Päivä ilman sähköä (Earth Hour)

Kirjoitin Nuorten Luonto -lehteen hiljattain kolumnin, jossa kysyin pärjäisitkö päivän ilman sähköä. Kukaan ei ole toistaiseksi vastannut haasteeseen ja kirjoittanut kokemuksistaan aiheeseen liittyen.

On kuitenkin turha soimata pimeyttä, jos ei ole itse valmis sytyttämään kynttilää. Näin ollen päätin kokeilla hommaa itse. Eli olla käytännössä päivän ilman sähköä lauantaina 31.3. Earth Hour -hengessä. Etukäteisvalmisteluja en päivää varten tehnyt.

Oheisessassa kuvassa parvekejääkaappi ja alla kuusi havaintoja päivän ajalta:

1. Aamuaskareet olivat pahasti riippuvaisia sähköstä. Aamulla huomasin, että kaikki kelloni toimivat sähköllä tai paristolla. Aamutee jäi juomatta, koska olisin tarvinnut siihen vedenkeitintä. Myös parta jäi ajamatta, koska en halunnut käyttää sähköllä toimivaa partakonettani.

2. Jääkaapissa oli paljon turhaa, eikä sitä oikeastaan keväällä tarvitse, kun on parveke. Aamupuuron syön yleensä aina kypsentämättömänä. Käytännössä siihen kuuluu neljän viljan luomuhiutaleita, auringonkukan siemeniä, kaakaorouhetta, mustaherukoita ja soijamaitoa. Tosin puuroa lautaselle laittaessani huomasin, että jääkaappi (soijamaito) ja pakastin (mustaherukat) olivat päällä. Sammutin ne välittömästi.

Jääkaappia tyhjentäessä huomasin, että huomattava osa siellä olleista elintarvikkeista säilyy myös huoneenlämmössä. Näitä olivat esimerkiksi avaamattomat säilykkeet, leivät, öljyt sekä juurekset ja vihannekset. Tulipa siis tehtyä samalla jääkaappitarkistus. Kaupan päälliseksi vielä pesin tyhjän jääkaapin puhtaaksi. Myös pakkanen meni samalla kertaa pois päältä. Pakastimen ovea en avannut, jotta marjat pysyisivät kylminä.

3. Lounaalla fuskasin. Lounaaksi ehdotin puolisolleni kylmää tofusalaattia. Sähkölakossa kun en pystynyt käyttämään sähköhellaa. Hän ei suostunut, vaan valmisti ruoan itse. Näin ollen en viitsinyt ruveta erikseen tekemään tofusalaattiani. Söin kiltisti puolisoni (sähköhellalla) valmistamaa herkullista tomaatti-tofu-pastaa.

4. Siivous jäi puolitiehen, kun en voinut imuroida. Päivän aikana oli tarkoitus myös siivota. Tajusin kuitenkin, että imurointi ilman sähköä ja vessan pesu pimeässä tai kynttilän valossa ei onnistu. Sain siis vain pyyhittyä pölyt, vietyä roskat ja kasteltua kukat. Siivous jäi seuraavaan päivään.

5. Iltapäivällä olisi ollut hommia, mutta otin rennosti. Kaikki tehtävälistalla olleet hommat olivat riippuvaisia tietokoneesta tai verkosta, joten hommat jäivät tekemättä. Sen sijaan tein perusteellisen siivouksen pöytälaatikkoihini, luin lehtiä ja kirjoja sekä olin vauvan kanssa. Lopulta päätin lähteä vauvan ja vaunujen kanssa myös juoksemaan. Juostessa tajusin, että sykemittarini ja radioni toimivat tietysti sähköllä. Äh.

6. Varsinaisen Earth Hourin aikaan (klo 20.30-21.30) yritin nukuttaa vauvaa kantoreppuun. Puolisoni oli yläkerran naapurin luona leikkimässä heidän lasten kanssa. Kyllästyin jossain vaiheessa kävelemään kantorepun kanssa pitkin pimeää kämppää ja siirryin yläkertaan. Siellä valot olivat pois kaikista muista huoneista paitsi lastenhuoneesta, jota yritin vältellä. Lapset ja puolisoni kun eivät suostuneet sammuttamaan valoja tuosta yhdestä huoneesta.

Mikä vaikutus tällä kaikella sitten oikein on? Helsingin energian mukaan Earth Hour -kampanja la 31.3. kello 20.30-21.30 säästi sähköä Helsingissä arvioiden mukaan noin 1 MWh:n, joka vastaa suunnilleen yksiön vuotuista sähkönkulutusta. Aika vähän.

Päivä ilman sähköä teki kuitenkin hyvin näkyväksi jälleen kerran sen, miten riippuvaista oma arki on sähkönkulutuksesta. Lisäksi se auttoi omalta osaltani tehostamaan jääkaapin käyttöä sekä huomaamaan, että kerrostaloasunnossakin voisi hyvin elää ilman jääkaappia vähintään keväisin  ja syksyisin, kun ulkolämpötila on juuri sopivan viileä.

PS. Haastan edelleen kaikki mukaan vuorokauden mittaiseen Älä käytä sähköä -päivään sekä kertomaan tempauksen kokemuksista. Ajankohdan voi valita vapaasti. Tarinat voi lähettää osoitteeseen leo.stranius [at] luontoliitto.fi tai laittaa vaikka tämän kirjoituksen kommetteihin. Parhaimmat palkitaan.

Yksi kommentti artikkeliin ”Päivä ilman sähköä (Earth Hour)”

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta, tekisi mieli kokeilla.
    Mutta mikä lasketaan? Omakotitalossa vedentulo on riippuvainen sähköstä ja päivä ilman vettä housuunsa sontivan ja syömään opettelevan (=sotkevan) vauvan kanssa on jo sen luokan extremeä että vapaaehtoisesti siihen ei mielellään ryhdy. On kyllä kokeiltu sekin, talvella vietettiin joskus pitkiäkin aikoja ilman sähköä eli myös ilman vettä.
    Valot, lämpö ja ruoanvalmistus hoituu ihan perinteisin menetelmin melko vaivatta, varsinkin nyt kun iltaisin on jo valoisaa.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa