Sunnuntai 20.7.2008 Itä-Euroopan reissulla: 19 päivää, 15 kaupunkia ja seitsemän maata

Takana lähes kolme viikkoa kestänyt Itä-Euroopan reissu. Yhteensä 19 päivää, 7 maata ja 15 eri kaupunkia. Kaiken kaikkiaan 10 junassa vietettyä yötä. Reissaaminen herättää aina suhteellisen paljon ajatuksia. Erilaisia maita, kaupunkeja, kirkkoja, museoita ja muita nähtävyyksiä on tullut kuitenkin elämän varrella nähtyä jo ihan tarpeeksi. Pitäisi siis olla aika ihmeellistä, että jaksaisi innostua. Tai vaihtoehtoisesti paikallisia tuttavia ja enemmän aikaa. Tällä kertaa matkalla oli siis poikkeuksellisen paljon saturaatiota ja vähän … Lue lisää

Lauantai 19.7.2008 – Jumissa Moskovassa

Saavuttuamme Moskovaan 50 tunnin junamatkailun jälkeen majoitumme hauskaan pieneen kotimajoitukseen.aivan vanhan keskustan tuntumaan. Lonely Planetista poimimamme Galinan majoitus oli hintansa väärti vaikka Galina hiukan vastentahtoisesti lainasikin pyyhettä ihmetellen, että miksi sitä nyt suihkussa pitää käydä. Seuraavana aamuna kävelimme juna-asemalle. Pettymys tunnin jonotusten jälkeen oli suuri, sillä illan juna Helsinkiin oli täynnä. Hetken harkitsimme hyppäämistä Pietariin menevään bussiin, mutta lopulta päätimme jäädä Moskovaan ylimääräiseksi päiväksi ja otimme liput seuraavan päivän illalla … Lue lisää

Paluumatkalla Ateena – Moskova – 15.-17.7.2008

Olimme ehtineet ostaa liput Ateenasta Sofiaan heti Ateenaan saavuttuamme. Juna-asemalla junaa odottaessa meille kuitenkin ilmoitettiin, että työntekijöiden lakon vuoksi junamme Sofiaan on peruttu. Matkaan pääsisimme aikaisintaan kolmen päivän päästä. Vaikka Ateena onkin kiva kaupunki, kolme ylimääräistä päivää olisi liikaa. Hetken asiaa pohdittuamme päätimme hypätä Thessalonikiin menevään junaan. Näin olisimme edes askeleen lähempänä Bulgarian rajaa ja Sofiaa. Aamulla Tsessalonikissa saimme vaihdettua vanhat junaliput myöhemmin iltapäivällä lähtevään junaan. Koska päivä Thessalonikissa ei … Lue lisää

Ateenassa 12.7.-14.7.2008

Ateenassa saimme hotellin turistien suosimalta Plakan alueelta. Hotelli Acropolis House on 150 vuotta vanha opiskelijoiden suosiman majatalo. Ylimmän kerroksen parvekkeeltamme näkyy Acropolis-kukkula. Paikkaa voi lämpimästi suositella! Lueskelin Platonin Valtio-teosta. Siinä käsitellään vahvasti oikeudenmukaisuuden teemaa. Ihmisen perustavaalaatua oleva tarve on olla onnellinen. Tämä toteutuu kuitenkin parhaiten olemalla oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisia mahdollisuuksia kaipaisivat varmasti myös ne Ateenan kaduilla olevat lukemattomat kerjäläiset ja kodittomat. Onneksi aika monet antavat heille edes jotain roposia. Vierailimme ensimmäisenä … Lue lisää

Perjantai 11.7.2008 – Sofia Dream House

Sofia on viihtyisä kaupunki. Kävelimme juna-asemalta keskustaan. Ensin piipahdimme synagogassa. Sen sijaan Banya Bashin moskeija oli kiinni, samoin vieressä ollut mineraalikylpylä. Pesimme kätemme kuitenkin vieressä olleissa kuumissa lähteissä, joissa paikalliset täyttivät vesipullojaan. Predidentin palatsin edessa katselimme vartioiden vaihtoseremonioita. Sekä presidentin linna että vieressä oleva parlamentti ovat molemmat yleisöltä suljettuja. Mistäköhän sekin kertoo? Aleksander Nevski -kirkon ympäristössä törmäsimme automielenosoituskulkueeseen. Näytin bensan hinnan nousua vastustaville mielenosoittajille peukkua alaspäin ”kaksi pyörää parempi” t-paita … Lue lisää

Keskiviikko 9.7.2008 – Causescun Bukaresti

Joulukuussa 1989 Nikolae Causescu piti viimeisen puheensa kommunistisen puolueen rakennuksen parvekkeelta. Väkijoukon buuatessa hän joutui pakenemaan paikalta helikopterilla ja muutaman päivän päästä jouluna 1989 hänet ja hänen puolisonsa teloitettiin. Kommunistisen maailmanvallankumouksen sijaan markkinatalous ja demokratia ottivat ylivallan. Vallankumouksen kovimmat taistelut käytiin yliopistoaukealla, missä länsimaiset toimittajat pääsivät seuraamaan hotelli Inter-Contimentalista tankkien vyöryä Bukarestin kaduille ja sotilaiden tulitusta kohti kasvavaa protestoijien joukkoa. Seinissä on vieläkin luodinreikiä. Vartiorakennuksen paikalla kommunistisen puolueen rakennuksen vieressä … Lue lisää

Tiistai 8.7.2008 – Kohti kotimaata

Monipuolisen ja herkullisen aamiaisen jälkeen hyppäsimme Odessassa bussiin kohti Moldovaa. Lonely Planet, Wikitravel sekä Suomen ulkoministeriö olivat kovasti varoitelleet matkustamasta Transdniestrin läpi. Tämän tajusimme kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun bussimme oli lähtenyt liikkeelle. Transdniestr on siis noin puolen miljoonan asukkaan maakunta, joka on julistautunut Moldovasta itsenäiseksi. Alueella on oma hallinto, valuutta ja armeija. Tosin kansainvälinen yhteisö tai mikään maa ei ole tunnustanut aluetta itsenäiseksi valtioksi. Levottomuuksien takia mm. junavuorot Odessan … Lue lisää

Maanantai 7.7.2008 – Odessassa Mustan meren rannalla

Odessassa hotelli, johon olimme ajatelleet majoittua, oli purettu. Siispä majoitumme neljän tähden hotelli Frapelliin. Huoneen saimme kuitenkin vasta puolen päivän aikaan, joten ehdimme sitä ennen nauttia pitkää aamiaista, käydä hankkimassa bussiliput Chisinauhun sekä katsastaa kaupungin vähäiset nähtävyydet. Hyödynsimme myös huoneen tietokonetta ja nettiyhteyttä sekä pesulapalvelua. Tosin oli ehkä hiukan liikaa maksaa 40 euroa siitä, että saimme sukkamme ja kalsarimme puhtaina ja silitettyinä kun homman olisi voinut hoitaa hyvin nyrkkipyykkinäkin. Iltapäivän … Lue lisää

Sunnuntai 6.7.2008 – Reclaim the Streets Kiovassa

Aamulla seikkailimme Kiovassa vesisateessa ja piipahdimme mm. juna-aseman vieressä olleessa kasvitieteellisessä puutarhassa. Kiova on vehreä ja elävä kaupunki. Kiovassa metro kulkee syvällä maan alla. Hyppäsimme junaan Universitetin asemalta, jossa on maailman pisimmät yhtenäiset liukuportaat (87 metriä) ja ajoimme Arsenalnan asemalle, joka on maailman syvin (107 metrin syvyydessä). Aamupäivällä vierailimme luolaluostarissa (Caves Monastery) ihastelemassa paikallisia uskonnollisia tapoja sekä balsamoituja munkkeja. Lounaalla kävimme syömässä Intialaista ruokaa. Päivällä tunnelmoimme Khreshchatykin aseman liepeillä sekä … Lue lisää

Lauantai 5.7.2008 – Dudukti

Hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen järjestimme itsellemme taksin ja matkan Dudutkin pikkukylään. Käytännössä kyse oli ulkoilmamuseosta, jossa esiteltiin perinteisiä maalaistaitoja, eläimiä ja ruokaa. Lisäksi nautimme perinnelauluesityksestä. Sympaattinen paikka. Miskissä loppupäivä kului nettikahvilassa. Suomen uutisista saimme lukea mm. edellisen päivän pommi-iskusta, josta emme olleet paikan päällä kuulleet yhtään mitään. Illallista nautimme ruokakaupasta ostamillamme eväillä rautatieasemalla ennen matkaa kohti Kiovaa. Valitettavasti olimme saaneet Annukan kanssa makuupaikat eri hyteistä. Säätämisestä huolimatta emme … Lue lisää

Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Seuraa minua Instagramissa