Kaikesta huolimatta vähän jännittää, miten lapsen vegaaniruoka järjestyy päivähoidossa. Varsinkin kun eri puolilta Suomea kuulee muiden vegaanituttujen uskomattomia tarinoita aiheesta.
Valitettavasti homma ei ole onnistunut ihan niin hyvin kuin olisimme toivoneet.
Vauva on kyllä kiinnostunut ruuasta, ottaa sitä käsiinsä ja maistelee. Viime aikoina vauva on jopa oppinut syömään lusikallakin.
Valitettavasti sisään menevät määrät ovat olleet kuitenkin niin pieniä, että olemme päätyneet syöttäneet esimerkiksi aamu- ja iltapuurot sekä välillä soseita.
Vauva on onneksi kasvanut ja lihonut sekä pysynyt kasvukäyrän yläpuolella, joten sen suhteen ei ole tarvinnut olla huolissaan. Kohta 11 kuukauden ikäisen vauvan tärkein ravinto on edelleen kuitenkin rintamaito ja hyvä niin.
Vauva alkaa olla siinä iässä (10kk), että hän syö rintamaidon ohella pian samaa ruokaa kuin vanhempansakin.
Käymme aika paljon ulkona syömässä. Vaikka asia ei ole ihan vielä ajankohtainen, on tullut kiinnitettyä huomiota ravintoloiden lasten annoksiin.
Useimmiten tarjolla tuntuu olevan lihapullia, nakkeja, ranskanperunoita tai jotain muuta vastaavaa epäterveellistä, epäekologista ja epäeettistä roskaruokaa, jota en todellakaan tieten tahtoen haluaisi vauvalle/lapselle syöttää.
Imetys on koiraäidinkin tärkein tehtävä. Koiraäidistäkin pikkulapsivaiheen väsymyksen huomaa. Usean pennun imettäminen ympäri vuorokauden käy voimille. Myös koirilla imetyksen kestossa on eroja. Jotkut emot selvästi huokaisevat helpotuksesta, kun pennut alkavat syödä muuta ravintoa. Nämä emot sanovat jo viisiviikkoisille, että kiitos, minulle riitti. Toiset emot imettävät pentujen uuteen kotiin lähtöön asti 8 – 9 viikkoa – jopa silloin kun maitoa ei enää tule.
Vieraskynäblogissa Tiina Kaitaniemi
Alkuhuomautus: Tämä kirjoitus ei käsittele niitä äitejä, jotka olisivat halunneet imettää enemmän, mutta äidin toive ei ole toteutunut.
Ihmisellä erot imetyksen kestossa ovat silmiinpistäviä. Joku ei halua imettää ollenkaan, ja toinen imettää vuosia. Tandem-imettäjän rinnoilla käy maitohömpsyn ottamassa eri-ikäisiä lapsia. Jotkut äidit jopa jättävät vieroittamispäätöksen tekemättä ja lopettavat imetyksen vasta kun lapsi niin päättää.
Äidit elävät erilaisissa todellisuuksissa sen suhteen mitä he pitävät normaalina ja tavallisena. Minun maailmassani monen vuoden kestävä imetys on normi. Tutkimusten mukaan äidinmaito on erittäin laadukasta ravintoa – kaikille. Se olisi hyvää ja terveellistä ravintoa jopa aikuisille.
Aina välillä nämä todellisuudet törmäävät. Parhaimmillaan tilanne menee molempien äitien kannalta suhteellisen mukavasti, ehkä hiljaa hämmästellen toisen niin eroavaa ajatusmaailmaa. Julmimmillaan tilanne kärjistyy keskustelupalstoilla, joissa pahimmillaan pitkään imettävää syytetään pedofiiliksi.
Lauantaina (19.5.) oli mahdollisuus lomailla. Aamupäivällä siivosin ja laitoin parvekkeen kesäkuntoon.
Iltapäivällä lähdimme vauvan kanssa pyöräretkelle katsastamaan Ravintolapäivän tarjontaa. Ensin kävimme katsomassa kotikulmilla olleen Pop up -ravintola Villivihanneksen, tämän jälkeen jatkoimme matkaa Braku goes Veganiin ja lopuksi herkuttelimme vielä Ravintola Kääntöpöydän salaatilla.
Päivän päätteeksi piipahdimme Käpylän Kyläjuhlilla ja hengailimme vauvan kanssa kotipihalla.
Oheinen kirjoitukseni julkaistiin Kuohu-lehdessä (2/2012)
Ruokavalinnoissa kannattaa lillukanvarsien sijaan keskittyä olennaiseen. Kangaskassin käytöllä, ruoan kuljetusmatkoilla ja pakkauksilla on minimaalinen ympäristövaikutus verrattuna siihen, miten ruoka on tuotettu.
Olennaista on se, paljonko ruokakassin sisällä on kasviksia. Samoin suuri vaikutus voi olla omilla kauppamatkoilla sekä ruokajätteen ja -hävikin minimoinnilla.
Omassa perheessä noudatamme ympäristö-, terveys ja eläinoikeussyistä vegaaniruokavaliota.
Kirjoitin Nuorten Luonto -lehteen hiljattain kolumnin, jossa kysyin pärjäisitkö päivän ilman sähköä. Kukaan ei ole toistaiseksi vastannut haasteeseen ja kirjoittanut kokemuksistaan aiheeseen liittyen.
On kuitenkin turha soimata pimeyttä, jos ei ole itse valmis sytyttämään kynttilää. Näin ollen päätin kokeilla hommaa itse. Eli olla käytännössä päivän ilman sähköä lauantaina 31.3. Earth Hour -hengessä. Etukäteisvalmisteluja en päivää varten tehnyt.
Oheisessassa kuvassa parvekejääkaappi ja alla kuusi havaintoja päivän ajalta:
Kävin perjantaina Vauvan, Laurin ja Niklaksen kanssa lounaalla Helsingin Veganissimossa (Kulmavuorenkatu 2). Vihdoin on saatu kunnon vegaaniravintola ja kahvila Helsinkiin. Lounasbuffet oli todella monipuolinen. Tarjolla perjantaina oli paljon erilaisia salaattiaineksia sekä riisi/papuhommelia ja perunoita. Menu vaihtuu päivittäin. Vauvan kanssa asiointi oli helppoa ja syöttötuolejakin löytyi. Ja mikä parasta paikan pitäjä Simo Ruottinen on huipputyyppi, joka osaa asiansa! Aukioloajat (ainakin aluksi) ovat ma-la klo 11-18, su suljettu. Lisätiedot kannattaa tsekata Veganissimon … Lue lisää
Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!
Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.
Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.
Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.
Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.
Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.
Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Toivottavasti yhä useampi muistaisi, että tämä pieni, hauras ja sininen piste keskellä pimeää tyhjyyttä on ainoa kotimme. Erimielisyydet näyttävät tästä perspektiivistä tuskaisen turhilta. Olisipa meillä taitoa nähdä toisemme tällä samalla lempeydellä ja ymmärryksellä myös täällä alhaalla. Meillä on vain toisemme ja tämä yksi, korvaamaton planeetta, jolla matkustamme läpi äärettömyyden. 💚🌍
Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.
Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?
Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.
Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.
Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?
Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.
Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.
Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?
Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Anna Abreun keikalla oli tänään mahdollista bailata kaksi tuntia ilman liharuokavaliota esiintyvän taiteilijan toiveesta. Niin upeaa Anna @iamabreu ! Vastaavaa Suomessa ei ole varmaan ennen nähty.
Valitettavasti Veikkaus Areenan ravintolapalvelut onnistuivat kuitenkin tuottamaan pettymyksen. Kyllähän tarjolla oli vegaanihampurilaista, ranskalaisia sekä erilaisia herkkuja ja juomia, mutta suuri osa ruokatarjoiluista ei ollut täysin kasvispohjaisia vaan niissä oli mukana jotain eläinperäistä. Montako vegaanista pizzaa näet tuossa viimeisessä kuvassa? Ei onneksi kuitenkaan lihaa.
Pisteet asenteesta upealle artistille ja miinukset areenan ruokatarjonnasta vastaaville.
Tiettävästi kukaan ei lihan puutteen takia kuollut tai joutunut sairaalaan.
Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.
Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.
Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.
Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin.
Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa.
Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä.
Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen.
Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä.
Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista.
Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa.
Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo.
Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!
Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun.
Vaikka lapsi on vielä kotona, olemme joutuneet miettineet jo myös päivähoitomahdollisuuksia.
