan, ei vaikka energiansäästössä onnistuttaisiin sankarillisesti. Seurauksena tuleekin olemaan fossiilisen maakaasun käytön lisääntyminen. Tällä tulee olemaan varsin ikäviä seurauksia päästötavoitteiden saavuttamisen kannalta. Vaikka esim. WWF ja Greenpeace laskevat edelleen maakaasun hiilitaseen IPCC:n 2007 esittämän arvion perusteella, tuoreempi tutkimus antaa ikävä kyllä vahvoja syitä olettaa, että tässä arviossa metaanipäästöt on arvioitu reilusti alakanttiin ja että maakaasun todellinen ilmastotase on samaa luokkaa kuin kivihiilellä.

  2. Aurinkokeräin ja biokaasu, kumpikin tarvitsevat sähköä. Kiertovesipumppujen, polttimen ja säätöjärjestelmän pyörittämiseen. Ja luulenpa aurinkokeräimen toimivan aika huonosti tällaisessa kelissä, mikä sähkökatkojakin aiheuttaa.

    Täysin sähköstä riippumaton lämmitys on perinteinen tulisija, muita en tiedä.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa